7 vuotta sitten silloinen vaimoni kärähti uskottomuudesta jota oli jatkunut tietämättäni pitempään ja useamman miehen kanssa. Hän halusi avioeron. N. 8kk erostamme, hän halusi minut takaisin. Olin tunteissani kiinni ja halusin ainakin keskustella asiasta, koska meillä on kaksi yhteistä lasta. Parin kuukauden tunnustelujen jälkeen kuitenkin tulin siihen tulokseen, ettei pohjaa yhteiselle elämälle enää ollut. Ei ollut luottamusta ja maailmankuvamme ja arvomaailmamme olivat niin erilaiset. En halunnut olla ihmisen kanssa johon en voinut luottaa ja jota en osannut enää kunnioittaa.
Tästä alkoi sitten helvettini. 3 vuotta elelin suurimmaksi osaksi itsekseni joitakin seurusteluyrityksiä lukuunottamatta. Aina kun aloitin seurustelun alkoi puhelin terrori. Kymmeniä soittoja päivässä ja kiivaita väittelyjä mukamas lasten asioista. jokainen tyttöystäväni väsyi ja lähti, tämä ilmeisesti oli tarkoituskin. Puhelin pysyi hiljaa kun olin yksin. Tämän kolmen vuoden ajan olin saanut kuulla kuinka olen huono isä ja paska ihminen.
3 Vuoden jälkeen olin jo aika kypsänä kaikkeen ja sitten tapasin ihanan naisen, hän oli erilainen. Hänessä oli persoonallisuutta, tahtoa ja rakkautta. En antanut exän terrorille periksi, me seurustelimme ja pyrin olemaan vastaamatta puheluihin ja tekstiviesteihin. Siinä vaiheessa kun kumppanini muutti luokseni alkoi oikein toden teolla rumba. Puhelinvastaajani oli täynnä solvauksia ja isyyteni arvostelua. Keskellä yötä alkoi soitot kun en voinut työni vuoksi laittaa puhelinta äänettömälle. Yöllä kuului räyhääminen, kokeilin vain vastaatko sinä enää puhelimeesi!
Jos me ostimme jotain itsellemme tai teimme vaikka yhteisen viikonloppumatkan jonnekin, tuli soitto, mistä sulla on rahaa tuollaiseen ja sitten tulikin kutsu sosiaalivirastoon elatusmaksujen tarkastukseen. Tämä toiminta rassasi tuoretta suhdettani alkuaikoina tosi rankasti.
Olimme asuneet yhdessä puolivuotta ja avokkini kanssa päädyimme ratkaisuumme. Me muutimme pois kaupungista 300 km:n päähän. Me halusimme rauhoittaa oman elämämme ja lopettaa terrorin. Tämä suurimmaksi osaksi auttoikin ja sen jälkeen tekstiviesti solvaukset ja puhelinsoitot tulivatkin enää ajoittain. Viimeiseen pariin vuoteen en ole vastannut tekstiviesteihin ja hänen soittoihin enää juuri laisinkaan. En enää jaksanut ja annoin hänen jatkaa sotaansa yksinään.
Sitten rauhoittui, kun en enää osallistunut millään tavoin. Pari vuotta on ollut suht rauhallista, mutta miten lasten asioista voisi keskustella kun puheyhteyttä ei ole?
Viime kesänä menimme naimisiin avokkini kanssa ja ihmettelimmekin kun mitään ei kuulunut. Syksyllä se sitten alkoi taas tekstari pommitus, haukkuminen, isyyden arvostelu jne..
Nyt olemme menossa joulun aikaan käymään lasten paikkakunnalla ja erehdyin laittamaan tekstarin exälle ja kysymään josko saisin tavata lapset.
Kysymykseeni on vastattu 3 päivän tekstari ryöpyllä täynnä solvauksia, syylistämistä ja arvostelua :(
Loppua tälle ei näytä olevan ja huolestuttaakin se millainen vaikutus tällä kaikella on lapsiini.
Elatusmaksut on hoidettu ja pyrin tapaamaan lapsiani aina kun mahdollista, mutta vaikutusmahdollisuudet heidän elämäänsä ovat sangen vähäiset.
Kun tietäisin mitä voisin tehdä, että asiat kääntyisivät paremmaksi ja voitaisiin keskittyä keskustelemaan lapsista ja hoitaa heidän hyvinvointiaan. Loppuuko exän viha minua kohtaan koskaan ja jos kerran olen niin huono ihminen niin miksi 7 vuodenkin jälkeen on tarve vielä solvata? Virheitä olen varmasti tehnyt minäkin, mutta siksihän eroon aina päädytään. Huolestuttaa suhteeni lapsiini, koska en voi kieltää etteikö tämä kaikki olisi alkanut etäännyttää minua ja heitä. Monesti mietinkin mitä se isyys oikeastaan on? En enää koe olevani henkisesti isä, sitä asiasta on tullut jossain määrin vieras.
Aina kun lapsiani tapaan, koitan olla heille edes hyvä kaveri. Tiedän lastenkin kaipaavan, mutta aina heitä hakiessani hekin kuulevat perässään isää solvaavia nimittelyjä ja istumme autossa kaikki hiljaa itkua pidätellen.
Tästä alkoi sitten helvettini. 3 vuotta elelin suurimmaksi osaksi itsekseni joitakin seurusteluyrityksiä lukuunottamatta. Aina kun aloitin seurustelun alkoi puhelin terrori. Kymmeniä soittoja päivässä ja kiivaita väittelyjä mukamas lasten asioista. jokainen tyttöystäväni väsyi ja lähti, tämä ilmeisesti oli tarkoituskin. Puhelin pysyi hiljaa kun olin yksin. Tämän kolmen vuoden ajan olin saanut kuulla kuinka olen huono isä ja paska ihminen.
3 Vuoden jälkeen olin jo aika kypsänä kaikkeen ja sitten tapasin ihanan naisen, hän oli erilainen. Hänessä oli persoonallisuutta, tahtoa ja rakkautta. En antanut exän terrorille periksi, me seurustelimme ja pyrin olemaan vastaamatta puheluihin ja tekstiviesteihin. Siinä vaiheessa kun kumppanini muutti luokseni alkoi oikein toden teolla rumba. Puhelinvastaajani oli täynnä solvauksia ja isyyteni arvostelua. Keskellä yötä alkoi soitot kun en voinut työni vuoksi laittaa puhelinta äänettömälle. Yöllä kuului räyhääminen, kokeilin vain vastaatko sinä enää puhelimeesi!
Jos me ostimme jotain itsellemme tai teimme vaikka yhteisen viikonloppumatkan jonnekin, tuli soitto, mistä sulla on rahaa tuollaiseen ja sitten tulikin kutsu sosiaalivirastoon elatusmaksujen tarkastukseen. Tämä toiminta rassasi tuoretta suhdettani alkuaikoina tosi rankasti.
Olimme asuneet yhdessä puolivuotta ja avokkini kanssa päädyimme ratkaisuumme. Me muutimme pois kaupungista 300 km:n päähän. Me halusimme rauhoittaa oman elämämme ja lopettaa terrorin. Tämä suurimmaksi osaksi auttoikin ja sen jälkeen tekstiviesti solvaukset ja puhelinsoitot tulivatkin enää ajoittain. Viimeiseen pariin vuoteen en ole vastannut tekstiviesteihin ja hänen soittoihin enää juuri laisinkaan. En enää jaksanut ja annoin hänen jatkaa sotaansa yksinään.
Sitten rauhoittui, kun en enää osallistunut millään tavoin. Pari vuotta on ollut suht rauhallista, mutta miten lasten asioista voisi keskustella kun puheyhteyttä ei ole?
Viime kesänä menimme naimisiin avokkini kanssa ja ihmettelimmekin kun mitään ei kuulunut. Syksyllä se sitten alkoi taas tekstari pommitus, haukkuminen, isyyden arvostelu jne..
Nyt olemme menossa joulun aikaan käymään lasten paikkakunnalla ja erehdyin laittamaan tekstarin exälle ja kysymään josko saisin tavata lapset.
Kysymykseeni on vastattu 3 päivän tekstari ryöpyllä täynnä solvauksia, syylistämistä ja arvostelua :(
Loppua tälle ei näytä olevan ja huolestuttaakin se millainen vaikutus tällä kaikella on lapsiini.
Elatusmaksut on hoidettu ja pyrin tapaamaan lapsiani aina kun mahdollista, mutta vaikutusmahdollisuudet heidän elämäänsä ovat sangen vähäiset.
Kun tietäisin mitä voisin tehdä, että asiat kääntyisivät paremmaksi ja voitaisiin keskittyä keskustelemaan lapsista ja hoitaa heidän hyvinvointiaan. Loppuuko exän viha minua kohtaan koskaan ja jos kerran olen niin huono ihminen niin miksi 7 vuodenkin jälkeen on tarve vielä solvata? Virheitä olen varmasti tehnyt minäkin, mutta siksihän eroon aina päädytään. Huolestuttaa suhteeni lapsiini, koska en voi kieltää etteikö tämä kaikki olisi alkanut etäännyttää minua ja heitä. Monesti mietinkin mitä se isyys oikeastaan on? En enää koe olevani henkisesti isä, sitä asiasta on tullut jossain määrin vieras.
Aina kun lapsiani tapaan, koitan olla heille edes hyvä kaveri. Tiedän lastenkin kaipaavan, mutta aina heitä hakiessani hekin kuulevat perässään isää solvaavia nimittelyjä ja istumme autossa kaikki hiljaa itkua pidätellen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Varaa lastenvalvojalta aika, näytä hänelle ne viestit ja vaadi itsellesi lasten huoltajuus.
Ei noin sairas ihminen voi olla tasapainoinen lasten äiti.
Hyvää Joulua Teille!
Kuulostaa kovalta. Jälkeenpäin on helppoa olla viisas, ehkä sinun olisi pitänyt vaatia lastesi huoltajuuden itsellesi. Voit vielä korjata tilanteen, oletko kertonut viranomaisille tästä terrorista? Sinun kannattaisi viedä näitä todisteita nähtäväksi, sillä ilman niitä on vain sana sanaa vastaan.
Edellinen kirjoittaja on oikeassa, exäsi ei vaikuta kovin tasapainoiselta, kun ei pysty monen vuodenkaan jälkeen elämään ihmisiksi. Mikä vaikutus tällä onkaan lastesi maailmankuvaan ja käsitykseen aikuisten suhteista... Hallaa tekee, kovasti. Sitäpaitsi, hänhän se oli jolla oli muita suhteita. Lienee jonkinlainen ihmissuhde-riippuvaisuus tms. mustasukkaisuus -tauti hänellä?
Laita todellakin kova kovaa vastaan ja mene niin pitkälle, kun tämä oikeusvaltio antaa myöten, taistele omasta ja lastesi onnesta ja oikeudesta hyvään elämään. Ethän sinä mikään avuton ole, vai?
tsemiä.
"Jälkeenpäin on helppoa olla viisas, ehkä sinun olisi pitänyt vaatia lastesi huoltajuuden itsellesi."
Kai ymmärrät, että miehen on Suomessa käytännössä mahdotonta saada lapsen huoltajuutta itselleen, oli lapsen äiti sitten millainen pipipää tahansa.
yrittää syyllistää sinua vaikka itse teki virheensä.. mutta on kuitenkin mustasukkainen viellä ja omistus haluinen.
mutta ei minusta pitäisi lasten ja isän väliä rikkoa siksi kun itse on katkera.
koita jaksaa ehkä lapsesi vanhemmiten tajuaa kuinka asiat on.
ja kyllä se on hyvä jos olet löytänyt noinkin ymmärtävän ihmisen rinnallesi:)
Olen istunut ko. kaupungin sosiaalivirastossa vuosien varrella lukuiset kerrat. Exää on "kuulusteltu" mutta tuloksetta. Oma virheeni on se etten ole viestejä säilyttänyt puhelimessani tarpeeksi pitkään. Samassa pöydässä on viranomaisten kanssa istuttu ja siinä tilanteessa hän osaa pokkansa säilyttää ja herauttaa muutaman kyyneleen.
Exäni istuu paikallisen yksinhuoltaja yhdistyksen johtokunnassa ja tekee tiivistä yhteistyötä paikallisten viranomaisten kanssa. Uskon tällä olevan suurta merkitystä kun näitä asioita on puitu.
Minut on kerta toisensa jälkeen leimattu "paskanpuhujaksi" ja viranomaislausonnoissakin kyseenalaistetaan puheeni. Vaimoni todistus ei kelpaa koska hän on naimisissa kanssani ja siksi jäävi.
Huono äiti exäni ei ole ja sitä en ole koskaan koittanutkaan esittää, mutta hänen kielenkäyttönsä ja asenteensa minua kohtaan vaikuttaa lapsiin.
Viranomaisten kanssa olen koittanut kaikenlaisia keinoja, mutta lopputuloksena on syntynyt, että olen heidän silmissään hankala asiakas. En ole ollut kovin pieniääninen tässä asiassa ja sosiaalijohtajan kanssa käydyn yhteenoton jälkeen minun kysymyksilläni on ilmeisesti ruokittu paperisilppuria. Viimeisin vastaus on, ettei aihetta tutkimiseen tai toimenpiteisiin.
Näin se vain menee ja aika aseeton isä on tällaisessa tilanteessa. :(
Tai siis yhteyden otot todisteeksi kun käyt poliisin juttusilla juttusi perusteella saisit tehdä rikosilmoituksen kotirauhan häirrinnästä..
että isällä on kovin vähän oikekusia lapsiin. se ei ole tuollaisissa tapauksissa mitenkään hyvä.
no mutta toivottavasti sentään lapset kuitenkin puheista huolimatta ovat sitä mieltä että isä on aina isä. ja sikäli mikäli jos sinäkin olet ollut hyvä isä niin kyllä se mieleen jää.
loppujen lopuksi äidin puheilla voi olla vähän painoa.
niin onhan se hyvä että hän on ns hyvä äiti mutta totta ihmeellinen asenne on kyllä sinua kohtaan. elle hän ole ihminen joka on tottunut saamaan haluamansa.. ja jos ei ole saanut ni sitten käynyt ilkeäksi. (sinua kohtaan)
minua vaivaa vähän samantapanen juttu ja voinko olla vastaamatta kun sitten pelkään että alkaa kysellä muilta sukulaisilta.Siis saanko minäkin elää rauhassa jos en enää vastaa mihinkään?
tästä on ollut minunkin kohdalla puhetta, siitä oikeuden saamisesta.
Kyllä uskoisin että joku "instanssi" suojelee häiritseviltä exiltä, oli sitten häirintä muoto textarit, puhelut tai muut yhteydenotot.
Yksi konsti on tietysti puhelinnumeron muuttaminen salaiseksi, mutta kun sekään ei aina toimi...kuten kirjoitin itse, niin sitten otetaan sukulaiset-vaikka se anoppi-kuriiriksi, jos osoitetta/puhelinnumeroa ei tiedetä.
Myös koulukiusaamista on mahdotonta estää, kun kaikilla kuntalaisilla on yksi ääni jolla huutaa omaa etuansa ja kiusaajien vanhempia on yleensä aika paljon enemmän kuin kiusattujen.
Kun opettajilla ei ole keinoja eikä sitä myötä myöskään auktoriteettia, joudutaan kutsumaan poliisi hätiin. Tämä tosin tapahtuu vasta sitten kun kiusaajat ovat menettäneet suhteellisuuden tajunsa ja tehneet jotain todella rankkaa.
Ehkäpä sinunkin vaimoltasi lopulta suhteellisuuden taju loppuu ja se narauttaa itsensä. Vallan tunteesta nauttiminen aiheuttaa vauhtisokeuden. Siihen vaan saattaa kulua vuosia, ja kyllä - lasten mielenterveys kärsii varmasti.
Ei voida muuta sanoa, kuin että kunnallisdemokratia on syvääkin syvemmmältä - aina paksusta suolesta asti.
BOS
PS. Tuulipuku on valtaa
Hullu mika hullu - miksi lahdit tuollaiseen leikkiin alunalkaenkaan mukaan, luuri kiinni heti kun kuulet kuka on toisessa paassa, numerot salaisiksi jne.
Ei hullulle kannata edes yrittaa puhua jarkea.
Tuolla joku kirjoitti, että ne tekstiviestitkin voisi jostain ottaa esille, vaikka olet ne poistanut ??? tai ehkä ymmärsin väärin. Mutta talleta kaikki ja hae apua viranomaisilta.
Kummasti, jostain kumman syystä, naiset tuntuvat saavan kaikki sympatiat. Heillähän on lapset ja oma verbaalinen taito, jolla käännellä asiat juuri niinkuin haluaa. Sinulla on fiksu kumppani vierellä mutta älä hänen pinnaansa enempää venytä.
Kyllä kait joku jossakin pystyy sinua auttamaan.
Mutta osaan asettua asemaasi---on vaan niin pirun voimaton olo. Kun kukaan ulkopuolinen ei voi ymmärtää, että toinen on kuin MR Jekyll ja MR Hyde, samassa kropassa....Tuttavat, sukulaiset, sos.viranomaiset eivät usko, että se toinenkin puoli on olemassa niiden krokotiilikyyneleiden takana.
Talleta viestit ja marssi poliisille.
Kantsii käydä siel kyttiksellä. En jaksa selittää miten se homma menee mut niitä tekstareita ei välttämättä tarvitse säästää näin asian kerran ymmärsin..
Suomalaisille on jotenkin vaikea hyväksyä ja uskoa, että asiat eivät ole meillä hyvin. Koulukiusausta ja kunnallisdemokratiaa nähneenä uskon hyvin, että apu ja auttajat loppuvat kesken. Järjestelmää pitää muuttaa.
BOS
Eipä taida olla pitkä aika kun uutisoitiin, että tuomio tuli kun puhelimitse ja tekstiviesteillä häiritsi, joten mene ihmeessä tekemään rikosilmoitus ja jos voit vielä viedä puhelimesi SIM-kortinkin, siitä pystytään selvittämään kuinkapaljon on häirinnyt.
onneksi tekniikka on nykyaikana ihmeellistä.
Eiköhän pikkuhiljaa muutkin usko, että exäsi ei sovi lastenne huoltajaksi.
Onnea ja menestystä!
Voin kuvitella tilanteesi vaikeuden. On se vain surkea tilanne, että nainen saa terrorisoida miestä, mutta mies ei saa tehdä samaa naiselle. Synkkä ja kurja on miehen kannalta tämä "tasa-arvo" nykyisin.
Niin kautta aikojen miehet ovat saaneet tehdä mitä huvittaa, ja on ihan turha luulo et ns. tasa-arvon myötä se "oikeus" ois johonki kadonnu. Nykyään on vaan niin paljon velliperseitä, jotka ei uskalla! Vaikka kyllä niitä mahtisonneja on vieläkin liikaa. Ja se on kyllä ihme juttu ku ennen sanottiin, ettei miehet puhu -eikä pussaa, mutta nykyään niistä monista on tullut varsinaisia ruikuttavia, paskaajauhavia neitokaisia.
Tosimiehet puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä. Naiset takaisin ruotuun. Naisia tänne esim. Thaimaasta ja hyvä tulee.
BOS
PS. Ylistys nyt jo haudassaan makaavalle Sir Vilille ja hänen ajatuksilleen.