Avomiehelläni on suhde työkaveriinsa. Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja on ollut ylä- ja alamäkiä...itse olen kyseenalaistanut suhdettamme monet kerrat mutta aina huomannut miten valtava voima rakkaus on ja se on kestänyt tähän päivään asti.mutta...mieheni ei ole enää varma tunteistaan minuun. hän kyllä rakastaa mutta ei tiedä olenko sittenkään hänen elämänsä nainen. ja sitten meni ihastumaan työkaveriinsa, heillä on toistaiseksi ainakin tekstarisuhde, mutta ovat olleet porukalla tai jopa keskenään pariin kertaan kaljallakin.mies myönsi sen itse. suhteesta sain tietää salassa mieheltäni, joten hän jäi kiinni ns. rysän päältä, ei ollut selittelyn varaa. pettänyt hän ei ole ainakaan fyysisesti, sen tiedän mutta mitä tekisin. rakastan mietäni ja haluan elää hänen kanssaan koko elämäni mutta kun eihän se riitä. meillä on mennyt paremmin kuin koskaan nyt suhteen tultua julki joten olen ihan sekaisin mitä tehdä. en haluaisi päättää suhdettamme näin, vielä liian aikaisin, koska mieheni on sanonut haluavansa miettimisaikaa, mutta tiedän etten jaksaisi odottaa kuitenkaan kuukausitolkulla miestä jota rakastan ja joka etsii vastauksia ehkä toisen naisen sylistä!!?? toivoisin toki että se auttaisi meidät yhreiseen tulevaisuuteen mutta kun ei sitä voi tietää. itketää jo ajatuskin mahdollisesta erosta =( onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia, miten on käynyt, onko ihastus laantunut ja rakkaus voittanut tai onko tauosta ollut apua, jne...?? olen epätoivon partaalla näiden ajatusteni kanssa...ps. ihastunut itsekin toiseen jo suhteen alkuaikoina mutta rakkaus nykyiseen voitti...
mitä tekisin
epätoivoinen
8709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämänsä aikana jokainen ihastuu kymmeniä ellei satoja kertoja, mutta rakastuu paljon harvemmin. Sinun miehelläsi taitaa olla ensimmäinen ihastus sinun olemassaolo aikanasi, eikä hän vielä osaa laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin, vaan teki virheen, eli aloitti ihastuksensa kanssa jotain enemmän. Nimittäin tässä piilee rakastamisen taito, että osaa antaa niiden ihastumisien olla ja jättää ne omaan arvoonsa.
Epävarmuuden aikoja tulee varmasti kaikille, että onko tämä suhteeni nyt sellainen, jossa tahdon loppuelämäni ajan viettää... Yleensä se kuitenkin on, koska jos on rakkautta, kestää suhde miltei kaiken muunkin.
Keskustele miehesi kanssa, kysy onko hän valmis luopumaan sinusta ja teidän suhteesta. Sinun ei tarvitse olla nöyrä hänen ihastuksensa edessä, vaan vaadi vastauksia ja hänet tekemään päätöksensä ja valitessaan sinut hänen on puhallettava peli poikki työkaverinsa kanssa.
Paljon voimia sinulle, ja ilmoittele palstalle kun asianne selviää.
tuo auttoi paljon=) välillä on olo että en tunne miestäni, miten hän voi tehdä näin, sitten muistuu ajat mieleen oman ihastuksen kanssa, miten sitä kuvitteli ettei mikään vaikuttaisi ikinä parisuhteeseen, koska se oli jotain semmoista mitä ei ihastukset kaada. mutta nyt on epäilys niin suuri ettei mee päivääkään etten ajattelisi surullisena kuinka tässä käy...voiko vuosien rakkaus päättyä näin, kolmannen osapuolen väliintuloon. välillä tuntuu että olisin valmis ihan mihin vain saadakseni pitää mieheni=( jopa hyväksymään tuon tekstiviestisuhteen jos se nyt siihen edes on jäänyt. tunteiden palo tähän mieheen on niin suuri ettei sitä voi käsittää...mieskin on varmaan ihan ymmällään miten tässä näin on käynyt, suhteemme oli aika karilla aikoihin kun mieheni salasuhteen aloitti ja nyt minä olen herännyt huomaamaan miten tärkeä tämä nykyinen suhde meille/minulle oli ollut, mitä olisin voinut jättää tekemättä tai tehdäkään toisin!! olimme molemmat toistemme ensimmäisiä OIKEITA rakkauksia mitä kohdalle oli osunut. Olen lähemmäs 30 ja mieheni jo yli 30. ja suhteemme on jatkunut liki 4 vuotta. mutta kyllä tästä toivottavasti selvitään.
Miehelläni oli suhde toiseen naiseen monta vuotta. Hän tapasi naisen työnsä kautta mutta eivät olleet työtovereita. He tapailivat muutaman kerran vuodessa eivätkä menneet suutelua pidemmälle mutta rakkauden olivat toisilleen tunnustaneet. Tämä toinen nainen oli myös naimisissa. Kun suhde tuli ilmi mieheni oli muutaman päivän miettimässä ja päätti palata minun ja lasten luo. Ensin olin iloinen ja varma että kaikki sujuu hyvin, mutta nyt tuntuu että en itse pääse yli siittä että mieheni on valehdellut minulle niin monta vuotta. Toinen epäilys on että palasiko vain siksi että toinen nainen ei halunnutkaan mitään vakavempaa.
Nyt en enään tiedä tunnenko miestäni, hän jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ahdistuu jos otan puheeksi tämän toisen naisen. En epäile että hän tapailisi tätä toista mutta en usko että hän oikeasti rakastaa minua vaan tuntuu että hän on tässä lasten takia.
Oikeasti toivon että saisin oman rakkauteni mieheeni sammumaan ja pisteen tälle pelleilylle.
pelkään itsekin että jos mieheni päättää haluta jäädä yhteen minun kanssani, on luottamus ilosta toivuttuani kadoksissa. kun itsekunnioituksensa saa taas takaisin kolahduksen jälkeen, herää karuun totuuteen että voiko enää luottaa. kaiken kukkuraksi yksi tärkeimmistä piirteissä miehessäni rakastuin hänen luotettavuuteensa...mutta kai nämä kolhutkin sitten kasvattavat taas ihmisenä.
Hei
Olen mies, joka luotti sinisilmäisesti vaimoon ja kuuli myös, miten tekstarit oli tarkoitettu muille tai muuten vaan hänen alallaan slangissa käytetään sanoja muru, rakas.... ym. tekstiviesteissä kollegojen kesken.
Minä luotin ja luottamuksen aikana hän eli omalla tavallaan. Tämä tarkoitti valheita ja salailua.
Lopulta kaikki selvisi minulle ja suhteet muihin. Eniten sattui suhde vanhaan työkaveriin, jonka yritti loppuun asti keiltää, mutta lopulta paljasti faktojen edessälisää ja lisää. Suhde oli pitkäaikanen ja todellinen harkittu rakkaussuhde.
Liittomme kulki lopulta tienpäähän, sillä eihän näin olisi voinut jatkuakaan. Vaikka olisin antanut anteeksi kaikki syrjähypyt, mutta kun luotto oli mennyt täysin, ei ollut enään mitään yhteistä.
Tarinan opetus: reagoi, puhu, selvitä ja älä luota sinisilmäisesti!
johan on soppa! tiedäthän sanonnan, jos kerran pettää tekee sen uudelleen. olen itse kokenut sen niin monta kertaa...se voi lähteä viattomista tekstiviesteistä..puheluista tapaamisista jne..
mieti miltä tuo sinusta tuntuu??? kestätkö moiset viestit ja illalliset piippaukset´..epäillen aina, että siellä on se! eikä se toinen nainen ajattele yhtään! mene tapaamaan tätä naista... näkee sinut jne.. kaverilleni kävi näin: tapasi vakkari baarissa tyypin joka vaikutti kivalle ja tää tyyppi yritti sitten 'iskeä' frensiäni useaan otteeseen.. kaveri ei lämmennyt.. vaikka mieli ois tehnyt, tiesi miehenolevan varattu.. mies oli kertonut kaverista avokilleen.. avokki meni kaverini työpaikalle, kampaamo moikkaamaan naista ja antoi tämän kaverini vielä leikata tukkansa...
tämän jälkeen tuli täysi hiljaisuus koko tilanteeseen ja asia ratkesi.
...jossakin vaiheessa suhun iskee mustasukkaisuus.. mäolin joskus yhtä sinisilmäinen kun sä ja kuvittelin et kaikki menee hyvin ja mua ei petetä.. uskoihan sanaan, sitten kun se kävi.. annoin anteeksi. mies yritti ja oltiin melkeen 3 vuotta onnellisia. sitten se iski uudelleen! nyt pahemmin.. tsemiä sulle nainen!
Minulla on kokemusta vastaavasta tilanteesta ja oppi oli se että miten luottamus rakennetaan ja syyn etsiminen ei johda mihinkään.
Ehkä on niin että joillakin suhde on tunteiden varassa. Kyllä tästä selviää ei tähän kuole on nimittäin muitakin vaihtoehtoja, kuin kumppani johon ei pysty luottamaan.
Kerää voimia rauhassa ja jatka elämää luottavaisena eteenpäin. Kotkat lentaa joskus matalalla mutta kanat ei koskaan korkealla :)
Tässä itsekkin ajattelen että katselen tilannetta. Ei minulla ole mihinkään kiire. Jatkan nyt tätä avioliittoa mutta silmät auki. Jos luottamus palautuu hyvä mutta muuten olen ajatellut että viimeistään vuoden päästä pitää tehdä itselle tiliä että jaksanko tosiaan tätä, onko mieheni minun arvoiseni : )