Jumala varoitti Adamia, ettei koskisi kielletyn puun hedelmään ja söisi sitä,koska kuolema tulisi hänen osaksensa. Ymmärsikö Adam, mitä kuolema oli? Kuolema, josta varoitettiin, oli tietenkin sekä ruumiillinen, että hengellinen. Ruumiillinen kuolema Jumalan esittämässä varoituksessa tarkoitti tietenkin sitä, että Adam yleensä tulisi materiaalisen olemuksensa puolesta muuttumaan sen maan kaltaiseksi, mistä hän oli otettu. Nähdäkseni hengellisen kuoleman rangaistus oli syntiinlankeemuksen jälkeen heti käynnistyvä hengen katastrofi. Adam kadotti viattomuutensa. Eeva myös. Jotenkin se oli ensimmäiseksi seksuaalinen ongelma; he huomasivat olevansa alasti; ennen sitä alastomuus ei ollut aiheuttanut heissä häveliäisyyttä. Mutta, oliko tämä seuraamuksien karmeus jotenkin ollut jo Adamin Evan tietoisuudessa? Tiesivätkö he - sielunsa tuntokyvyn pohjaa myöten - mitä heille tulisi tapahtumaan?! Oliko heidän vapaan tahtonsa kapina ja ylpeys niin totaalisen kylmäveristä, että he kapinoivat - vaikka tiesivät menettävänsä valtavat aarteet - valtavat - jumalalliset näkökyvyt ja voimat?!
Vai olivatko he - kaksi ihmislasta puutarhan ihanuudessa - jotenkin niin huiputettavissa, että lankesivat?
(Näistä kysymyksistä mennään teologisten pohdintojen alueelle, mutta, koska tausta on kuitenkin kreationistisen puutarhan, niin jotenkin ajattelin sen osoittaa kuitenkin tänne).
Vai olivatko he - kaksi ihmislasta puutarhan ihanuudessa - jotenkin niin huiputettavissa, että lankesivat?
(Näistä kysymyksistä mennään teologisten pohdintojen alueelle, mutta, koska tausta on kuitenkin kreationistisen puutarhan, niin jotenkin ajattelin sen osoittaa kuitenkin tänne).
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jumala tiesi kaikkitietävänä ja kaikkivoipana tasan tarkkaan mitä tapahtuisi ja oli suunnitellut syntiinlankeemuksen pienintä yksityiskohtaa myöten.
Vai voiko joku todistaa ettei näin ollut? ;-)
Ei Jumala suunnitellut syntiinlankeemusta.
Ihminen valitsi tottelemattomuuden tien.
Minusta Jumala on olemukseltaan sellainen, ettei Hän suunnittele ihmisen osalle pahoja asioita - ei varsinkaan ihmisen lankeemusta, koska sehän on Hänelle suuri suru. Lankeemus eroitti ihmisen Hänen yhteydestään.
Jumala loi ihmisen toisenkaltaiseksi kuin muut planeetan asukkaat: ihminen oli olento, jolla oli y h t e y s Korkeimpaan - Kolmiyhteiseen Jumalaan. Alussa tuo lahja oli täydellinen - ihmeellinen, ainutlaatuinen, taivaallisiin yltävä rakkaussuhde. Tuo taivaallisuus oli kuitenkin - ja on tänäänkin - jotain muuta, kuin avaruuden karttojen hamuamista, se on jotain yliaistillista, joka häivyttää eri "olevaisuuksien" rajat.
Kun syntiinlankeemuksen jälkeen Herran kuultiin käyskentelevän illan viileydessä ihmistä etsimässä - niin se oli vanhatestamentillinen Herran enkeli -Jeesus - joka siellä käyskenteli - oli siin kysymys ihan ihmisenmuotoisetsta olennosta, joka puutarhassa kulki (Melkisedek).
Raamattu esittelee Jumalan aina olleeksi. Ja kyllä sieltä tulee Hänen ominaisuutenaan vastaan myös järkähtämätön näkymä, että Jumala tietää tulevatkin asiat - jotenkin Hän katselee "ylhäältä" tätä ajallisen olemassolon pikkuruista "janaa" nähden sekä menneen, nykyisyyden, että tulevan.
Mutta,
en usko, että Jumala olisi suunnitellut syntiinlankeemusta.
Hänen vihollisensa, entinen alaisensa, suunnitteli syntiinlankeemuksen.
Käärme tuli ja vietteli - Evan. Eva sitten jatkoi viettelemistä tarjoamalla herralleen syntihedelmää.
Tiesivätkä - tunsivatko - he synnin syvyyden tuolloin - synnin seuraukset?
Toisaalta esivanhempamme vaikuttvat aika tietämättömiltä.
Mutta synnin kanssa leikkivä - ja sen tarjouksia alati vastaanottava ihminen-onkin tietämätön. Mutta, oliko Adamilla ja Evalla kuitenkin -kun he olivat hengellisesti ihan eri luokan persoonia kuin kukaan sen jälkeen (Kristusta lukuunottamatta) tullut ihminen, myös tietoisuus seurausista - oliko heidän "jumalallisuutensa" niin todellisuuksien avartamaa, että he, todellakin, tiesivät synnin karmaisevat seuraukset? Hehän keskustelivat Jumalan kanssa - ihan henkilökohtaisella tasolla. Oliko heillä sama tieto kuin Luciferilla. Kyllä Lucifer oli tietoinen kapinansa seuraamuksista. Oliko Luciferin valhe-esitys "ette suinkaan kuole" alkuihmisille kevyt lause, koska he tiesivät kuolevansa - sen perusteella, koska heillä oli yhteys Korkeimpaan - ja tuolla viettelyksen hetkellä heidän hengellinen täydellisyytensä ja yhteytensä ideaalisuus Kolmiyhteiseen oli (ainakin maallikon silmin katsottuna) heidät jopa pirua korkeammalle asettavaa ylellisyyttä?
Kyllä oppinne mukaan suunnitteli.
Hyvä kysymys kyllä, mutta oikeasti mitään tuollaista ei tapahtunut. Absoluuttista, perimmäistä perisyntiä ei ole olemassa. Kyseessä on vain epämääräinen pronssikautinen pohdinta hyvän ja pahan metafyysisestä syystä. Oikeasti kuolema, kamppailu ja selviytyminen on osa elämää lähtökohtaisesti. Se, että meillä on mahdollisuus edes hetkeksi päästä yli tuosta ikuisesta taistelusta, on oikea moraalinen haaste joka ihmiskunnalla on.
Ei ole mitään pikkumaista "Jumalaa", joka pelaa 6000 vuotta kestävää peliä ja langettaa kirouksen ihmiskunnalle yhden kuvitteellisen ihmisparin tekojen takia. Tuollainen ajattelu on vaan niin lapsellista, ja kyllähän meidän on jo ihan pakko kasvaa yli alkeellisen kulttuurin fantasiamaailmasta.
Kannatan reaalitodellisuuttasi, vaikka uskonkin ei-pikkumaiseen Jumalaan. Syntiinlankeemuskertomus on mielestäni vertauskuva korkean ihmistietoisuuden avautumisesta hyvän ja pahan (ihmisten mielenmallien) ymmärtämiseksi.
Ainoa oikea vastaus liittyy moraalietiikkaan.
Aadam näet ajatteli että hän on niin fiksu että pärjäilee mainiosti ilman Jumalaakin, ja koska hän pärjäilisi mainiosti niin Jumalalla ei olisi moraalista oikeutta ottaa häneltä elämää pois ja niin hän eläisi ikuisesti, siis tallustelisi vielä tänäänkin täällä tyytyväisenä.
Mutta hän epäonnistui kuin nykypäivän vapaan tahdpn omaava tippurievokki.
Ensiksi, Raamatussa kerrotaan, miten Jumala tapasi käyskennellä Aadamin kanssa Eedenissä illan viileydessä keskustellen ihmiselle annetusta tehtävästä. Aadamin velvollisuus oli välittää tieto edelleen Eevalle perheen päänä. Kiinnostavaa, miten Jumala kunnioitti miehelle antamaansa valta-asemaa loukkaamatta sitä, kuten Jumala kunnioitti myös ihmisen vapaata tahtoa. Olisi aika kummallista, ellei täydellinen ihminen olisi ymmärtänyt saamaansa informaatiota, varsinkin kun Raamatussa sanotaan ihmisten ja enkelten kielen olevan sama. Käsittääkseni Jumala käytti enkeliä=sanansaattajaa, kuten koko Raamatun läpi viestinsä välittäjänä.
Toiseksi Aadam sai nimittää kaikki eläimet tahtonsa mukaan ja myös naista Aadam kutsui "Miehettäreksi" ensi tapaamisesta. Vasta syntiinlankeemuksen jälkeen Miehetär sai nimen "Eeva", mikä merkitsee "Kaiken elävän äitiä" - kun Aadam syntiinlankeemuksensa jälkeen alkoi etsiä lohdutusta Eevasta samalla dominoiden häntä, kuten Jumala ennusti. Sitähän se intiimi seurustelu miehen puolelta on: dominointia! Kaunistelkaa asiaa miten haluatte - se on vallan käyttöä, alistamista...
Eeva petettiin, Aadam valitsi tietoisesti mieluummin kauniin seuralaisensa kuin Jumalan. Aadam ei ollut tyhmä, hän tuli vietellyksi oman heikkoutensa kautta. Siitähän naisia syytetään tänäkin päivänä - miehen viettelystä - jopa pienet lapset viettelevät miehet ja saavat kantaa häpeää ja syyllisyyttä. Sellaiset raukat sitten vastaavat perheidensä hengellisestä tilasta ja hyvinvoinnista. Ei voi muuta kuin - ITKEÄ! Kiitos Jumala, tästä luotettavasta, erinomaisesta johdosta, joka osoittautuu kahleeksi naisen nilkkaan! Kiitos! Kun synti tulee raskaaksi se synnyttää kuoleman ja se laki pätee tänäänkin Jaakobin kirjan mukaan. Tiesikö ihmispari kuoleman merkityksen? Kun ajattelee, että eläimiä ei luotu ikuiseen elämään eikä Jeesus kuollut eläinten puolesta, vaan ihmisten niin, ihmisparin näki varmasti eläinten kuolevan, maatuvan,
Eläimet ovat "programmoitu" toimimaan instiktiivisesti oman luontonsa mukaan. Ihmisen tulisi toimia moraalisesti, insiktin mukaan. Valiten tietoisesti oikean ja väärän välillä siitä kielletystä puusta hedelmää nautittuaan.
Hengellinen, henkinen ruumiillinen elämä ja kuolema kulkee käsi kädessä.
Mielestäni hengellinen herätys, "ylösnousemus" on vain paljon suurempi ihme tänä päivänä kuin ruumiin ylösnousemus, sillä Aadam ja monet muut ylösnousemuksen saaneet kuolivat uudestaan, mutta hengellisyys takaa ikuisen elämän, vaikka kuolisi, kuten Jeesus sanoi Martalle hänen veljensä; Lasaruksen, kuoleessa.
Näin mietiskelen tästä asiasta - tämän hetkisen ymmärtämykseni mukaan
Ihminen oli alkuaan kuolevainen, siksi oli erikseen elämän puu paratiisissa.
Mutta karkotus paratiisista vei elämän puun hedelmien nauttimisen mahdottomaksi - elämän puun hedelmien nauttiminen ei ollut ennen karkoitusta suinkaan kiellettyä puutarhassa. Raamattu esittää Jumalan varoituksen ihmisen suuntaan juuri tuosta kuoleman tapahtumasta, mikä seuraisi kielletyn hedelmän nauttimisesta. Koliyhteinen Jumala kiirehti ihmisparin poisajamista (tälläisen vaikutelman ainakin minä saan) puutarhasta, etteivät pari söisi noita elämänpuun hedelmiä - alunalkaen ne oli varmasti tarkoitettu juuri ikuisen elämän antajaksi tuossa puutarhassa. Iankaikkisuus on Jumalan omalla varmastikin vastaavanlainen onnen ympärstö, kun yksilö pääsee kuoltuansa sinne.
Kyllä. Adam ymmärsin kaiken ja tarkalleen, mutta valitsi olla tottelematon.