Tuntuu ihan uskomattomalta ajatus, miten kaksi ihmistä voi kohdata toisensa niin että kiinnostusta on riittävästi molemmin puolin ja parisuhde pääsee edes alkamaan...?!!
Neljä vuotta kohta treffailtu joskus aktiivisemmin, joskus monen kuukauden taukokin välissä, eikä yhtä lukuunottamatta ole molemminpuolista kiinnostusta ollut kertaakaan riittävästi... Olen siis yli 30v nainen. Olen ollut kymmenen vuotta suhteessa joten mikään ekakertalainen en ole mutta jostain syystä kenenkään kanssa ei vaan näytä kolahtavan molemminpuolin :-/
Koska en kauheasti baareissa ehdi/jaksa enää käydä ja töissä ei miehiä ole niin pääasiassa nämä treffikaverit on tulleet netin kautta. Laskeskelin tässä, että about 30 tyypistä, joita olen treffeillä nähnyt niin noin viisi on kiinnostanut niin kovasti että olisin halunnut nähdä uudestaan, yhden kanssa kemiaa oli kovasti molemmin puolin ja tapailimme noin puoli vuotta. Loput 25 on sitten sellaisia jotka ovat heti tökänneet ekatreffeillä eli mies on osoittautunut olevansa ihan erilainen mikä käsitys hänestä oli tullut tai sitten kiinnostuksen puute on ollut molemminpuolista eikä mieskään ole innostunut uudelleen näkemään.
Kai se vaan on niin, että niin harva kolahtaa oikeasti... Enkä todellakaan odota enää mitään jalat alta-meininkiä heti vaan mulle riittäisi jos toinen ei tökkää ja kiinnostaa edes sen verran että haluaisin nähdä uudestaan. Kaikkien kanssa yleensä juttu luistaa ja tokihan he ovat valikoituneet jo netissä niin, ettei kiinnostuksen kohteet, ikä muut perusjutut on tiedossa ja samantyyppisiä mitä itsellä. Kuviakin on toki aina vaihdettu ja eihän ne koskaan mitään wau-reaktioita ole herättäneet mutta yritän olla takertumatta siihen vaan tapaan kyllä jos ihan siistin ja tavallisen näköinen james näyttää toisessa päässä olevan. Mutta silti, yleensä kaikki on ihan jees eikä kyse ole mistään yksittäisestä asiasta tai ominaisuudesta, kokonaisuus vaan ei sytytä tutustumaan enempää, ei tee mieli halata mistään muusta puhumattakaan yms.
Missä vika, onko tämä vaan tätä nettimaailman raakaa peliä että täytyy tavata kymmeniä tai satoja tyyppejä ennenkuin joku onnistuu? Miksi sitten toisilla kolahtaa heti eka tai toka mies kenet tapaa, siis kolahtaa molemmin puolin?
Neljä vuotta kohta treffailtu joskus aktiivisemmin, joskus monen kuukauden taukokin välissä, eikä yhtä lukuunottamatta ole molemminpuolista kiinnostusta ollut kertaakaan riittävästi... Olen siis yli 30v nainen. Olen ollut kymmenen vuotta suhteessa joten mikään ekakertalainen en ole mutta jostain syystä kenenkään kanssa ei vaan näytä kolahtavan molemminpuolin :-/
Koska en kauheasti baareissa ehdi/jaksa enää käydä ja töissä ei miehiä ole niin pääasiassa nämä treffikaverit on tulleet netin kautta. Laskeskelin tässä, että about 30 tyypistä, joita olen treffeillä nähnyt niin noin viisi on kiinnostanut niin kovasti että olisin halunnut nähdä uudestaan, yhden kanssa kemiaa oli kovasti molemmin puolin ja tapailimme noin puoli vuotta. Loput 25 on sitten sellaisia jotka ovat heti tökänneet ekatreffeillä eli mies on osoittautunut olevansa ihan erilainen mikä käsitys hänestä oli tullut tai sitten kiinnostuksen puute on ollut molemminpuolista eikä mieskään ole innostunut uudelleen näkemään.
Kai se vaan on niin, että niin harva kolahtaa oikeasti... Enkä todellakaan odota enää mitään jalat alta-meininkiä heti vaan mulle riittäisi jos toinen ei tökkää ja kiinnostaa edes sen verran että haluaisin nähdä uudestaan. Kaikkien kanssa yleensä juttu luistaa ja tokihan he ovat valikoituneet jo netissä niin, ettei kiinnostuksen kohteet, ikä muut perusjutut on tiedossa ja samantyyppisiä mitä itsellä. Kuviakin on toki aina vaihdettu ja eihän ne koskaan mitään wau-reaktioita ole herättäneet mutta yritän olla takertumatta siihen vaan tapaan kyllä jos ihan siistin ja tavallisen näköinen james näyttää toisessa päässä olevan. Mutta silti, yleensä kaikki on ihan jees eikä kyse ole mistään yksittäisestä asiasta tai ominaisuudesta, kokonaisuus vaan ei sytytä tutustumaan enempää, ei tee mieli halata mistään muusta puhumattakaan yms.
Missä vika, onko tämä vaan tätä nettimaailman raakaa peliä että täytyy tavata kymmeniä tai satoja tyyppejä ennenkuin joku onnistuu? Miksi sitten toisilla kolahtaa heti eka tai toka mies kenet tapaa, siis kolahtaa molemmin puolin?
Vastaukset 23
Vanhimmat
noin 10 % miehistä on niitä joita naiset haluaa ja loput rumia ja kelvottomia joihin naiset ei halua tutustua. Markkinat on siis pienet koska naisilla on tuhat kriteeriä joten helposti ei löydy sopivaa miestä. Vaikeaa se on kun naiset tietää jo 2 minuutissa että mies ei kelpaa. Onneksi ne komeat miehet on usein niitä jotka pettää naisia niin naisetkin pysyy sinkkuna. Miljoona sinkkua suomessa, selvää on että miehet on liian huonoja naisille.
Mun kokemus on kyllä se, että tapaamani miehet tietävät ilmeisesti heti puolessa tunnissa onko tämä elämän nainen, koska ovat ilmoittaneet ettei kemiaa ollut ja toivotelleet hyvät jatkot kun erotaan!
Itse olen huomannut, että vaikka miehen olemus tms. tökkäisi keti kun tavataan ja eka ajatus on että "toi ei kyllä ole yhtään mun tyyppiä", niin nämä häiritsevät ominaisuudet eivät enää häiritsekään kun ollaan muutaman tunti tutustuttu ja olisin jopa ollut valmis näkemään uudestaan.
Kriteerilistojen kanssa tällä ei ole mitään tekoa, se fyysinen vetovoima vaan puuttuu vaikka kuinka kriteerit täyttyisivät ja juttu paperilla luistaa. Ja ilmeisestikään ainakaan miehet eivät ole valmiita tapaamaan useampaa kertaa katsoakseen tuleeko sitä jos siltä ei heti tunnu...
"Kiva", että jollain toisella myös sama kokemus. Luulin jo olevani joku kummajainen. Mistä johtuu tämä, ettei haluta edes tutustua? Koska hakee vain jotain nopeaa?
No, itse olen miehenä kuitenkin sen 2 kertaa "suostunut" tapaamaan, jos nainen vaan sellaista signaalia antanut, mutta kyllähän sen jotenkin vaan tietää aika nopeasti jos on kiinnostunut vai ei...
Tässä täytyy muistaa sekin, että miehelle on kaksi naistyyppiä joiden kanssa haluaa jatkaa treffailua: 1) ne, joista on kiinnostunut ihan ihmisinä ja 2) ne, joiden kanssa haluaisi harrastaa seksiä vaikkei muuten välitäkään kyseisen ihmisen mietteistä ja persoonasta.
Kriteerit sille 1)-kohdalle voi olla aika turhan korkeat joillain miehillä omaan tasoonsa nähden ja kannattaisi ehkä tutustua naisiin vähän paremmin, mutta valitettavasti sitten koska kriteeri 2) ei teidänkään kohdalla toteutunut lienee varma, että ulkonäössänne on jotain sellaista "tätimäistä" tai "sohvaperunaa" yms. joka ei tee teistä kategorian 2) naisia ainakaan...
Näin se vaan menee, ja itsekään en akateemisenä hoikkana työssäkäyvänä hauskana fiksuna kultturellina oman asunnon yms. jne. omistavana miehenä kelpaa naisille, joten täytyy vaan tajuta että ulkonäkö on 90% ja muu on sitten bonusta.
Eli pistetään ranttaliksi vaan...
Kerrotko vielä mitkä asiat tekee 30-v naisesta "tätimäisen" tai "sohvaperunan"? Siis sinun mielestäsi? Toki se mikä yhden silmissä näyttää tädiltä toisen silmissä on jotain muuta mutta kerro oma versiosi?
Tottakai, se vetovoima syntyy ulkonäöstä, ulkoisesta olemuksesta, käytöstavoista ja minulle myös fiksuudesta joten isot saappaat on miehellä täytettävänä jotta innostun ollenkaan... Näinkin joskus käy, joten mahdotonta se ei ole mutta harvinaista kyllä. Kun tuo "kemia"-rasti on selvä, pitäisi miehellä olla elämäntilanne sopiva ja muutenkin ajatusten mennä yksiin jotta tapailu ja seurustelu onnistuu, joten ymmärrän kyllä että varmaan helpompaa on voittaa lotossa kuin löytää puolisoa näin mutta vaihtoehtojakaan kun ei oikein ole niin näillä mennään.
Ulkonäöllisesti se "sohvaperunauus" nyt kliseisesti vaan syntyy siitä, mitä kauempana vartalo on siitä timmistä naisesta (googlaa mikä tahansa fitnessblogi), ja jos pukeutuminen on sellaista, miten sen sanoisi, "suojaväritystä" enemmän kuin houkutinta. Lisäksi tietyt piirteet, kuten sirot pitkät sormet, siro terävä nenä, sirot kulmakarvat, elegantit poskipäät yms. ovat sellaiset mitkä kiehtovat, mutta puuttuvat usein näiltä joista ei ole kiinnostunut. Sirous on ehkä avainsana. Sokeria pitää olla tai sitten papua, mutta ei jauhoa.
Se naisen luonne on myös treffien aikana varsin vahvasti mukana siinä ulkonäössä kun jutellaan asioista - sellainen ihminen joka vaan, no, jolla ei ole erityisiä unelmia, tiettyä "lapsellisuutta", älyä, viekkautta, halua oppia uutta, jotain seikkailumieltä niin helposti muuttuu tätimäiseksi luokittelultaan... kyllä sen huomaa välillä, että on vaikka arkuutta ja koulukiusausta taustalla, mutta jotenkin vaan sitä ei voi kuitenkaan laittaa sen piikkiin vaan jos suora yhteys ja huumori ei klikkaa niin "tädin" kanssa ei vaan enää jaksa yrittää.
Jos nainen omaa sen pilkkeen silmäkulmassa ja hauskat, fiksut jutut, niin tätimäisen ulkonäön voi kompensoida pitkälle, mutta aika iso osa kauniistakin naisista vaikutaa melko tylsiltä mutta heitä sitten sietäisikin vain sen ulkonäön takia kun taas tädeillä ei ole tätä optiota vaan odottaa mieluummin toista tilaisuutta.
Netissä tutustuminen lähtee liikkeelle vääristä asioista. Mies/nainen voi olla ihan ok, mutta jos juuri tuo fyysinen vetovoima puuttuu, niin ei siitä kehity ystävyyssuhdetta enempää. Komeuden ja kriteerilistojen kanssa sillä ei ole tekemistä, mutta sitähän täällä on turha yrittää selittää.
Niin ja tuo fyysinen vetovoima ei vielä riitä. Se kemia se vasta on todellinen harvinaisuus. Itse miehenä olen elämässäni tanssinut satojen naisten kanssa ja yhden käden sormilla voi laskea ne tapaukset, joissa voi sanoa, että kemiat kohtaa. Se vetovoima ei ole ulkonäöstä kiinni, se tulee sisältä.
Eli jos ymmärsin oikein ei auta kun jatkaa treffailua ja toivoa että joku niistä kymmenistä tai sadoista sitten joskus kolahtaa... Huoh, aikamoinen urakka!
Kannattaa mieluummin asettua sinne epämukavuusalueelle ja lähteä baariin, risteilyille, matkoille, uusiin harrastuksiin, laajentaa ystävyyspiiriä jne. Olet tuhlannut jo neljä vuotta nettideittailuun, eikö se jo kerro, ettei homma toimi?
No mutta joillakin se toimii, tai siis monillakin... Just pari kaveria Tinderistä löysivät alkuvuodesta elämänsä miehet, toiset jo menossa naimisiinkin. Ja vaikka kuinka monta tuttua tavannut täällä, Eliittikumppaneissa jne. Miksei mulla sitten tärppää?!
Kyllähän mä käyn baarissa joskus mutta yhtään sinkku-kaveria ei enää ole joten ne pikkujoulu- ja kesäterassireissut ei ole auttaneet tässä asiassa kun ilta menee kavereiden kanssa tanssilattialla tms. Sama syy siihen, ettei risteilyt ja matkat enää onnistu kun kaikilla on jo ne omat perheet ja miehet kenen kanssa sitten reissaavat. Harmi sinänsä mutta toisaalta ei mulla rahaa eikä aikaakaan niin kauheasti olisi enää reissailla...
"Just pari kaveria Tinderistä löysivät alkuvuodesta elämänsä miehet, toiset jo menossa naimisiinkin."
Tapasivat alkuvuodesta ja nyt jo menossa naimisiin? Kuulostaa enemmän epätoivoiselta hätiköinniltä kuin elämänsä kumppanilta. Vuoden sisällä ovat jo luultavasti eronneetkin.
Mutta eniveis: Mitä sitten vaikka se jollakin toimisikin, jos kerran ei sinulla toimi? Kuinka monta vuotta ajattelit hakata päätä seinään? 10? 20?
Kuka löytää kumppanin kuka ei ... Vaikea sanoa. Hieman tuuria - paljon sitä että on sopivasti valmis sitoutumaan.
Itse löysin tämän hetken deittiseuran sinkku-juhannuksesta. Ei tosin mitään seurustelusta olla sovittu.
Edellinen Tinderistä. Hänellä tosin elämänhallinta aika hukassa: avioliitto käsittelemättä, raha-asiat sekaisin ja kalja kiinnosti loppujen lopuksi enemmän kun minä.
Kaveri löysi avopuolisonsa niin että serkku toimi puhemiehenä.
Toinen tuttu kertoi että pitkäsuinen tyttöystävä löytyi pihatalkoista.
Minusta netti-deitti on tapa tutustua ihmisiin. Mutta takeita ei ole että sopiva osuu kohdalle.
Ja kyllä: nettideittailu otta välillä päähän.... On kuluttavaa ja välillä turhauttavaa. En yhtään ihmettele että höyry nousee korvista.
Omalle kohdalle löytynyt 4 kaveria, jonka kanssa ihan kunnolla tapailtu / seurusteltu.
Itse liikun tällä hetkellä sinkku ryhmässä, joka perustuu että tavataan ja tehdään juttuja kaveripohjalta. Sopii minulle - kun en jaksa etsiä mitään ... Muutama mies on tapahtuman jälkeen pyytänyt oikeille treffeille.
Melkein kun omaa tekstiä...
http://keskustelu.suomi24.fi/t/11794592/kelpuuttamista-vaikka-hampaat-irvessa
Näin se vaan on että tuuristahan se pitkälti on kiinni kenet tapaa ja ääriharvoin ns. kolahtaa ja vielä harvemmin sieltä toiseltakin puolen. Itsellä meni lähemmäs 5 vuotta ja melkein 250 uuden tapaamista ennenkun se molemminpuolinen kiinnostus löytyi. Tänä aikana oli eräs joitakin vuosia sitten mutta se hiipui nopeasti liian pitkään välimatkaan. Yhden käden sormilla laskettavissa näistä ne ketkä itseä ois kiinnostaneet kunnolla enstapaamisesta. Lisäks tietysti useita lyhyitä 2 viikon - kuukauden yritelmiä sellasten kanssa jotka ei varsinaisesti kiinnostaneet muttei heti (ainakaan paljoa) tökkineetkään. No eihän siitä pidemmän päälle mitään tullu eikä sellasta kauaa jaksa, joko ne tunteet tulee heti ensi minuuteista tai ei tule myöhemminkään. On se vaan ihan eri asia olla sellasen kans johon on oikeesti ihastunukin, tuntee eroottista vetoa alusta alkaen eikä vaan jotakin laimeempaa kaverillista kiintymystä pidemmän ajan kuluessa (tämäkin on tullu koettua).
Melko hyvä mittari alkuvaiheessa on, kiinnostaako toinen niin paljon että muihin tutustuminen ei enää kiinnosta. Kannattaa kuitenkin olla ns. nirso vaikka täällä eräs kuinka naisia siitä haukkuukin, sitten KUN se oikeanlainen löytyy, voi olla itteensä tosi kiitollinen ettei aiemmin tyytyny vaan johonkin "ihan kivaan" :)
Onnea etsintään, sitä kyllä tarvii. Mitään kortteja ei kannata jättää kääntämättä, joskus se todellinen helmi voi piillä juuri sen epätodennäkösimmän takana..
Olet kyllä ollu todella sitkeä! Ja näköjään se kannatti :)
Taitaa olla niin, että iso määrä yrityksiä nostaa todennäköisyyttä tavata joku tai sitten voi käydä niin hyvä flaksi että se sopiva löytyy heti.
Huonoin vaihtoehto on kai lopettaa deittailu kokonaan ja heittäytyä odottamaan että se oikea tulee kaupassa vastaan.... Oddsit tälle on kyllä minimaaliset.
Nettijutuista ei ole koskaan kehittynyt pidempää suhdetta, ainakaan yhtä yötä pidempää. Turhautuneena katselee vastapäätä istuvaa ihmistä ja ihmettelee miten vähän voi kiinnostaa koko tilanne. Olen lakannut käymästä nettitreffeillä ja panostan enemmän livetilanteisiin ja tapahtumiin, aitoihin sosiaalisiin tilanteisiin.
Nettitreffailuunkin voi jäädä koukkuun ja tulee herkästi jatkuvan hakemisen kierre. Kun alitajuisesti miettii/toivoo seuraavan klikkauksen takana olevan joku vieläkin mielenkiintoisempi ihminen.. kun puuttuu livetilanteessa välittömästi toimiva kemia. Onko muilla tälläisiä kokemuksia?
Samalta alkaa täälläkin tuntua. Sinkkuna vasta muutaman kuukauden ja nyt reilun kuukauden tapaillut miehiä. Itse löysin nettideittailun kautta entisen poikaystäväni ja hän oli kymmenes tapaamani mies. Olin silloin jo vähällä luovuttaa ja meinasin jo poistaa profiilini kokonaan.
Nyt siis mies olisi hakusessa ja välillä tuntuu tylsältä tuo nettideittailu. Välillä itse ei ole miehestä kiinnostunut ja välillä mies ei ole kiinnostunut minusta. Nuista miehistä ei ota kyllä selvää. Esim. viimeksi treffeillä mies kysyi treffien päätteeksi, että tavataanko toisen kerran. Ilmaisin, että kiinnostaa tavata. Vähän jo sovittiin, että uusi tapaaminen on tulossa. Miehestä ei kuitenkaan kuulunut mitään, joten laitoin itse hänelle viestiä ja kyselin kuulumisia. Mies vain vastasi viestiin, mutta ei pyytänyt kuitenkaan uusille treffeille.
Kyllähän tuo on varmaankin tuuria, sattuuko löytämään sopivan kumppanin nettideitistä.
Eiköhän se ole joka paikassa tuurin kauppaa tuleeko se oikea vastaan.. Nettideittailu on kyllä koukuttavaa ja siinä jää helposti kierteeseen, eikä osaa pysähtyä, vaikka tulisi hyvinkin varteen otettava vaihtoehto tarjolle.. Minulle meinasi käydä näin.
Minä yritin pohjustaa viestittelyllä mahdollisimman pitkälle tapaamiset, etten ihan kaikkien kanssa edes treffeille lähtenyt. Nuo ulkoiset puitteet eivät ole minulle tärkeitä, vaan se ajatusmaailma ja saako ne ajatukset muutenkin ulos kuin käsimerkeillä.
Muutaman kanssa tavattiin, mutta aika yllättäviä nämä miehet on..toisesta sain takiaisen, joka ei meinannut uskoa sitten millään, ettei meistä tule mitään ja toinen lupasi uutta tapaamista, mutta katosi. Sitten tämä kadonnut ilmaantui kolmen kuukauden jälkeen takaisin kyselemään, josko nähtäisiin..ei nähty, sillä olin jo tavannut toisen.
Luulen, että monen ongelma on tuo pysähtyminen ja se, ettei uskalla laittaa profiilia kiinni..keskittyä siihen yhteen.
Itse sain melkein vierotusoireita profiilin sulkemisesta..aikansa se vei. Mutta nyt olen suhteessa netissä tapaamani miehen kanssa, matkaa on välissä, mutta yritämme kumpikin suhteen eteen, joten uskon, että tästä jotain vielä voi tullakkin.
Hyvin saan ainakin 1yön sexiä deiteillä, juuri mitä vain miehiltä haluan :D
Suikkareita kuin assley madd-sonnin tietomurtoja ofofof
Minä en suhdetta kaipaa, vain sexiä.
Jep... Olisit nyt ainakin keksinyt oman nimimerkin tämän fiksun viestin lisäksi
Sinkkuna 6,5 v josta 3,5 v tapaillut miehiä, 2 kolahti mutta ei siitä mitään kaveruutta ja seksiä edemmäksi mennyt. Lähde rohkeasti yksin ulos ja baariin, harrastuksiin, kyllä siellä sitten nopeasti tietää natsaako vai ei. Treffiplastat ja tinderi ei ollut mun juttu ollenkaan.
Taas tota kolahtamista, myyttistä kemiaa. Mikä siinä on etteivät ihmiset voi edes antaa mahdollisuutta että jotain syntyisi, moni parisuhde on kehittynyt ajan kanssa esimerkiksi työpaikoilla niin miksei muka sitten siviilissäkin.
Naiset ei anna mahdollisuutta ellei mies ei ole pitkä komea ja rikas. Pitää olla kuin vin diecel tai george clooney että pääsee treffeille.