Menkää töihin miehet

Paljonko pitää tienata että nainen arvostaa? 2000 euroa kuukaudessa ei taida riittää kuin läskin kurpan arvostukseen.

Höpön höpö - vastaanottokeskuksen laittomia miehiä jonotetaan aamusta iltaan. Tytöt leipovat pullaa ja jakavat tavaraa. Suomen nainen tykkää, kun mies katsoo silmiin ja on eksoottinen. Työtä ei tarvitse tehdä. KELA-avustus riittää. Ei tarvita autoa eikä asuntoa. Riittää, kun on ns. laiton turvis tai sanoo olevansa. Silloin heräävät naisen halut. Ja naiset ryhtyvät vapaaehtoi-seksi...

Mun auto, mun talo, mun ruokapöytä...

Jos se olisi rehellisen työn määrästä kiinni, eivät vapaaherrat, olivat ne sitten mamuja tai sikariportaan edustajia olisi pariutumispyramidin kärjessää.

Joten tuo neuvo on erittäin huono yritys saada pidettyä kasassa status quo, jossa miesten töillä ja verovaroilla maksetaan naisten rietastelut, ja joilla miestä pidetään työn- ja palkkaorjana naisille ja heille jotka nämä naiset saa.

Sitä vastoin, miesten tulee vakavasti miettiä MGTOW:ta ja sen mukaista elämänpolkua. Oli se sitten urasta luopuminen, tai tai vain sen tekeminen mitä itse haluaa tehdä, kunhan sanoo ei orjuudelle.

Feministit saavat nyt pitää tunkkinsa ja pyörittää yhteiskuntaa. Kokeillaan se bluffi jonka mukaan nainen ei nai rahaa ja statusta, ja että kotona oleminen on "riistoa".

Älä puhu p..kaa. Tässä maassa varmaan aliarvostetuin olento on mies joka käy töissä ja hoitaa asiansa. suomihuoruleita kiinnostaa ääripäät, joko täysin persaukiset elämäntaiteilijat (etnisyys plussaa) tai sitten ihan h..ti tienaavat hyvän tittelin omaavat.

Miten?

Ei kiinnosta enää mikään vuosien naisettomuuden ja muun yksinäisyyden seurauksena. Tekisinkö töitä sen takia että joku nainen voi sitten olla rahojeni perään kun muuten en kiinnosta. Jännämiehet kiinnostaa ihan ihmisinä, ei rahan tai statuksen takia. Olen lopen kyllästynyt kaikkeen ja tänäänkin mietin metron eteen hyppäämistä.

Eihän se nyt noin mene että mies tienatkoon leivän jota nainen voi syödä. Tietty syöminen on elinehto mutta en lähtisi valmiiseen pöytään. Eiköhän on oma osuus yhteiseen talouteen kannettava. Jos olisi suuret tuloerot, en lähtisi suhteeseen koska raha- asiat ovat hyvin tavallisia riidan aiheita.
Eikä kaikki työttömät ole omasta halustaan työttömiä. Onko takuuvarmaa työtä olemassa? Ei.
Takaako työpaikka parisuhteen? Ei.

En voi mennä töihin koska lähes kaikilla työpaikoilla on naisia ja naiset ajattelis minusta kaikkea negatiivista heti koska olen ruma ja lyhyt. En kestäisi sitä selän takana puhumista ja haukkumista. Mielummin olen kotona jossa on rauha ja hyvä olla.

Eipä niistä enemmistö todellisuudessa välitä paskaakaan siitä teetkö jotain yhteisön hyväksi, raha tarkoittaa resursseja eli toisinsanoen älvsby taloa, skidi laumaa, vw tourania ja etelän matkoja, raha se on itsessään mikä loppuviimein ratkaisee.

Olen ollut työelämässä koko aikuisikäni opiskeluiden jälkeen noin 15 vuotta. En silti saa naista. On aivan sama oletko töissä tai kerännyt pääomaa mutta jos olet syntynyt rumaksi niin naisettomaksi jäät.

Tuo olisi ollut hyvä neuvo sata tai viitisenkymmentäkin vuotta sitten, mutta nykyään rahan tienaaminen ei ole mikään merkittävä ominaisuus ellei sitten ole vallan miljonääri. Vakavaraisuutta ei tarvita, koska viimeistään tulonsiirrot pelastavat YH-äipän. Miehen on parempi olla sossupummi niin jää aikaa kehitellä jännämies-atribuuttejaan.

Rahan tienaaminen on elämässä ykkös asia. Ilman rahaa sä et tule pärjäämään ja jäät pitsioon monesta hyvistä jutuista ja asioista kuten matkustelu ja seurustelu. Olen paiskinut duunia 15 vuotta ja säästänytkin paljon rahaa, työttömäksi voi jäädä vaikka huomenna. Olen saanut neljä kertaa potkut mutta onneksi olen saanut uuden työn lähes heti. Nykyään vakituiseksi palkataan harvoin ketään ja meidänkinb firmassa on sellaisia jotka on työkokeilussa, luulevat saavansa puolen vuoden päästä palkallisen työn mutta valitettavasti firmojen tapa on että potkitaan pois ja otetaan uusi työkokeilija tilalle jotta firma säästää rahaa. Valtio maksaa työkokeilijan palkan tuilla.
Siinä on vaikea elämää rakentaa kun ei saa kunnon palkallista töitä.