Minua todella mietityttää nykyään elämäni aviomieheni kanssa. Hän ei tunnu osaavan arvostaa minua vaan on karkea ja moukkamainen, ei sentään lyö. Mä voisin pettää häntä jos haluaisin, vielä en ole pettänyt mutta nyt olen ihastunut erääseen toiseen mieheen pahemman kerran enkä saa tätä mielestäni. Hänen tunteistaan en tiedä. Mietin eroaisinko mutta en voi jättää elämääni toisenkaan käsiin, jos siitä ei tulisikaan mitään. Lisäksi meillä on lapsi, aviomieheni voisi alkaa erotilanteessa hankalaksi liittyen lapsen huoltajuuteen. Kaikki nämä asiat vellovat mielessäni. Toivottavasti aika auttaa asiaan ja saisin jonkinlaisen selvyyden. Mutta miksi olisin miehen kanssa joka ei osaa kunnioittaa minua? Kertokaa, please!
Erotako vai ei?
Johanna1976
1375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Avioliitto perustuu toisen arvostamiseen ja kunnioittamiseen. Ei kannata jatkaa suhteessa, jossa sinun ei ole hyvä olla. Oletko puhunut miehellesi asioista, jotka vaivaavat mieltäsi ja antanut miehellesi mahdollisuuden korjata asiat. Jos nuo on ainoat ongelmat suhteessasi niin kannattaa miettiä, meitä on useita, jotka on ennen eroa pysynyt suhteessa, jossa paljon enemmän ongelmia. Ja toisaalta et mainitse liittosi pituutta, monesti tuo karkeus pahenee liiton aikana.
Monet jättävät liiton jo pelkän rakkauden vuoksi, tästä oli jo juttua muissa ketjuissa. Minusta rakkaudessa pitää olla rehellinen itselle ja muille, mutta kannattaa miettiä että aivan kuten liitossakin koskaan ei tiedä kauanko rakkaus kestää. Kyllä varmaan itse osaat arvella onko peluri kyseessä ja etsit sitten muuta.
Huoltajuusasiat ratkeaa kyllä yleensä tavalla tai toisella, tarvittaessa menette oikeuteen.
Avoin keskustelu. Pariterapia ellei muu toimi. Aseta eteensä kysymys: miksi loukata toista jos rakastaa- vai rakastaako, vai miksi on mennyt kanssasi naimisiin.
Osa miehistä nyt on... Semmosia. Suuntautuvat konkreettiseen toimintaan, tekemiseen.
Ja tunnelman ja tunteen puolella eivät osaa ilmaista itseään, aina tunnistakkaan tunteitaan ja syitään miksi tekevät mitä kulloinkin.
Itselläni on muuten kiva... Mutta, tulee ja menee kuin huvittaa, Eikä hoida oman elämänsä sotkuja alta pois, tilanne loukkaa jo kahta naisihmistä.
Pistin miettimään. Kerroin että kotini ei ole hotelli, jonne jäädään oleilemaan kun käyn töissä.
Ap:n kirjoituksen pohjalta päättelen, että ap ei arvosta tai kunnioita eikä rakastakaan miestään pätkän vertaa mutta silti hän syyttää miestään välinpitämättömyydestä itseään kohtaan. Miksi ihmeessä sen arvostajan ja kunnioittajan tulee olla ensisijaisesti mies. Ja jos ei tämä mies kykene jatkuvaan palvontaan, arvostamiseen ja kunnioittamiseen niin nainen katsoo oikeudekseen ihastua toiseen ja sallii itselleen jopa luvan puolisonsa pettämiseen.
Kun avioliitossa arki ei vain ole sitä jatkuvaa ruusun terälehtien ripottelemista ympäriinsä. Jos on yhdessä asetettu tavoitteeksi kasvattaa lapset ja siihen liittyen ostaa, maksaa, remontoida, pitää kunnossa koti, raha-asiat, työt, huvit, harrastukset (omat ja lasten) niin kaiken lisäksi nimenomaan miehen pitäisi muistaa ja jaksaa ja kyetä nostamaan vaimo jatkuvasti tai ainakin säännöllisen usein jalustalle. Muuten uhkaa pettäminen, jättäminen ja avioero. Kun totuus on, ettei kumpikaan tiedä toisen tunteista jos ja kun ei kyetä kommunikoimaan tunteista. Eletään vaan ja sitten yhtäkkiä huomataan, että kaverit eroaa ja niillä on vapaus tulla ja mennä ja olla kenen kanssa haluavat ja miten haluavat. Höpsis, ei se vapaus niin hääviä ole. Pako jatkuu eikä niistä tunteista kyetä puhumaan uusien tuttavuuksienkaan kanssa, vaikka alussa kaikki vaikuttaakin unelman toteutumiselta. Lääkkeet ovat mainitut avoin keskustelu ja parisuhdeterapia. Ja ap voi asettaa ap:lle kysymyksiä: miksi loukata toista jos ei itse kykene rakastamaan ja miksi on joskus mennyt naimisiin.
Mistä repäisit Mahdoton.mies ettei ap olisi kunnioittanut tai rakastanut miestään. Minusta nämä toisten eroja ja eron syitä mollaavat ketjut täällä ovat typeriä ja lapsellisia, tosin on täällä joissakin ketjuissa hyviäkin keskusteluja nähty. Ei kai kukaan aikuinen vaadi itseään nostettavan jalustalle, mutta eikö suhteessa silti ole kiva olla jollekin arvostettu. Kyllä monella taitaa tunteiden sijasta liitossa olla pahempia ongelmia. Omassa liitossani ainakin olisin voinut pysyä, vaikkapa hyvin vähätunteisenakin (voihan nekin asiat hoitaa toisella tapaa), mutta jos arki tuottaa vaan pahaa oloa niin poishan sellaisesta täytyy päästä. Ymmärrän hyvin ap:ta, tosin tuossa ei taida kaikki syynne edes olla. Voimia ap ja harkitse eroa tosissasi, jos olette apua hakeneet eikä auta niin lähdet pois vaan. Eikä vapaus hääviä varmasti olekaan, mutta onhan niitä muitakin ihmisiä. Sorry, kun kirjoitan näin rankasti, mutta meillä toinen ei halunnut korjata asioita, ei ole minun tehtäväni kärsiä avioeron vuoksi vielä lisää. Olen kärsinyt riittävästi jo liittoni aikana, eiköhän se toinenkin saisi jo kärsiä vuorostaan.
Mun mielestä sä nyt etsit oikeutusta pettää miestäsi kun olet toiseen ihastunut. Me naiset kun ollaan niin hölmöjä, että syy omaan pettämiseen tai ihastukseen vieraaseen haetaan ihan jostain muualta kuin omasta itsestä. Eli sä selittelet itsellesi että kun mies on niin paska niin mähän voin pettää. Miksi et tunnusta, että ihan itse haluat vieraaseen sänkyyn?
Taitaa olla miehen kirjoitus. Naiset hakee yleensä suhteelta enemmän kuin seksiä. Ihastuminen on kyllä ap ehdottomasti väärin. Ensin eroat ja sitten voit ottaa jonkun ihka uuden miehen. Maailma on miehiä täynnä. Pettämään ei kannata ruveta.
Juu, mieshän tuo ''menaiset'' on. Uups, paljastuit, liian läpinäkyvää.
Ihan nainen olen, joka petti miestään kun mies muka oli niin paska. Itsessäni en nähnyt siinä vaiheessa mitään vikaa. Jälkeenpäin tuli peiliin katsottua ja pakko oli myöntää, että omat himot ja tylsistyminen vakaaseen elämään sinne vieraan sänkyyn vei. Ja ihan samalla tavalla selittelin kuin ap asioita.
Naiset hakee yleensä suhteelta muuta kuin seksiä. Niin yleensä, mutta yleensä nainen ei uskalla tunnustaa, että panetti niin hemmetisti ja seikkailla vain halusin ja itsessä se suurempi vika on parisuhteen toimimattomuuteen.
Älkää silti yleistäkö näitä. Ei kaikki naiset ihastu ja rakastu muihin vain seksin vuoksi, toki ihastumiseen monesti kuuluu myös vatovoimaa, mutta se on eri asia ja itsekin esim.barissa ollessa saatan tuntea vetovoimaa useampaakin kohtaan. Tässä on kyse myös siitä, että ei kaikki naiset harrasta yhden yön juttuja, kun taas toiset harrastavat. Minusta ap:ta on vaikea neuvoa ja edes tuomita kun hän kertoo noin vähän suhteestaan. Hienoa ap on, että olet havainnut suhteessasi olevan jotakin vialla, yritä selvittää asioita asioita miesehesi kanssa ja hakea apua. Neuvoa en osaa muuta antaa, kun en tiedä ongelmistasi ja muutenkin nämä on niin tapauskohtaisia.
Samoilla linjoilla edellisen kanssa.Kamalaa kun huomannut aikojen saatossa kuinka on pettänyt itseään,oikein kunnolla kusettanut.Kroppa rupee kremppaan kun mieli onneton ja tietää tekevänsä väärin,ihminen kun on psykofyysinen kokonaisuus.
Jos olet totaalisen kyllästynyt liittoosi, etkä jaksaisi enää, sinun on puhuttava miehen kanssa, rauhallisissa merkeissä mikäli mahdollista.
Sanot että sen toisen tunteista et tiedä.Tietääkö mies tunteistasi?
Usein on kyllä on tapahtunut niin, että aviopari elää kuolleessa liitossaan vuodesta toiseen, kunnes jompikumpi löytää uuden rakkauden ja sen rohkaisemana ottaa eron puheeksi. Näinollen voisi sanoa, että uusi rakkaus ei ole se, joka tappoi avioliiton, vaan se on tapahtuma jolla liitto lopullisesti julistetaan kuolleeksi.
Katse siis kohti tulevaisuutta. Mutta ole mahdollisimman realistinen uuden rakkauden suhteen.
Ei lasta noin vain riistetä äidiltä ellei äiti ole aivan kelvoton Nähdäkseni sen suhteen voit olla huoleti.
Näin. Olen itse kahdeksn vuoden liiton jälkeen tilanteessa jota edelleenkään ei ota uskoakseen todeksi. Vuoden olen puhunut puolisolleni siitä miten hän ei ole koskaan kotona ja jos on niin silloinkin naama kiinni ruudussa. Hän on antanut tunnesiteen lakaistua, vaikka itsekin olisi varmaan pitänyt yrittää kovempaa.
Voisi ajatella että kaiken tämän pitkäkestoisen kriisin jälkeen ilmoitukseni halusta erota tulisi toisellekin osapuolelle helpotuksena. Sitten toinen kertookin ettei missään nimessä haluaisi erota, vaikka hänellä on jo käytännössä toinen. Eli liiton eteen ei oltu valmiita tekemään töitä, toinen uusi ihastus on löydetty ja peli avattu, mutta silti haluaisi kitkuttaa liitossa. Vaikea ymmärtää puolison ajatuksen kulkua. On hänessä hyvätkin puolensa, mutta niitä ei ole näkynyt kotona pitkään aikaan. Koen hänen yhyttävän eroamispäätöksen tekemisen täysin minun niskoille, vaikka hän on laiminlyönyt minua ja suhdettamme jo pitkään.
Olo on todella rikkinäinen, mutta kai se on otettava eroamispäätöksen tekeminen vielä tämän kaiken päälle omaan niskaan, jotta hän saa "oikeuden" siirtyä "jätettynä" suoraan uuteen suhteeseensa. Pahinta tässä kaikessa on ollut se kun on ymmärtänyt miten yksin sitä on voinutkaan parisuhteessaan olla. Varmaan kaikki vihan ja pettymyksen tunteet on vielä edessä, sekin helvetti on käytävä tietenkin tässä yhteydessä läpi. Ei kai tällaisessa tilanteessa ole helppoa tietä ulos, muuta kuin rinnakkaisen parisuhteen kautta, jollaista itselläni ei ole, kun olen puolisoani aina tässäkin mielessä kunnioittanut. Pakko vain katsoa eteenpäin ja uskoa, että jossain tämän sotkun takanakin voi olla vielä onnellista elämää. Tsemppiä kaikille, jotka painivat näiden asioiden kanssa!
Olet muuten oikeassa pettynytlopettaja, että se on todella reilua jättää se eropäätös täysin toisen niskoille. Meillä ei ole kuvaamasi tilannetta siinä mielessä että sillä toisella osapuolella olisi siinä uutta. Mutta yritetty on, mutta silti hienoa toisen sitten todeta, kun kaikki ei mennytkään kuin elokuvissa, että itsepähän päätit niin. Mutta kun jaksaminen rupeaa tulemaan vastaan. Meillä oikeastaan paljon vaikutti, että toinen ei tietylle tunnekylmyydelle ja lapsuuden kokemuksille saanut apua.