Niin se on aika kulunut ja käynyt ihmiset vieraaksi. Meillä asuu joku nainen - jotain tuttuakin siinä on ja hyvännäköinenkin se on. Sama sukunimi kuin minulla. Onkohan se sukua minulle? Haaveet onnesta on jäljellä mutta elämässä sitä ei ole ollut tai ainakaan en ole huomannut.
Nuorempana ajattelin kuinka elän saman naisen kanssa joskus riidellen ja sopien. Ajattelin että että tämä suhde on tärkeä ja sitä pitää hoitaa. Keskustellaan ja viihdytään. No taisin olla tylsää seuraa mutta minun paras ystävä ei ollut; he viihtyivät hyvin. No se luonnollista että kyllästyy niinhän ne muutkin ja ei sitä viitsi kun tunteetkin loppuivat.
Ja sitä paitsi enhän ollut aina kotona viihdyttämässä kun piti töissä raataa tai kivaahan se oli kun oli työtä. Ajattelin että kun yhteisellä sopimuksella ryhdyttiin hankkeeseen viedään loppuun asti mutta silloin se tuntui hyvältä, ei enää parin vuoden jälkeen.
Mieli nääs voi muuttua.Niin minä kuulemma halusin pois kotoa ja pakenin töihin. Mikähän minua sitten siellä kotona uhkasi. Sainhan siitä työstä palkkaa jolla sai ruokaa ostettua. Taisin vaan saada liian vähän.
Olisihan se kiva vielä yrittää siis naisen kanssa elää kun olo on kuitenkin niin viriili mutta ei taida löytyä. Naisetkin kun pärjäävät niin hyvin jo itsekin hulluahan siihen miestä olisi hankkia. Olenhan minä muutenkin vanhanaikainen; uskollisuus ja vuorovaikutus tärkeitä - mitäpä niillä tekee kun voi viettää mukavaa elämää muutenkin.
Olen ainakin saanut oppia paljon lisää siis itsestäni. Ja lapset kyllä arvostaa joten hyvinhän tässä on käynyt, läheiset kyllä arvostaa.
Lapset on jo isoja ja fiksuja, no minä olen fiksu.
En minä sillä että valitan mutta kunhan ajattelin vaan...
On se elämä mielenkiintoista. Ja haastavaa.
Tumma pitkä komea hyvätuloinen älykäs keskustelee mahottoman hyvin yllättävä salaperäinen omaisuutta paljon hyvä koulutus kielitaitoinen miehekäs huumorintajuinen turvallinen herkkä hyvää seksiä aina. Mistähän nuo sanat tuli mieleen?
Hyvää joulua muuten kaikille ja hyvä tahto ihmisten kesken.
Nuorempana ajattelin kuinka elän saman naisen kanssa joskus riidellen ja sopien. Ajattelin että että tämä suhde on tärkeä ja sitä pitää hoitaa. Keskustellaan ja viihdytään. No taisin olla tylsää seuraa mutta minun paras ystävä ei ollut; he viihtyivät hyvin. No se luonnollista että kyllästyy niinhän ne muutkin ja ei sitä viitsi kun tunteetkin loppuivat.
Ja sitä paitsi enhän ollut aina kotona viihdyttämässä kun piti töissä raataa tai kivaahan se oli kun oli työtä. Ajattelin että kun yhteisellä sopimuksella ryhdyttiin hankkeeseen viedään loppuun asti mutta silloin se tuntui hyvältä, ei enää parin vuoden jälkeen.
Mieli nääs voi muuttua.Niin minä kuulemma halusin pois kotoa ja pakenin töihin. Mikähän minua sitten siellä kotona uhkasi. Sainhan siitä työstä palkkaa jolla sai ruokaa ostettua. Taisin vaan saada liian vähän.
Olisihan se kiva vielä yrittää siis naisen kanssa elää kun olo on kuitenkin niin viriili mutta ei taida löytyä. Naisetkin kun pärjäävät niin hyvin jo itsekin hulluahan siihen miestä olisi hankkia. Olenhan minä muutenkin vanhanaikainen; uskollisuus ja vuorovaikutus tärkeitä - mitäpä niillä tekee kun voi viettää mukavaa elämää muutenkin.
Olen ainakin saanut oppia paljon lisää siis itsestäni. Ja lapset kyllä arvostaa joten hyvinhän tässä on käynyt, läheiset kyllä arvostaa.
Lapset on jo isoja ja fiksuja, no minä olen fiksu.
En minä sillä että valitan mutta kunhan ajattelin vaan...
On se elämä mielenkiintoista. Ja haastavaa.
Tumma pitkä komea hyvätuloinen älykäs keskustelee mahottoman hyvin yllättävä salaperäinen omaisuutta paljon hyvä koulutus kielitaitoinen miehekäs huumorintajuinen turvallinen herkkä hyvää seksiä aina. Mistähän nuo sanat tuli mieleen?
Hyvää joulua muuten kaikille ja hyvä tahto ihmisten kesken.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olit sitte ajatellut asioita naisista näin. mut ihan naisen ajatuksista,et me pärjätään ilman ukon rähjääkin.vaik sanotaan et ukot leivän kotiin tuo. minä olen kantanut jo monta vuotta yksin ja 3 poikaa.mut hyvää joulua sullekin ja uutta-vuotta
noinhan minäkin ajattelin....
Kun elämme suhteessa kauan se rupeaa tuntumaan puulta.Siihen pitäisikin löytää uutta ulottuvuutta. Ehkä kaikki johtuu paljon siitä että nainen ei ole enään riippuvainen miehestä vaan pärjää jo itsekkin.Tietty on pärjänny jo ennenkin, mutta meidät on opetettu siihen, että mies on perheen pää.Se johtaa siihen, että mies tuntee itsensä tarpeettomaksi.Vaikka eihän nainen tule toimeen ilman miestä vaan se kaipaa vierelleen kumppanin.Meidän pitää hyväksyä toistemme hyvät ja huonot puolet ja siinä meillä onkin tekemistä.Niin minä sen olen tulkinnut matkanvarrella.
... mutta missä pain Suomea vielä opetetaan, että mies on perheen pää? Ainakin 40 ikäisenä olen jo koulussa ja (tietty omassa) perheessä saanut kasvatuksen tasa-arvoisista suhteista, myös perhesuhteista. Näin "suuressa" kaupungissa. Naisena jotenkin "puistattaa" nämä NAISTEN kirjoitukset ja sanomiset siitä; että mies on perheen pää? Miksi ihmeessä? Perhe on yhteinen yritys, jossa esim. kotityöt ja huoli talouden ylläpidosta on yhteistä!
Taitaa jäädä minulta oppimatta tai halut sen oppimiseen on loppunut. Olenkohan menettämässä jotain tärkeää?
alkaa t:llä, niin ymmärrän yskän. Sitä se elämä on.. Ei sit muuttunut tulevaisuus =(
"Hyvä koulutus"?
Silti et osaa käyttää
edes pilkkujakirjoituksessasi?
Lisää ne toki sinne, jos niiden puute on lukutaitosi este. Tai voithan lukea rivien välistä.....
Hei vain!
Samaa mieltä olen kanssasi: erikoista on elämä.
Itse jo aivan nuorena (nyt 35v) päätin että jos kumppani pettää, niin jäädä saa. Muutaman kerran tässä on tullut tavarat kerättyä vaikka kuinka on kirvellyt niin sanani olen pitänyt ja mies jäänyt jos on muut kelvannut.No, nyt ajattelen että onkohan näin että etsin jotain satuolentoa eli lojaalia miestä. Joko pitäisi ruveta joustamaan uskollisuusasiassa tai sitten elää yksin ja lakata tavoittelemasta kiintymyssuhdetta kehenkään.Mistä on mukavat ja turvalliset miehet tehty?
Niin taitaa olla harvassa mutta missä ovat naiset joita pysyvän suhteen kehittäminen ja rakentaminen kiinnostaa; ja tietysti uskollisuus on osa hyvää parisuhdetta.