Sukulaiset???

Suku on pahin, varsinkin miehen suku.
Vaikka miten yritän sopeutua ajatukseen, että EHKÄ mieheni ei pidä minunkaan sukulaisista, mutta se ei auta. Mieheni sukulaiset ---- yäk.
En vaan kestä---yritän vaan irvistellä ja näytellä. Näillä näyttelijänlahjoilla olisin vahvoilla Oscar ehdokaslistoilla.
Joskus jopa olen ajatellut että eroan siksi, että en kestä mieheni sukulaisia tai hänen lapsiaan. Mutta mieheni on ihana. Toista hänen kaltaistaan ei ole eikä tule.
Ehkä poikaystävälläsi on ollut niitä hoitoja niin monta, että poikaystävän sukulaiset odottavat pari vuotta ennenkuin haluavat nähdä sinut....miksi tutustua, jos suhde ei vakiinnu.
Älä siis huoli....saat tulevaisuudessa olla miehenkin sukulaisten kanssa tekemisissä-ihan tarpeeksi.

Siltä, että miehelläsi ovat naisystävät vaihtuneet tiuhaan. Eivät halua tutustua sinuun, kun ajattelevat, että seuraavalla kerralla miehesi kanssa on (taas) joku toinen.

ja toimi sen mukaan. Sinä varmaan haluat, että miehelläsi ja teillä yhdessä on mahdollisimman hyvä olla.

Sinun tilanteessasi yrittäisin varmaan toimia niin, kuin uskoisin olevan parasta miehelleni.
En haluaisi aiheuttaa sotkua hänen ja hänen sukulaistensa välille. Jos pahoittaisin mieleni tai haluaisin huomauttaa jostakin, kertoisin siitä miehelleni.

Luultavasti yrittäisin mennä uuteen tapaamiseen ennakkoluulottomasti ja esiintyä ystävällisesti - mieheni avovaimona. Yrittäisin pitää mielessä, että en edusta vain itseäni vaan myös häntä. Samalla tavoin kuin esim. työkuvioissa joutuu edustamaan yritystä, eikä voi tuoda esille omia negatiivisia tunteitaan vaikka haluaisi.

Jos sukulaisilla on epäluuloja sinua kohtaan, ne voivat jonkin ajan päästä muuttua hyvinkin positiivisiksi, kun he saavat tilaisuuden tutustua sinuun. Älä sulje tältä mahdollisuudelta ovea esittämällä turhaan kielteisiä ajatuksia!

Heidän epäluulonsahan eivät voi johtua sinusta, vaan jostain mitä on tapahtunut jo kauan sitten - ennen sinun aikaasi. Osoita sinä nyt, että miehesi on vihdoin osannut tehdä hyvän valinnan.

Toivotan sinulle iloista avointa mieltä. Kuka tietää vaikka joistain näistä nyt ennakkoluuloisista sukulaisista voi hyvinkin tulla vielä joskus parhaita ystäviäsi.

- Tai voithan sitten myöhemmin todeta ettet halua olla joidenkin ihmisten kanssa tekemisissä kuin pakollisissa kuvioissa. Toivottavasti teet sen vasta sitten kun olette ensin kunnolla ehtineet tutustua. Vanhat epäluulot saattavat olla hyvinkin perusteltuja ja niiden karkoittaminen vaatii oman aikansa.

Sinut miehesi on itse valinnut, toisin kuin sukulaisensa!

Hymyä huuleen ja pilkettä silmäkulmaan!

Jospa teologilla oli tiukka pipo, eikä hän hyväksy, että asutte yhdessä ilman papin aamenta.

syynä on ikäero.. 18 vuotta on paljon.. jos miehen koko suku asuu siellä jossakin.. luultavasti siellä on keretty puimaan sinut läpi moneen kertaam.. pitävät sinua onnenonkijana...perheenrikkojana..huonoksi heidän hyvälle pojalleen...veljelleen... voipi olla että isoja ennakkoluuloja on vaikea yrittää rikkoa.
onnea kuitenkin!

Kannattaisikohan S:n kysyä ihan suoraan H:lta? Niin tästä, kuin kaikesta muustakin. Ja kysyä samalla, vaivaako häntä kenties joku, jos hän kuulee tästä keskustelusta. Ihmettelee sitten kenties jotain muutakin?