Tää ei nyt varsinaisesti kuulu tänne, mutta kun en löytänyt muutakaan sopivaa paikkaa mihin tän laittaa... Eli olen seurustellut avomieheni kanssa kohta puolivuotta. En ole tavannut hänen sukulaisiaan, he asuvat kaikki noin 400 km päässä. Omat sukulaiseni asuvat yhtä kaukana, mutta eri suunnassa. Me olemme käyneet minun sukulaisissani kaksi kertaa ja olemme menossa hänen sukulaisiinsa alkuvuodesta. Mutta se mikä tässä asiassa miua vaivaa on se, että avomieheni veli oli perheineen käymässä täällä päin ja he tahtoivat tavata avomieheni, mutta eivät minua laisinkaan. Minua asia vaivasi todella paljon ja sanoinkin siitä avomiehelleni. Hän sanoi myös että häntä hiukan ihmetytti että kun kerran tänne asti tulivat niin miksi eivät sitten tahtoneet tavata. Veli ei ollut koko aikana puhuneet minusta, kun olivat suunnitelleet tapaamisen ajankohtaa. (olivat aika kiireisellä aikataululla matkassa) Lopuksi homma meni sitten niin että avomieheni meni heitä tapaamaan he kävivät pika pikaa syömässä ja sillä selvä. En sen kummemmin sitten kysellyt että mistä olivat keskustelleet... En tiedä olenko ihan typerä vai mitä, mutta minä tavallaan loukkaannuin siitä että avomieheni veli perheineen ei halunnut tavata minua.. Mitäs mieltä te olette asiasta?
Sukulaiset?
Meikkis
51215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En kyllä ihan heti herneitä vetäisi, jos oli noin kiire, ovat voineet ajatella, että koet lyhyen tapaamisen loukkaavana. Heillä oli varmaan "kotiasioita" ja kuulumisia vaihdettavana ja sinä olisit tuntenut itsesi ulkopuoliseksi.
Minulla on sellainen tilanne, että veljeni löytää joka kolmas kuukausi sen oikean ja mä en jaksa oikein enää perehtyä näihin vaihtuviin morsiamiin, odotan mielummin, että suhde kestäisi edes sen puoli vuotta.
Me olemme mieheni kanssa seurustelleet jo kaksi vuotta, enkä kertaakaan ole tavannut hänen vanhempiaan. He asuvat parin-kolmensadan kilsan päässä ja ovat seurusteluaikanamme käyneet meidän kotikaupungissamme muutaman kerran - mieheni kuitenkin tapaa heidät niin, etten minä ole mukana. Emme asu yhdessä tai mitään.
En ole oikein osannut huolestuakaan asiasta. Joskus olen miettinyt, pitäisikö - mutta minkäs teet kun ei vaivaa. Mietityttää ehkä pikkuisen, lähinnä että milloinkahan tämä suuri tapahtuma sitten koittaa. Miehellä on suhteeni kauaskantoiset suunnitelmat, aikoo kuulemma elää loppuelämänsä kanssani. Eli odotellaan kaikessa rauhassa.
Veljen olen tavannut parikin kertaa, kaikki mahdolliset tavattavissa olevat kaverit samaten. Otan tämän mieheni omana päähänpistona, joka on puhtaasti hänen ja hänen vanhempiensa välinen. En minäkään olisi tykännyt, jos mies olisi tupannut vanhempieni luo vieraisille ennen kuin olin itse siihen valmis. Nyt hän käy siellä ehkä noin joka toinen tai kolmas kerta kun minäkin käyn.
Minun vanhempani ja sisarukseni ja mieheni tulevat toimeen varsin hyvin - ehkä mies ei ole oikein varma, että minä ja hänen vanhempansa tekisimme samoin.
Äh, kyllä minua vähän jännittää, sitten kun se päivä koittaa että nämä vanhemmat tapaan - kyllä he jo minusta tietävät ja ovat kyselleet käymäänkin, sen tiedän. Pallo on miehelläni - pidätän itselläni oikeuden panikoida joka tapauksessa ;).
Monet ihmiset pitävät ystävänsä, lemmittynsä, työtoverinsa, työnsä ja kaikki muutkin asiansa ominaan eivätkä esittele niitä vanhemmilleen. Ihmiset usein pitävät välimatkaa perheisiinsä eikä siinä ole mitään kummallista. Jos ajatellaan niin päin, että lasten tulisi aina tulla tapaamaan vanhempien uusia ja vanhojakin ystäviä joka kerran, kun käyvät kotikaupungissa, niin ei siitäkään mitään tulisi.
Ihmisillä on oma elämänsä elettävänään.
Kun tutustuminen sujuu luontevasti, se onnistuu paremmin kuin jokin hätäisesti sovittu tapaaminen kiireisen matkan aikana.
Ehkäpä avomiehesi ei ole koskaan kertonut omaisilleen, että on avoliitossa. Ilmeisesti tulee bänet ennen sitä, kun teidän on määrä tavata hänen omaisiaan. Tai sitten ovat muuten vain pimeetä sakkia.
Varmaan sen piti kertoa p-ystävällesi jotain todella henkilökohtaista tai jotain sellaista mitä nyt ei halunnut jonkun hänelle vieraan kuulevan ainakaan vielä ja sitten jostain syystä se jäi kertomatta tai p-ystäväsi ei ymmärtänyt että se oli syy miksi sinua ei mukaan haluttu.