Missä ovat kaikki miehet jotka osaavat rakastaa?

Ei jännämiehet sellaista halua, ja naiset taas haluavat jännämiehiä.

Tässä olis sinulle mies.Minä en ole mikään sadanmetrinjuoksija,Joka panee ja lähtee.Tuossa mitä pyydät sitä haluan sinun kanssa kokea voisin sinulle antaa Rakkautta ja Onnellisuutta sekä hyvän mielen sinulle.

Ne ovat niitä miehiä jotka ovat täysin näkymättämiä sinulle ja jotka ei saa edes tilaisuutta osoittaa rakkautta eli ätämeitä. Supermaskuliiminen jännämies on se mikä nussii ja roiskii ja saa naisten katseet kääntymään.

Kuulostaa homojen hommalta

Hellyyttä ja Rakkautta.Nainen oletko ihan todellakin näitä vailla.Olen vapaa mies.

Juuri tuollaista koskettelua ja hyväilyä haluaisin harrastaa. Rakastelua takkatulen loimussa mutta ei naiset halua meitä romanttisia miehiä.

Kaikkialla?

Tuossa on vain sellainen ongelma että kuulut vähemmistöön. Suurin osa naisista haluaa rajua menoa, ottamista ja dominanssia.

Mutta sehän on hyvä asia, eikö? Paljon miehiä jotka haluavat olla helliä rakastajia, ja vähän naisia jotka haluavat hellän rakastajan.

Ongelma on siinä että hellät miehet jäävät ilman seksikokemuksia. Ja siksi harva heistä on kokenut, itsevarma ja taitava rakastaja - sellainen jonka kanssa kaikki vain tapahtuu.

Eli joudut tekemään osasi (aloitteet, mahdollisesti kokemattoman miehen opettaminen), et voi vain elellä naisten vaim-maailmassa ja odotella että mies käsikirjoittaa, ohjaa ja näyttelee elokuvan jossa sinun tarvitsee vain olla mukana.

Naiset eivät kiihotu miehen empaattisuudesta vaan siitä, että mies haluaa naista ja myös osoittaa sen. Nainen voi kiihoittua siitä vaikkapa, että mies röyhkeästi pettää vaimoaan juuri hänen vuokseen. Se taas on kaikkea muuta kuin romanttista, sillä aito romanttisuus lähtee toisen tunteiden huomioimisesta. Röyhkeä oman halun osoittaminen ei ole empaattista eikä siten myöskään romanttista ellei kyse ole ali-ihmisistä.

Empaattiset miehet eivät osaa ottaa mitä haluavat ja ovat siksi naisille näkymättömiä. Nykynaiset taas ovat liian itsekkäitä välittämään empaattisista miehistä. Naiset kiihottuvat itsekkäistä miehistä, koska ovat sellaisia myös itse.

Empaattisen ja romanttisen miehen elämä on pelkkää universumin vittuilua. Pariutuminen on siinä kertakaikkisesti mahdoton yhtälö. Naiset alkavat kiinnostua tällaisista miehistä vasta, kun he ovat juoksunsa juosseet, vaikka mies itse on jäänyt starttiviivalle ottamatta askeltakaan. Narsistisia halujaan toteuttaneen naisen ja romanttisen, uhrautuvan miehen rakkaus taas ei ole tasapuolinen ihmissuhde vaan pelkkää miehen hyväksikäyttöä.

Itsessäni löytyy myös sen verran miehistä ylpeyttä, että antaa olla. Minä en ole enää leikissä mukana. Sitäpaitsi juoksunsa juosseilla naisilla ei ole silmää sille, mitä aito romanttisuus ja empaattinen kumppanin huomioiminen vaatisi. Siksi he alunperinkin veikkasivat toista hevosta.

Romanttinen kynttilä illallinen jossain hienossa mökissä, hyvää ruokaa ja viiniä a saunomista alasti. Loppuilta takkatulen äärellä rakastelua.

Yrittääköhän ap. saada tähän ketjuun ätmien vuodatuksia siitä, kuinka he haluavat juuri samoja asioita ja ovat helliä miehiä. Naiset ovat yksilöitä ja aseksuaalejakin on, mutta useimmat haluavat miehen olevan se dominoiva osapuoli.

Eipä paljoa haluta "hellästi rakastaa" juoksunsa juossutta raa´asti pantua vanhaa lumppua.

Tässäkin kun tämä nainen haluaa vaikka.Rakkautta Hellyttä ja lämpöä eiköhän se ole hänen vain unelmiaan. Minun makuuhuoneessa nainenkin joutuu töihin.

Kulttuurimme ei tuota terveitä "pehmomiehiä" millään tasolla. Jonkinlainen suojaideaali on se että miehet ovat pehmoja ja näitä pehmomiehiä äidit kasvattavatkin koska se on "oikein" mutta näille miehille ei avaudu tulevaisuutta tai naisten kumppannutta koska heistä on samalla poistettu se funktionaalinen mieheys jolla ansaitaan paikka yhteisössä.

Olen tosissani kun sanon seuraavaa: Kuvailemasi miehet löytyvät mielisairaaloista tai transgender-alakategoriasta. Tässä yhteisössä ei ole todellista lokeroa ja sosiaalista tarvetta "pehmomiehille" ja jos mies päätyy tuohon tilaan jostain syystä (yleensä äitinsä kasvatustyön seurauksena) hän tulee kärsimään statuksestaan suuresti.

Itse olin vaarassa ajautua pehmomieheksi nuorena. Onneksi tajusin etsiä oman aggressioni siemeneni viinan ja huumeiden voimalla ja tuota kipinää kasvattamalla olen "särkynyt" todelliseksi mieheksi joka kelpaa. Ironista tässä on se että älyllisellä tasolla pehmoarvot ovat toivottava juttu, ne ovat ideaaliyhteisön toimintamekanisemja.

Sääli että nykyinen reaalimaailma ei ole lähelläkään ideaaliyhteisöä, vaan se on äärimmäisen kulttuuri- ja sosiaalifasistinen monilla tasoilla. Miehen on pystyttävä sekä vastustamaan että myöskin elämään todeksi tuota fasismia raivatakseen itselleen ja läheisilleen tilaa. Tähän ei pehmoarvoinen pysty.

Ja sekin vielä.

Arvoisa jännämiesten ex patja. monenko jännämiehen käyttämä olet?
ei tainnut ne jännämiehet järkätä sulle kynttilä illallisia takkatulen äärellä.

Rakkaus on homoile

Useimmat tuollaiset miehet taitavat olla parisuhteissa.

Minulle tulee mieleen tästä kysymyksestä nuoruus. Nuoruus on epävarmuuden ja ajattomuuden aikaa. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire minnekään, sillä tie edessä pelottaa.

Nussiminen ja roiskinta tulee vasta kyllästyspisteen ylityttyä.

(Naurua)