Joo ei oikeim tiedä mistä alottas kun tuntuu että työssäkäyminen alkaa olla jo vähän liian raskasta. Elikkäs olen sellaisessa pienessä yrityksessä ollut jo seitsemän vuotta. Siellä on erittäin huono ilmapiiri johtuen yhdestä firman omistajasta ja hänen vaimostaan ja työnjohtajasta. Ensinnäkin syytellään kokoajan jos on tullut pienikin virhe ja virheitähän satuu varsinkin kun työkaverin kans tehdään tuotteet lähes valmiiksi ja muut tarkastaa sen. Sitten huomautellaan työajoista koko ajan vaikka teemme varmasti kahdeksan tuntia päivässä ja siihen on kaks kahvitaukoa ja ruokatunti. Emme tupakoi kumpikaan eli senkin ajan teemme töitä. Jos vaikka seisoskelemme ja juttelemme vähän aikaa(silti kone tekee kokoajan töitä) niin saattaa kuulua että miehet seisoo ei tule rahaa. Se tässä on hassuinta että he itse omistaja joka tämän aina sanoo ramppaa tupakalla kokoajan ja tulee töihin millon sattuu heräämään. Ja hänen sukulaisensa myöhästelevät myös joka päivä niin se näyttäs olevan ok, mutta me jotka kuitenkin teemme töitä (noin 8 henkilöä) saamme kuulla kunniamme jos olemme pari minuttia kahvitauolla yli. Osa meistä on saanut myös lopputili uhkauksia jostain aivan mitättömästä virheestä. Elikkä kokoajan syytetään jostain tai ollaan ylimielisiä ja äyskitään. Ylitöitä on myös joskus teetetty viikonloppuisin mutta meneppäs kysymään ylityökorvauksia niin suututaan. Työterveys tarkastuksista on viimeiset pari vuotta ollut puhetta että pitäs käydä niin ei. Kylläkait seitsemässä vuodessa jo luulisi olevan edes yksi tarkastus. Ja tälläisistä asioista jos menet pomolta kysymään niin se vaikenee ja jos kysyt uudestaan niin tulee jo sillä nuotilla että hittoako purnaat. Eli tulee aina sellanen olo että on ite syypää kaikkeen. Olen kyllä miettinyt että onko se ittessä kaikki vika, mutta kun työkavereilla on samanlaisia kokemuksia. Entinen työkaverikin sai toisen työpaikan niin ei meinnannut jaksaa olla irtisanomisaikaa töissä vaan meinas lähteä kesken. En tiedä pitäs varmaan ottaa lopputili, mutta kun ei ole uutta työpaikkaa ilmaunnut vaikka olen hakennut. Ei viittis ihan työttömäksi jäädä, mutta toisaalta tuntuu ettei enää jaksa päivääkään. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten olette päässeet niistä yli? Tuntuu välissä että onko sitä ite niin paskapää että ansaitsee tälläistä kohtelua. Toisaalta työkaverit on mukavia ja kaikki tulee keskenään toimeen, mutta tämä niinsanottu "talonomaporukka" tekee meidän työpäivästä helvetin.
Työpaikan ilmapiiri
Mxxz
112022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei muuta kun kellokortti pöydälle ja veke! Itse olen paskassa isossa yhtiössä, jonka osastomeininki on kieroutunutta. Tiettyjä naamoja -perseennuolijoita ja hännystelijöitä jotka tehottomuuden ja kyvyttömyyden huippuja- suositaan ja viedään urahississä ylöspäin. Muut taas kärsitään, saadaan näitä enemmän työtä, muutoinkin vittumainen stressaava ala. Olen koko ajan vahvistanut ajatustani siitä, että vuoden 05 aikana lähden veke, vaikken saisikaan uutta duunia siihen mennessä.
Olen vissiin liian arka ja peloteltu ollut siitä, että työttömäksi jättäytyminen ilman uutta duunia olisi kuolemantuomio. Ihan turhaan. Eukkoni työpaikalta on moni nainen (!) tehnyt rohkeasti ja lähtenyt läiskimään kun esimiehen käytös tai työmuutokset ovat menneet yli sietorahan. Ja nämä eivät ole kaikki olleet edes nuoria, vaan pari vanhaakin rouvaa! Ja ajan oloot ovat asiat järjestyneet jotenkin, ja uutta duunia tai jopa opiskelupaikka löytynyt, eivätkä ole päätöstään kuulemma katuneet.
Joten: maailma ja elämä ei yhteen duunista lähtöön lopu, vaan voi avata uuden uran elämälle! Rohkeutta muutokseen! :)
Työpaikka muuttuu siedettävämmäksi, kun ryhdytään henkilökohtaiseen urakkaan. Siihen loppuvat hännystelyt ja perseen nuolemiset, vaan kukin tekee omaan pottiin ja tahtiin.
Silloin ei tarvita edes esimiehiä, vaan kullekin annetaan lista minkä mukaan tehdään ja palkkka tulee sen mukaan mitä on tullut tehtyä.
Tämähän pitäisi olla selvää pässin lihaa, eikä siinä tulee epäselvyyksiä tuloksista ja ansioista.
Lue esim. Hesarissa 21.12. mielipideosastolla ollut kirjoitus työpaikkakiusaamisesta. Jos keskustelu esimiehen/omistajan kanssa ei auta, kannattaa hakeutua hakeutua muualle töihin. Tsemppiä!
Muista että meillä on vain yksi elämä. Älä alennu, puolusta itseäsi, niin sanotaan raamatussakin. Ymmärrän ettei hulluille voi mennä sanomaan takaisin, olot vaan pahentuvat. Mutta puolustamista on myös työpaikan vaihto. SINÄ PYSTYT SIIHEN! Ihminen löytää kyllä lopulta paikkansa. Vaikka välillä tekisi jotai P duunia, mutta lopulta löytää paikkansa. Ja nykyäänhän on hyvät opiskelumahdollisuudet.
Puuttumatta siihen, lähteäkö vai ei (ei aina ole helppo ratkaisu ja itse tiedät, onko nyt oikea hetki) kannattaa muistaa työajan ulkopuolinen elämä. Tiedän kyllä, miten jatkuva v-tuilu ym. saa olon arvottomaksi, mutta sinullakin on varmasti perhettä, ystäviä, harrastuksia, unelmia, tavoitteita....monta asiaa, jonka parissa huomaa, että on oikeastaan ihan hyvä tyyppi :-)
Hae aktiivisesti uutta duunia, mutta muista: on helpompi saada duuni kun olet töissä. Jos olet työtön on todella vaikea löytää firma joka palkkaisi sinut. Aina miettivät mikä sinussa on vikana. Kun sinulla on töitä, niin olet ainakin "normaali". Syyksi työpaikan vaihtoon kerro haaveet kokea vielä uusia haasteita ja asioita, et ole ajatellut olla nykyisessä työssäsi eläkeikään asti kun siellä on jo kaikki muodostunut rutiiniksi. Näin annat itsestäsi ahkeran ja motivoituneen kuvan etkä valita ja anna negatiivista vibaa.
Kiitoksia paljon tsempistä ja vastauksista. Kyllä helpottaa lukea tälläisia tsemppaavia viestejä ja tuntuu että eikähän se elämä siitä mene taas raiteilleen. Hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta kaikille!
Pikkunarikoissa helposti on kaikenlaista
epämääräistä toimintaa riippuen omistajien mielentilasta ja yleensäkin mielenlaadusta.
Valitettavasti joukkoon voi eksyä tavan "yrittäjä" psykopaatteja, joista ei vain julkisuudessa kuulla.
Ota loparit ja anna palaa mitä mieltä olet ko. puuhasta. Vaikka siitä ei olekaan jatkossa mitään apua muille, itsellesi varmasti on.
Hippo
Huomasin kirjoituksen,mikä kosketti minua!Tosin tapahtumani ovat noin 10 vuoden takaa,mutta muistan sen kuin eilisen päivän.Samat ongelmat olivat minulla:hidas työtahti,virheet,valitus työtauoista,huono työnlaatu,sananvaihto työpaikalla ei ollut sallittua.
Olin töissä perheyrityksessä Hämeenlinnassa,jossa valmistettiin elintarviketuotteita.Kukaan ei uskaltanut sanoa vastaan,vaan perseitä nuoleskeltiin!
Minä en sietänyt sitä.Sattumalta kuulin työkaverilta,että pomon äiti oli töissä salmonellan saaneena ja perheen ulkopuolisten piti olla hiljaa potkujen uhalla.
Aamuisin oli todella vaikea herätä töihin,sillä ei paljoa huvittanut.Silti sitkeys palkitaan,sillä liityin liittoon,kun tein ne helvetin puoli vuotta.Monena aamuna itkin,en olisi halunut mennä.Tunsin,että en ollut minkään arvoinen.Otin päivän kerrallaan ja kun viimeinen päivä oli ohi vannoin,että en enää ikinä mene töihin sellaiseen työpaikkaan,missä minua ei arvosteta ja alisteta,kuin voi ihmistä alistaa!
Toivon sinulle kaikkea hyvää,sillä jos minä selvisin siitä ryöpytyksestä,selviät sinäkin!Sitä ei unohda koskaan!Ei enää koskaan tuollaista mollaamista!Jokainen on arvokas työntekijä!
Sitten on myös niitä, jotka ovat kekkuilleet isossa hyvässä talossa vuosikymmeniä.
Luulevat omistavansa koko talon, vaikka ovat pelkkiä renkejä. Heillä tuntuu olevan kanttia sanoa työtovreilleen että kun sinä lähdet niin sitten ilmapiiri paranee.
Ei tuu paranemaan yhden sukupolven aikana siinä talossa - täyspäiväistä helvettiä työtoverien kesken. Lieenekö narsistisia psykopaatteja joukossa.
hakea uutta paikkaa pilaat elämäsi myös vapaa-aikana ollessasi paska paikassa nim. kokemusta on