Hei.
mitä tehdä kun mies ei huomioi minua suhteessamme juuri ollenkaan. Merkkipäivinä ei muista koskaan (yo juhlat, valmistuminen ja syntymäpäivät) ei tee arjessa niitä pieniä kivoja tekoja joita arvostan ehkäpä eniten. Mielestäni en todellakaan vaadi liikaa mieheltäni. Tuntuu kuin eläisin robotin kanssa jolla ei ole tunteita. olemme asuneet yhdessä noin viisi vuotta, mutta asiat junnaa paikoillaan. Hän ei myöskään suunnittele yhteistä tekemistä tai tulevaisuutta oikeastaan koskaan. Kaikki matkat ym on olleet minun ideoitani. Olen sanonut näistä asioista useamman kerran hänelle mutta ei niihin näytä tulevan muutosta. Miltä kuulostaa, olenko vain turhan vaativa?
mitä tehdä kun mies ei huomioi minua suhteessamme juuri ollenkaan. Merkkipäivinä ei muista koskaan (yo juhlat, valmistuminen ja syntymäpäivät) ei tee arjessa niitä pieniä kivoja tekoja joita arvostan ehkäpä eniten. Mielestäni en todellakaan vaadi liikaa mieheltäni. Tuntuu kuin eläisin robotin kanssa jolla ei ole tunteita. olemme asuneet yhdessä noin viisi vuotta, mutta asiat junnaa paikoillaan. Hän ei myöskään suunnittele yhteistä tekemistä tai tulevaisuutta oikeastaan koskaan. Kaikki matkat ym on olleet minun ideoitani. Olen sanonut näistä asioista useamman kerran hänelle mutta ei niihin näytä tulevan muutosta. Miltä kuulostaa, olenko vain turhan vaativa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olet vain sellainen tuhmä kana. Pareet kun lähdet nosteleen ja pysyt etakkona.
Vaadit liikaa. Mutta sinun ei ole pakko jäädä suhteeseen.
Luulenpa että olet väärän miehen kanssa :( Pahoillani, valitan :(
Itse teen vaimolleni kaikenlaista pientä ylläriä, ihan vaan sen takia että välitän ja rakastan häntä. Ei ne nyt nin isoja asioita ole.. sitruunajalkakylpy saunaan. Hieronta (ei siis intiimi) jalkoihin, niskaan tjsp. Kukkia joskus omalta pihalta pöytään, kaupan kukista hän ei niin välitä mutta itse poimitut kelpaa :D Joskus teen hälle jotain maistuvaa ruokaa tai salaattia ex-tempore. Aamulla kahvimuki valmiiksi nokan eteen kun könyää sängystä. Joskus käydään kaupungissa syömässä, leffassa tai ihan vaan punkulla, yleensä mun ehdotus. Tarjoamisesta ei ole silloin kyse koska ollaan naimisissa ja kaikki on yhteistä mutta mä teen sentään sen aloitteen.
Että kyllä sulla on aika tylsä mies, sori. Mulla on iso tukku suunnitelmia hihassa miten yllätän vaimoni myös tulevaisuudessa.
En ite ehkä jaksais tommosta elämää, ei sitä tarvi hyppiä kun joku sirkusapina mutta kyllä joskus täytyy tehdä irtiottoja rutiineista tai muuten on ihan tömppö.
Älä isko tota. Se on perheellinen ja aina persaukonen renttipummi. Etsii aina vaan niorempaa.
olipa vakuuttava kommentti :D
Miksen minä ole ikinä saanut tuollaista miestä?! Ja ei tarvitse vastata, tiedän jo, en ole tarpeeksi hyvä, kiinnostava enkä kaunis.
Vai onko kyse asenteestasi? Tiedän paljonkin pareja joissa molemmat ovat "tarpeeksi hyviä, kiinnostavia ja kauniita" mutta ei ne riitä läheskään aina vaan tulee riitaa ja ero :(
No, toivotan sulle kuitenkin onnea jatkoon, toivon että löydät etsimäsi.
Et ole vaativa. Miehesi vain on luonteeltaan juro ja kapea, mielikuvitukseton. Kun ei synny ideoita eikä elävää elämää, niin ei synny. Ollan jurotetaan vain päivästä toiseen.
Voipi olla, että miehen ongelma tai oikeammin lähipiirinsä ongelma on miehen ns. aleksitymia. Netistä löytyy tietoa kyseisestä oirekuvasta.
Meilläkin vain vaimo on suunnitellut yhteisiä tekemisiä sen takia, että kaikki, mikä on minusta kivaa, on hänestä kurjaa. Kun idea toisensa perään torpataan alkuunsa, sitä vain tottuu siihen, että antaa toisen viedä.
Mutta kyllä vaimokin on kyllästynyt vuosikymmenten jälkeen raahaamaan minua perässään. Nykyään kumpikin keksii omat viihteensä.
Miehet, katsos eroavat toisistaan. Jotkut ovat miehesi kaltaisia luonnostaan ja sitten on niitä toisenlaisia miehiä, variaatioita on valtavasti. Löytyy siis jurottavia, naista hakkaavia alkoholistimiehiä, puheliaita naistennaurattajamiehiä, jotka pettävät aina tilaisuuden tullen puolisoaan pikkurikosten tekemisen ohessa ja löytyypä varmasti sellainen empaattinen perheenisän mallityyppi, joka keksii perheelleen vaikka mitä ihmeellistä.
se ei tee kenestäkään tunteetonta, ettei muista huomioida joitakin merkkipäiviä. Merkkipäivien muistaminen on aivan ylikorostetun tärkeätä. Mua itseäni ahdistaa se, että on olettamus, että jonain tiettynä päivänä pitäis muistaa. Siks meillä onkin tapana, että ei lahjoja merkkipäivinä eikä muistamisia, koska se on kaavamaista ja pakollista. Se onkin mennyt meillä siihen, että arki on aika yllätyksellistä, kun molemmille on tärkeää kaikki päivät ja hetket. vaikka se enimmäkseen arkea kaikki onkin, niin on se hauska, kun ei tartte lastata painoarvoa joillekin tietyille päiville.
Opettele huomaamaan mitä mies tekee, älä takerru sanomisiin.
Miehen logiikalla se vaan taitaa mennä niin, että kun kala on katiskassa niin mitä sitä turhia enää ponnistelemaan. Mulla mies on samanlainen... alussa aivan ihana, seksiä vaik hur mycket, nyt on kiire, väsy, ei jaksa oon liian laiha,liian lihava, liian vaativa ja liian tylsä, kuuntelen väärää musaa, milloin mikäkin pielessä. Matkat ok, jos minä maksan ja juomat kuuluu hintaan. Kohta olisi kymppihääpäivä ja kun en itse siihen mitään ole suunnitellut niin eipä puolisokaan. Nyt jumin täällä netissä, kun ensin katselin lapsen läksyjä ja sitten nukuttelin lapsen niin olut kummasti taas miestä väsyttää. Joo, ollaan keskusteltu, mutta mikään ei muutu. Paitsi oma mielipide alkaa kohta olla eron kannalla. En kaipaa yltiöromantiikkaa vaan huomioimista, edes kosketusta tai halausta ja tunnetta että olisi haluttu ja rakastettu, arvostettu. Olen odotellut, että miehellä uhmaikä, kriisi tai mikä h....tti onkaan meneillään menisi ohi, mutta alkaa itselläkin kohta elämä mennä ohi odotellessa. Jos merkkipäivä unohtuu niin eipä mitään jos elämä muuten ok.