Olen jonkun aikaa sinkkuna viihtynyt kahdenkympin puolta väliä käyvä nuorimies. olen huomannut uusissa tapailu-jutuissa jonkunlaista ahdistumista suhteen alussa. Aluksi pohdin, että naiset olleet vääriä, mutta toisaalta sama kaava useamman kerran toistunut. Eli tavataan, jonkunlainen ihastuminen ja joskus tunteet aika korkeallakin heti alkuun. Lyhyen tapailun jälkeen eteneminen alkaa jotenkin ahdistaa vaikka toisesta välittäisikin ja ei tee mieli nähdä toista. Jutut yleensä tämän vuoksi loppuneet.
Muistelisin että vanhoissa suhteissa syvemmät tunteet on tulleet vähän hitaammin ja syttyminen vienyt aikaa, vaikka alussa olisi epäröinytkin. Myös vähän ikäviäkin kokemuksia taustalla, en tiedä vaikuttaako jotenkin alitajuisesti. Monet täällä kirjoitelleet vähän samasta aiheesta ja kommenteja myös siitä, että alkuahdistukset on menneet ohi ja suhteet toimineet. Olen vähän ajatellut että kai asioille ja tutustumiselle voisi antaa rauhassa aikaa ja katsoa miten käy. Miten on, onko kokemuksia?
Muistelisin että vanhoissa suhteissa syvemmät tunteet on tulleet vähän hitaammin ja syttyminen vienyt aikaa, vaikka alussa olisi epäröinytkin. Myös vähän ikäviäkin kokemuksia taustalla, en tiedä vaikuttaako jotenkin alitajuisesti. Monet täällä kirjoitelleet vähän samasta aiheesta ja kommenteja myös siitä, että alkuahdistukset on menneet ohi ja suhteet toimineet. Olen vähän ajatellut että kai asioille ja tutustumiselle voisi antaa rauhassa aikaa ja katsoa miten käy. Miten on, onko kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tjaa
MIETI ENSIN ITSEKSESI:
- Onko minulla traumoja/huolia, joista pitäisi ensin käydä jutustelemassa psykiatrille ennen kuin uskallan aloittaa suhdetta? Pystynkö kertomaan ongelmistani avoimesti toiselle?
- Tarvitsenko todella kumppanin juuri nyt? Miksi en haluaisi/voisi olla vielä sinkkuna?
- Olenko vain ihastunut häneen, koska hän näyttää hyvältä, vaikuttaa mukavalta ja on juuri sopivan ikäinen?
- Tiedänkö hänestä ja hänen luonteestaan oikeasti mitään? Suuttuuko hän helposti?
- Pitääkö hän lapsista? Onko hän allerginen koirille/kissoille? Olenko valmis mahdollisesti luopumaan omista lapsi-/lemmikkihaaveistani hänen takiaan?
KYSY IHASTUKSELTA:
- Seurusteletko?
- Oletko koskaan seurustellut?
- Haluaisitko seurustella vai viihdytkö sinkkuna?
- Mitä ihailet pojissa ja mitä inhoat?
SEURUSTELUN ALKAESSA KÄYKÄÄ LÄPI:
- Toivommeko tulevaisuudelta samoja asioita? Lemmikki? Lapsi?
- Missä haluaisimme asua tulevaisuudessa? Maalla vai suurkaupungissa?
- Haluaako molemmat yhtä usein ja samanlaista seksiä? Onko toisella erityistoivomuksia tai jotain, mitä ei halua tehdä?
- Miten hoidamme yhteiset menot (raha-asiat)?
- Osaavatko molemmat kokata ruokaa vai tuleeko ruuanlaitto vain toisen tehtäväksi?
- Kumpi tiskaa, pesee vessan jne. vai tekeekö molemmat tasapuolisesti kaiken? Voiko tästä syntyä riitatilanteita?
elä yksin vaan älkä häiriköi muita. olet varmaankin sellanen "karkaaja".
Ongelma on jokseenki uusi, eli en muista että aina olis näin ollut (Ihan en vielä tässä vaiheessa tohon erakoitumiseen haluais lähteä)
Oletko hauskannäköinen kiltti nuorimies, joka oikein ei saa keskustelu-vuorovaikutuksessa omia repliikkejään ajoissa valmiiksi? Jos seurusteluyrityksiä on noin tuhkatiheään, ilmeisesti jonkin ulkonaisen seikan takia tytöt yrittävät "iskeä" sinua. Selibaatti-aikalisä noin vuodeksi, jossa ajassa yrität miettiä (paperille) valmiiksi mitä haluat ja mitä et, voisi toimia.
Toinen mallivastaus: neljä väärää tyttöä sarjassa, vai montako niitä nyt olikaan?
Niin, tuo mietintä-tauko voisi olla ihan hyväkin. Siis tapailu-"juttuja" ei nyt niin kovin usein omasta mielestä ole ollut. Muutamia parin vuoden sisään ja puhutaan aika lyhyistä tutustumisista. Ehkä pitäisi myös alussa pohtia tarkemmin kenen kanssa lähtee viemään juttua tapailun suuntaan. Uskon kuitenkin että itsestä /omasta päästä aika paljolti kiinni, että jahkailee ja alkaa ahdistaa. Kiitos vinkeistä