Mitä mieltä olette jos seurustelevilla on paljon ikäeroa? Jos esim. nainen on 21 ja mies 39? Ystävälläni näin.. Mutta nyt kaipaisin muidenkin mielipidettä kuin omaani.
Ikäero
Meikkis
171700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lisäystä edelliseen... Itse en oikein tiedä mitä ajatella heidän suhteestaan. Kun heillä on kuitenkin ikäeroa 18 vuotta. Ystäväni isä on vain 8 vuotta hänen miesystäväänsä vanhempi. Kuinkahan hän ottaa asian? Toivoisin siis mielipiteitä myös vanhemmilta..
Mietihän tätä..
Itselläni (40v) on parikymppinen "poikaystävä", jonka vanhemmat ovat ikäisiäni. No ei siinä mitään. Minulla on myös aviomies ja teini-ikäinen tytär. Jos hän parikymppisenä alkaisi seurustelemaan itseni (tai isänsä) ikäisen miehen kanssa niin huh huh. Olisi siinä sulattamista. Vaikka itse "seurustelen" tuon nuoren miehen kanssa. Vaikkei mieheni, ei tyttäreni, eikä tuon nuoren miehen eikä omien vanhempien/ystävien mielestä siinä ole mitään kovin kummallista, hiukan epätavallista vain ;D.
Olenkin taipuvainen ajattelemaan, että kukin tavallaan. Jos rakastaa edes hetken, vaikkei rakkaus täytä yleisiä normeja niin se on parempi kuin olla ilman rakkautta!
Jos homma skulaa ja ajatukset asiosta samlla tasolla, en nää syytä olla erossakaan pelkästä ikäerosta.. Kun ei muijakaan ola alaikäinen. Ja toiseksi, kai he itse tietävät haittaako ikäero vai ei. Miksi sinä olet siitä huolissasi?
No en mä oikestaan olekaan varsinaisesti huolissani, ihan hyvinhän noilla näyttää menevän ja ystäväni vaikuttaa onnellisemmalta kuin koskaan. Mutta kun hän on aika kokematon seurustelu asioissa. Tämä 39 vuotias on hänen ensimmäinen miesystävänsä ja nyt he asuvat jo kimpassa. Muuttivat kun olivat tunteneet vajaa 3kuukautta. Pelkään varmaan tavallaan että hän saa siipeensä vielä jossain vaiheessa...
Ystäväsi merkitsee sinulle nähtävästi hyvinkin paljon, kun olet hänen puolestaan huolissasi siitä, ettei hän saa siipeensä.. Mutta et sinäkään asiaan voi paljon vaikuttaa. ns. puuttumisesi tai peloistasi puhuminen ystävällesi saattaa olla hänelle loukkaava tunne. Itse hän suhteestaan päättää ja tietää mitä haluaa. Jos hän siipeensä tulee saamaan, sekin on elämää. Ei tässä elämässä elämässä koskaan ilman murheitakaan selviä :)
Olet kuitenkin kallisarvoinen ystävä!
Tämä ystäväni mies on edellisissä suhteissaan saanut hieman siipeensä. Häntä on petetty useammassa kuin yhdessä suhteessa, ja sen takia hänen on hiukan hankala luottaa ystävääni näin alussa suhdetta. Nyt tilanne on hieman rauhoittunut, mutta vielä kuukausi sitten mies saattoi olla mustasukkainen, jos ystäväni oli menossa hierojalle (miespuolinen). Ystävälläni on välillä sellainen tunne ettei hän uskalla sanoa tai tehdä mitään, koska muuten mies säikähtää, että ystäväni on jättämässä häntä. Ja siitä seuraa taas huonoa mieltä molemmille.
Ystäväsi miehellä on aika katkera menneisyys, jos joutunut useamman kerran petetyksi. Ymmärrän ja uskon että ystäväsikin uskoi kun suhteeseen alkoi, että miehen on vaikea luottaa keheenkään. Tämä prosessi vie aikaa. Kumpa ei vaan kävisi niin, että mies alkaa syylistämään ystävääsi turhista asioista ja omasta pahasta olosta, silä siinä jää kyllä ystävällesi trauma, kun mies on hänen ensimmäinen miesystävä.. Nyt alan ymmärtämään pointtisi :) Tässä kyllä voi käydä pahimmassa tapauksessa niin, että vahinko lähtee kiertämään. Mutta sydänsuruilta kun ei kukaan säästy. Kai ystäväsi tiesi, minkälaisen miehen kanssa hän muutti yhteen? Jos näin on, niin ystäväsi on silti valmis jakamaan elämänsä tämän miehen kanssa. Siihen ei pysty vaikuttaa kukaan, eikä saakaan.
Juu kyllä hän tiesi että miehen voisi olla vaikea luottaa häneen. Mies kertoi suhteen alussa avoimesti menneisyydestään. Mutta jossain vaiheessa ystävälleni tuli sellainen olo, että mies puhuu hiukan liikaakin entisistä naisystävistään (sis. vaimon, kihlatun yms). Ystäväni keskusteli asiasta miehen kanssa ja sen jälkeen mies ei olekaan oikeastaan heistä juurikaan puhunut. Muutenkin heillä taitaa tällä hetkellä mennä paremmin kuin koskaan. Ainut suhdetta hiertävä asia on miehen epävarma työtilanne. Se heijastuu tietenkin myös heidän suhteeseensa, koska mies on hermona, kun ei tiedä onko ensivuonna töitä vai ei... Mutta toivottavasti sekin asia saadaan selvyyteen mahdollisimman pian. Koska luonnollisesti se vaivaa myös ystävääni.
Miltäköhän siltä siipeensä saaneelta tuntuisi, jos hän lukisi, että hänen asioitaan pohdiskellaan täällä? Rakentuisikohan luottamus helpommin sen jälkeen? Ihmettelisiköhän hän jopa, että mitä MUUTA täällä puuhaillaan? Näissä on ihan tarpeeksi tietoa päätellä ihan tarpeeksi, keistä on kysymys. Jos sattuu tuntemaan asianosaiset.
on tilanne, jos ovat vaan henkisesti samalla tasolla. Jos tähtäin on pidemmällä, saattaa harkinta olla tarpeen.
Jos nimittäin mies on 39-vuotiaana 21-vuotiaan tasolla, hän on sitä todennäköisesti vielä 57-vuotiaanakin. Tällöin nainen sitävastoin on kehittynyt valovuoden päähän. Toimiikohan homma vielä silloin?
Ja vielä, kun nainen on 50-vuotiaana hehkeimmillään, on vierellä 68-vuotias äijänkäppänä. Siinä voi olla rakkaus koetuksella.
Juuri tätä on ystävänikin miettinyt. Nyt menee hyvin ja mies on ihana. Hän on hiukan lapsekas, mutta kuitenkin osaa ottaa vastuuta asioista ja siinä ei ole ongelmaa, eli sen puolesta suhde tulisi varmasti toimimaan myös jatkossa. Mutta entäs sitten tämä puoli, kun ystäväni on todella 50 ja mies 68. Ja entä se kun heillä ei kummalakaan ole lapsia, mutta ystäväni kuitenkin niitä tulevaisuudessa tahtoisi. He ovat nyt olleet yhdessä vasta vajaa puolivuotta. Eli eivät luultavasti ole ihan hiljan lisääntymässä. Mutta kun mies on kuitenkin jo 39. Jos nyt tekisivät lapsen niin mies olisi noin 60 ennen kuin lapsi muuttaa pois kotoa...
niin no, tässä mielessä olet aivan oikeassa. En itse ajatellut kuin ikäerokysymystä, mistä olit huolissasi. Nyt kun tuli puheeksi tämä puoli asiasta, yhdyn kyllä äskeiseen. Ehkä tosiaan rakkaus on koetuksella pitemmän päälle. Huh, onpa tilanne. Oletko muuten ottanut tätä asiaa millään tavalla puheeksi ystäväsi kanssa? Jos hän jo nyt empii sitä, ehkä olisi aika miettiä jo uudemman kerran mitä oikeasti tulevaisuudelta haluaa..Onhan niitä ikäisiäkin pojuja iloja tuomaan :)
ainakin varautua, että aikanaan saa elellä leskenä pitkään. No se nyt ei välttämättä ole hullumpaa se.
mikä pakko sitä leskenä on elellä.. voi esim. iskeä itselleen nuoremman kumppanin.
Itse olen 24v nainen ja olen asunut vuoden 41v miehen kanssa. Häntä ihanampaa miestä tuskin löytyisi, enkä kyllä halua etsiäkään! Ja päivä päivältä olen varmempi siitä (klisee, mutta totta!). Tottakai joka suhteessa on ylä- ja alamäkiä, eikä tässäkään ole salamoilta vältytty. Myös sukuni tuntuu "huokaisseen helpotuksesta" löydettyäni vihdoin mukavan ja kunnollisen miehen.
Veikkaanpa, että nuorempi nainen/vanhempi mies yhdistelmänä kuitenkin normaalimpi kuin toisinpäin..
En usko että kauheasti toi ikäero häiritsee - ei varmaankaan heitä itseään, niin miksi sen pitäisi häiritä sivullisia?? En ole koskaan tajunnut tommosta "kyttäämistä" ihmisten suhteisiin. Jos tykkää toisesta ja kaikki sujuu hyvin, miksi ihmeessä murehtia huomista, kun hommahan voi kaatua vaikka nää kaks olis samanikäisiäkin????
Eli todennäkösesti ulkopuoliset laukovat mielellään arvioita suhteen laadusta kautta kestosta, mutta jos ollaan yhdessä, iällä ei ole pennin latin väliä!!