En jatka yhtään pitemmälle. Ihastuminen tullut itsestään.. Mutta me käännytään aina kotiin ajoissa. Eikö niin. Ollaanjärkiimmeisiä mies- eikö niin. Se vaan, että meillä on aika yyksiin osuva huumori ja samoja kiinnostuksen kohteita. Ehkä yksi haavekin myöhemp ajankohtiin elämässämme liittyvä. Se on pelkästään mukavaa ja hauskaa! :)
älä pelkää
nautinseurastasi
45368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Tästä tuli hyvä mieli. Kiitos.
Tarkoitan hyvää- aina- tilanne olisi eri jos emme olisi naimisissa. Tämän halusin sanoa. Olisin kanssasi varmasti onnellinen ja meillä olisi hauskaa;-D - tiedän.
Ei tule helpolla mikään. Mielessä on hän ihan koko ajan...aamulla- päivällä- illalla- yöllä... En ole ahdistunut ollenkaan tästä.Yllättynyt ja hämmentynyt oikeat termit. Toivon hänelle vain kaikkein parasta aina- toivon että on onnellinen. Itsekin olen- silti. Ikävä on silmiäsi. Sen myönnän.
Minäkin tunnen tämän miehen, hänelle tule AINA "hyvä mieli" kun saa naista vedätettyä ja kiitos kuuluu joka asian perään. Haluaisitko tietää hänestä enemmän?
Viisi minuuttia päivässä sanoo ajattelevan muuta kun naista, haluaa herätä vierestä ja sitä rataa...haudallekkin tuodaan yksi ruusu..
Olipa muuten osuvasti sanottu, kuin suoraan omaan tilanteeseeni sopiva. Mutta välillä on vaikeaa kun ihastus on mielessä ja samalla järjen ääni hokee "säännöt rakkaudelle"-laulun sanoja takaraivossa. Varmasti näytän näinä hetkinä ristiriitaiselta ja epävarmalta myös tämän ihastuksen silmissä.
Niin näytät ja ajattelen ihan samoin
Mitä tekisit tässä tilanteessa? Kertoisit ihastuksellesi tunteistasi ja siitä miten toivot kuitenkin ettei edetä liian pitkälle? Vai olisit hiljaa vaan, mutta otat riskin että ihastuksen kohde loukkaantuu kun luulee ettet ole kiinnostunut enää? Näitä vaihtoehtoja olen tässä muutaman viikon miettinyt ja ollut aika pahasti "hukassa" välillä. En yleensä ihastu työkavereihin, mutta nyt on eräs nainen saanut jotain liikahtamaan sisälläni.
En minäkään yleensä ihastu työkavereihin, mutta nyt eräs on saanut minutkin jo pidemmän aikaa ihan sekaisin. Jos olisin tuo tunteittesi kohde, haluaisin ehdottomasti tietää. Voihan olla että hän tuntee samoin.
Kumpi teistä on varattu? Entä haluaisitko jotain kuitenkin hänen kanssaan?
Mulla on ihan sama tilanne. Itse sinkku ja mies varattu, hän on minun kollega vielä. Olisi eriasia jos olisi eri osastolla... Mutta en voi tehdä mitään. Vain tuijottaa ja haaveilla. Juuri perjantaina hän selitti tohkeissaan työasiaa ja itse mietin, että miltä nuo käsivarret tuntuisi ympärillä. Voi apua. Punastun kun edes mietin. Ja katosi punainen lanka minun tekstistä. Mutta tällaisen reaktion hän minussa aiheuttaa. Ihan pasmat sekaisin.
Jos toinen välttelee tai ei osoita minkäänlaista kiinnostusta mun suuntaan, niin mulle naisena se on selvä merkki siitä "ettei vois vähempää kiinnostaa".
Olisi kiva tietää ihan avoimesti missä mennään on todella uuvuttavaa olla ihastunut mykkään varattuun Jiihin -tiedän jos kuka..
Molemmat olemme varattuja, nainen kymmeniävuosia nuorempi
20, 30 vuotta? Haluaisin niin puhua mutta tilanne on aina väärä ja aistin hänen haluavan vaieta.:(
Ihan ollaan molemmat varattuja. Järki tosiaan sanoo että unohda koko juttu ja välillä unohdankin. Mutta sitten näen ihastuksen kohteen töissä, hän hymyilee ja se tunne menee läpi kehoni. En edes enää muistanut miltä tuntuu olla ihastunut.
Haluaisinko edetä? No en oikeastaan, mutta en haluaisi loukata tätä ihastuksen kohteena olevaa työkaveria. Ilmassa oli selvästi flirttiä, mutta nyt olen jarrutellut ja pitänyt etäisyyttä. Sen voi helposti tulkita niin että olin vaan hetken kiinnostunut ja nyt en enää välitä. En haluaisi millään jättää tällaista mielikuvaa asiasta.
Miten helppoa olisi, kun vaan juttelisi asiat suoraan tämän naisen kanssa. Mutta entäs jos asiat menevätkin pahemmin solmuun? Jos ihastuminen oli sittenkin täysin yksipuolista? Miten sitten jatketaan työntekoa yhdessä?
Ei tuohon helppoa ratkaisua olekaan. Olen itse toista vuotta samassa tilanteessa, korviani myöten rakastunut mieheen työpaikalla sillä erotuksella että hän on vapaa ja minä en. En ole kertonut tunteistani hänelle, mutta uskon hänen aavistavan jotain. Tässä sinulle vielä kysymyksiä pohdittavaksi, samoja tullut itsekin mietittyä.
- miksi ihastuit juuri tuohon ihmiseen? Edustaako hän jotain mitä kaipaat itseesi, kumppaniisi tai elämääsi ylipäätään?
- jos selviäisi että ihastus on molemminpuoleista, pystyisitkö pitämään jutun työkaveriasteella?
Hauska huomata että samassa tilanteessa olevilla ihmisillä pyörii samat kysymykset mielessä...
Miksi ihastuin juuri häneen? Niinpä. Minulla on ollut mukavia ja fiksuja työkavereita ennenkin. On ollut varmaan kauniimpiakin kuin hän. Luulen että jossain mielen perukoilla on kiinnostus toisia kohtaan, mutta se kääntyy ihastukseksi vasta kun vaistoaa että tunne on molemminpuolinen. Näin minulle ainakin kävi sen jälkeen kun uskalsin tätä ihastusta lähestyä ja sain pientä vastakaikua. Niin suoraa ei kuitenkaan puhuttu että olisin asiasta täysin varma.
Jos selviäisi että molemmat olemme ihastuneet, niin mitä tapahtuisi? Aika mielenkiintoinen ajatusleikki, enkä ole varma vastauksesta. Asiasta pitäisi varmaan jutella avoimesti ja sopia ne säännöt rakkaudelle kuten laulussa sanotaan. Mutta pitäisikö sopimus esimerkiksi työmatkoilla jne? Voi olla sittenkin parempi etten tiedä hänen tunteistaan.
Viestiesi perusteella kuulostaa, ettet olisi erityisen ihastunut häneen. Lähinnä kun sanot, että välillä unohdat hänet ja että kauniimpiakin naisia on, etkä oikein tiedä mihin hänessä ihastuit. Itse ihastuneena näen hänet kaikkein komeimpana ja hän on mielessä joka hetki, olisikin joskus hetken tauko. Ehkä enemänkin kaipaat tunne-elämyksiä ja tuo henkilö on vain välikappale niille?
Ehkä tunne ei ole ihan niin vahva kuin sinulla. Mutta me ihmiset olemme myös erilaisia siinä miten vahvasti koemme asiat. Olen myös pystynyt ottamaan vähän etäisyyttä ihastukseeni ja miettimään asiaa. Voin silti sanoa että hän on pyörinyt mielessä todella paljon. Pitänee odotella ja katsoa minnepäin tämä tunne kehittyy. Tai jos vaan haluankin sitä tunnetta että olen ihastunut ja joku on ihastunut minuun. Saatoit osua tässä kyllä ihan oikeaan...
Hyviä ajatuksia olette tänne jakaneet. Kiitoksia niistä!
Kirjoitan aloittajana tähän pitkäst aikaa. Minulle kävi niin että etäisyys valkaisi tilannetta. Tunnistan tunteeni ja ne ovat vain kiintymystä tähän mieheen, mutta ei ne sen syvempiä ole. Sen nyt ymmärrän ja lakkasin kyllä antamasta mitään sinne suuntaan etten loisi turhaa toivoa, vaikka en hänen tunteita koskaan ole tiennyt. Ne syvimmät tunteet ovat edelleen vuosien jälkeen toisaalla.
Aloittaja, miten sait muuten otettua etäisyyttä asiaan? Onko töissä mahdollista välttää tämän ihastuksen näkeminen?
Kyllä on ja asialilnjalla pysyy
Emme saa tarvita toisiamme, niin että vajotaan. Emmekä elää voi omillamme, tämä on sääntö lohduttomin.
Jiiiiii: jos sattuu, että ihastus onkin molemminpuolista...Mitä sitten tapahtuu/haluat tapahtuvan? Jos et halua edetä ja otat etäisyyttä, niin en usko että se häntä sen kummemmin loukkaa. Mitäänhän ei ole vielä tapahtunut. Ehkä ymmärtää itsekin tilanteen ja voihan olla, että etäisyys hieman helpottaakin . Tai ainakin antaa uutta näkökulmaa asioihin. Ole taaempana, jos et halua mitään. Mene lähelle, jos haluat. Yksinkertaista. Minusta työtovereina on helpompi jatkaa, jos ihastuminen on yksipuolista, kuin että molemmat on sekaisin. Olet <3
Minä mietin jos rohkenis käydä tapaamassa joulun toivottelujen yhteydessä yhtä Naista ja halata,sen tein viimevuonnakin kun keräsin rohkeutta ja jos pieni pusu poskelle.en tiedä uskallanko kun kerran varattuja illan.
olen ihastunut kovasti jiiiiiiltä kuulostavaan mieheen. olemme molemmat epäsuorasti ilmaisseet ihastuksemme, mutta niin epäsuorasti ja samalla takapakkia ottaen, että kumpikaan tuskin uskaltaisi enää lähestyä. haluaisin, että hän varmasti tietäisi ajatuksistani, mutta en keksi soveliasta tapaa ilmaista asiaani siten, että elämä työpaikalla ei muuttuisi kiusalliseksi. jiiiiiin kanssa olen samaa mieltä siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. mielestäni ei ole mitenkään ihmeellistä, että ihminen x ihastuu kun vaistoaa henkilön y olevan kiinnostunut. ei se silti tarkoita, että ihminen x ihastuisi kehen tahansa. usein kai sitä kutsutaan siksi mystiseksi kemiaksi. itse olen ns. järki-ihminen, enkä anna tunnesekoilulle valtaa, mutta ei se tunteitani tee mitenkään vähäisemmäksi - tämä on oman skaalani maksimi :)
Palasin vielä tähän ketjuun ja nyt on pakko kommentoidakin, koska oli niin tutunlainen tarina. Sen verran paljon olen ihastukselleni vinkkiä yrittänyt antaa ja luultavasti hänkin takaisin, että tilanne ei enää etene muuta kuin suoraan asiasta puhumalla. Tai sitten se etenee jos jäämme sopivassa tilanteessa kahden viettämään iltaa. Itse en kuitenkaan keksi miten asian ottaisin puheeksi, enkä todellakaan ole varma kannattaako edes aloittaa. Jos vaikka tilanne menee ihan solmuun tämän hyvän työkaverin kanssa?
Mutta ei ole hyvä jatkaa näinkään että flirttaillaan ja sitten pakitetaan vuorotellen. Tästä ei seuraa muuta kuin melkoista tunteiden vuoristorataa, joka raastaa sisältä joka päivä. Tulee mielettömän hyvä tunne kun hän laittaa jonkun vihjailevan ja kiusoittelevan viestin. Ja sitten otetaan taas reippaasti etäisyyttä töissä ja jään vaan miettimään että mitä tapahtui ja menikö joku vikaan. Tämä on minulle ihan uusi tilanne töissä, mutta kauaa en tätä varmaan kestä. Ihastuksen sulkeminen pois mielestä ei tunnu onnistuvan, joten vaihtoehtoina on kärsiä nykyistä tilannetta tai ottaa riski ja puhua asiasta suoraan. Onko kenelläkään kokemusta siitä mihin asiasta puhuminen johti?
Olen ollut samassa tilanteessa ja kokemuksella voin sanoa, että kannattaa pohtia seuraavia asioita. Miten nykyinen parisuhteesi voi, oletko siinä onnellinen? Tarjoaako ihastuksesi jotain,mitä kaipaisit parisuhteeseesi/kumppaniisi? Vai onko hän vain sellainen persoona, johon ihastut?
Jos kerrot tunteistasi hänelle, oletko valmis siihen, että sillä saattaa olla vaikutuksia nykyiseen parisuhteeseesi? Olen kirjoittamasi perusteella melko varma, että toisella osapuolella on myös tunteita sinua kohtaan. Toivotko itse asiassa, että välillänne tapahtuisi jotain?
Olin aikoinaan varattuna ihastunut työkaveriin. Lopulta kerroimme tunteista toisillemme ja ne olivat molemminpuolisia. Päädyimme yhteen ja suhde oli yksi intohimoisimmista, vaikka lopulta kaatuikin muihin asioihin. En kuitenkaan kadu eroa silloisesta kumppanistani, sillä tajusin ettei hän ollut minulle se oikea. Tämä kollega osittain auttoi näkemään asian,sillä huomasin ihastuvani hänessä asioihin, joita kaipasin myös omaan kumppaniini. Jollekin voi käydä toisin. Onnea matkaan, mitä päätätkään tehdä.
Kuulostaa niin tutulta. Koska samassa tilanteessa olevia on niin monta, ehkä joku voisi toimia koekaniinina, testata miten asiat etenevät ja muut sitten tehdä perässä :)
Tilanteeni kuulostaa niin samankaltaiselta. Asiat eivät voi enää edetä mihinkään "vahingossa", koska kumpikaan ei uskalla viedä asiaa edemmälle aiempien vetäytymisten valossa. Aiemmat avautumisetkin on tehty kieli keskellä suuta, ettei toinen voi alkaa syyttää häirinnästä. Kuitenkin, meillä on edelleen täysin omia juttujamme, joista muut eivät tiedä - ikään kuin oma kieli ja keskinäiset salaisuutemme. Tällä en tarkoita mitään irstasta viestittelyä vaan paremminkin luottamuksen osoitusta. Aina kun hän kertoo jotain näihin liittyvää koen, että meidän välillä on jotain, mistä tulee tietty tosi hyvä mieli. Mutta sitten taas pahimmillaan välttelemme toisiamme ja emmekä ole etenkään julkisesti missään tekemisissä. Sillä vuoristoradan osuudella olen täysin varma että olen kuvitellut kaiken.
Kuulostaa siltä että molemmat ovat kiinnostuneita. Mistä vetäytyminen johtuu? oletteko varattuja molemmat?
Om du var här... kirjoitit asioita jotka tuntuvat kuin omalta tekstiltä. Meilläkin on omia juttuja, joista muut työkaverit eivät tiedä. Sanattomia viestejä katseessa ja hymyssä kun muut ovat läsnä. Ja olemme selvästi toisillemme se henkilö jolle uskoudumme. Luulen että molemmat on vihjailujen ja pakittamisen jälkeen huomannut tämän turvallisimmaksi tieksi. Kuitenkin on päiviä jolloin uskon kuvitelleeni kaiken. Ja sitten tulee yksi viesti häneltä ja sukat pyörii taas jaloissa. Näissä viesteissä ei siis ole mitään suoraa tekstiä, korkeintaan joskus hyvin tarkkaan mietittyä vihjailua.
Kiitokset myös toiselle kirjoittajalle kommenteista, joissa kehotettiin miettimään nykyistä parisuhdetta. Puuttuuko jotain? Onko kaikki suhteessa oikeasti hyvin jos ihastuu toiseen? Siinäpä onkin miettimistä.
...vetäytyä voi monesta syystä. onhan se pirun pelottavaa kohdata jotain itsensä kaltaista mutta niin erilaista. sielujen sympatiaa kaiketi. harmi että molemmin puolinen vetäytyminen vihloo toisinaan sisintä...
viihdyn seurassasi, ei kai se ole rikos ? :)
Ei varmasti ole rikos :-) Olenko paljastunut...? Viihdyin tänäänkin hyvin hänen seurassaan ja joululoman jälkeen kaikki hautaamani tunteet nousi taas pintaan. Pakko se on myöntää ettei tämä ihastus katoa nopeasti minnekään.
Vetäytyminen johtuu tilanteen epävarmuudesta ja mahdollisesta kasvojen menettämisestä. Ei ole hauska saada pakkeja ja vielä sen jälkeen katsella toisen naamaa joka päivä. Lisäksi tilannetta hankaloittaa sopimattomuusaspekti: työpaikkasäätämistä ei aina katsota hyvällä, varsinkaan jos jompikumpi osapuolista on parisuhteellinen. Näiden lisäksi jotkut ihmiset vaan ovat tunteidensa suhteen melko pidättyväisiä, eivätkä huutele niitä heti koko maailmalle :)
Tämä tarina kuulosti jotenkin todella tutulta, mutta kyseessä eri henkilöt, koska en ollut eilen töissä. Näköjään meitä on monia samassa tilanteessa.
Ja vaikka olen kohtuullisen varma että ihastukseni kohteella on myös tunteita minun suuntaan, niin en voi olla varma miten hän käyttäytyisi jos asian ottaisi puheeksi. Pelästyisi ja antaisi pakit samantien? Tällaisia vaihtoehtoja ainakin itse pohdin, enkä siksi olekaan tehnyt aloitetta. Ja pitää tosiaan muistaa että näen hänet töissä lähes joka päivä ja en tiedä miten voisin hänet kohdata jos paljastuisi että olenkin itse keksinyt tämän "meidän jutun". Nyt kaikki on vielä hyvin pintapuolisesti. Tyynen pinnan alla olen aika eksyksissä ja rikki.
Mulla on ihan sama tilanne. Näen tämän miehen melkein päivittäin. Kirjoitinkin tänne palstalle kyseisestä janista. En uskalla sanoa tai näyttää hänelle mitään. Mutta mieli harhailee keskustellessa hänen kanssaan ihan muualla
Meille kävi näin. Työparini ihastui minuun. Hän sinkku, minä varattu. Keväästä asti olemme työskennelleet yhdessä, pätkittäin jo aiemminkin, mutta ei näin tiiviisti. Tykkäsin kyllä kauheesti uudesta työparistani, aina sitä odotti seuraavaa työvuoroa. Tunteeni kielsin kaikki, olinhan varattu ja uskollinen, en koskaan haaveillut hänestä fyysisesti, olimme hyviä ystäviä. Koska työssänne olemme vaitiolovelvollisia, keskustelimme töistä paljon myös vapaalla keskenämme viesteillä. Ihailin kuinka hienosti hän kohtasi tuntemattomia ihmisiä, asiakkaitamme. Voiko noin fiksua ja tunteellista miestä edes olla. Tämä työkaverini alkoi myös kiinnittämään huomiota minun parisuhteeseeni, kuinka mieheni soitti usein töihin haukkuakseni minut, siitä mut kulloinkin olin tehnyt, jättänyt esim takaoven auki tai vedenkeittimen töpselin seinään, tai kuinka hän ei päästä minua työpaikan illanviettoohin ym. Tästä tiedosta rohkaistuneena hän uskalsi tehdä aloitteen ja olinkin yllättynyt hänen voimakkaista tunteistaan minua kohtaan. Nyt olemme suhteessa ja ero vireillä. Hän on kaikkea, mistä olen aina haaveillut.
Minä onneton menin tunnustamaan ihastukselleni tunteeni (molemmat varattuja) ja sain kylmää vettä niskaani :-( Miehellä ongelmia nykyisessä erittäin pitkässä suhteessaan, mutta minä en ilmeisesti herätä niin lämpimiä tunteita kuitenkaan...
Minä vetäydyin, koska en tuntenut ihastusta kummempaa. Ei ole ed muuta. Nyk. Kavereita.
Tiedätkö onko nainen, johon olet ihastunut, onnellinen suhteessaan? Entä oletko itse?
Meillä molemmilla on pitkät suhteet ja ainakin itsellä suhde ok, mutta tunne ei vuosien jälkeen ole niin voimakas kuin tämä ihastus. Se on varmaan ihan tavallinen tilanne parisuhteissa ja uskoisin että ihastukseni kohteella sama juttu. Emme ole asiasta varsinaisesti puhuneet, mutta ei tämä ihastuminen minkään suhdekriisin seurausta ole kummallakaan.
Miten Jiiiiiin tilanne jakselee? Oletteko puhuneet asiasta tai vaivaako ihastus enää?
Jouluna onnistuin jo hiukan hautaamaan tämän ihastumisen tunteen, mutta ootappa vaan kun hän käveli töihin viime viikolla... :-) Emme ole puhuneet asiasta, enkä ole vieläkään päättänyt otanko asian esille. Mutta kyllä omat ajatukset pyörii tämän asian ympärillä taas päivittäin. Olisi toisaalta itselle helpottavaa kertoa tilanne suoraan tälle naiselle, mutta järjen ääni varoittelee mahdollisesta isosta umpisolmusta työpaikalla.