näin joulun alla mieleeni tuli lahjojen antaminen sun muu toisen huomioon ottaminen...ja siitä tämän hetkinen ihmetykseni aihe...jaottuisiko tämä kenties miehen logiikkaan:)
Miehelläni, siis suhteeni toisella osapuolella on omituinen ehkä hieman arveluttavakin suhtautuminen naisiin ja ainakin entisiin tyttöystäviinsä. Joskus on tullut puheeksi hänen entiset tyttöstävänsä, tähän mennessä olen siis neljäs pitempiaikainen...ollaan ihan normaalisti juteltu esim. heidän harrastuksistaan tai muusta mikä nyt on tullut joskus puheenaiheeksi...en ole mitenkään mustasukkaisesti kysellyt, sillä olen hyvin suvaitsevainen entisten suhteen...itsellänikin on hyvät välit useaan entiseeni...eli jokapäiväistä niitänäitä jutteluita.
Mutta kumma kyllä, mitään ne entiset eivät tunnu osaavan...yksi ei osaa valokuvata, vaikka sitä on pitkään harrastanut, toinen taas ei osaa ottaa suihin...yksi ei osaa ammattiaan, toinen ei tajua musiikkia, toinen ei osaa tietokoneohjelmia käyttää...yksi taas ei osaa sitä ja tätä ja toinen ei sitäkään.
Kukaan nainen ei taas ole koskaan osannut ostaa hänelle mitään hyvää ja mielenkiintoista lahjaa...on kuitenkin saanut egyptologiasta kertovaa kirjallisuutta, mikä on hänen lempiaiheensa, manga pornoa, harva nainen antaa miehelleen pornoa...kaikea arvokasta ja tarkkaan harkittua on saanut, hänen omiin mielenkiinnon kohteisiinsa sopivia juttuja...mutta se omaa ylemmyyttä ja muihin kohdistuvaa alemmuutta ilmentävä katse vaan ihmetyttää...sääliksi käy entisiä, kun kerran noin heistä puhutaan, vaikka ei varmaan täysillä tottakaan pidä...miksi muuten sitä olisi seurusteltu useampi vuosi?
Onkos muilla samantapaisia kumppaneita ja miehet hoi, mikäs logiikka on tuollaisella ajattelutavalla? Ei itselläni ainakaan ole kovin yleviä fiiliksiä, kun ei uskalla mitään hänelle ostaa ja mitään ei huvita tehdä hänen nähdensä, saatika puhua työasioista tai muusta...jos suhde loppuu tai siis kun loppuu, niin seuraavat tyttöystävät saavat sitten kuulla minun surkeudestani...
ja miksi minä olen siinä suhteessa..? älkää kysykö :)
Miehelläni, siis suhteeni toisella osapuolella on omituinen ehkä hieman arveluttavakin suhtautuminen naisiin ja ainakin entisiin tyttöystäviinsä. Joskus on tullut puheeksi hänen entiset tyttöstävänsä, tähän mennessä olen siis neljäs pitempiaikainen...ollaan ihan normaalisti juteltu esim. heidän harrastuksistaan tai muusta mikä nyt on tullut joskus puheenaiheeksi...en ole mitenkään mustasukkaisesti kysellyt, sillä olen hyvin suvaitsevainen entisten suhteen...itsellänikin on hyvät välit useaan entiseeni...eli jokapäiväistä niitänäitä jutteluita.
Mutta kumma kyllä, mitään ne entiset eivät tunnu osaavan...yksi ei osaa valokuvata, vaikka sitä on pitkään harrastanut, toinen taas ei osaa ottaa suihin...yksi ei osaa ammattiaan, toinen ei tajua musiikkia, toinen ei osaa tietokoneohjelmia käyttää...yksi taas ei osaa sitä ja tätä ja toinen ei sitäkään.
Kukaan nainen ei taas ole koskaan osannut ostaa hänelle mitään hyvää ja mielenkiintoista lahjaa...on kuitenkin saanut egyptologiasta kertovaa kirjallisuutta, mikä on hänen lempiaiheensa, manga pornoa, harva nainen antaa miehelleen pornoa...kaikea arvokasta ja tarkkaan harkittua on saanut, hänen omiin mielenkiinnon kohteisiinsa sopivia juttuja...mutta se omaa ylemmyyttä ja muihin kohdistuvaa alemmuutta ilmentävä katse vaan ihmetyttää...sääliksi käy entisiä, kun kerran noin heistä puhutaan, vaikka ei varmaan täysillä tottakaan pidä...miksi muuten sitä olisi seurusteltu useampi vuosi?
Onkos muilla samantapaisia kumppaneita ja miehet hoi, mikäs logiikka on tuollaisella ajattelutavalla? Ei itselläni ainakaan ole kovin yleviä fiiliksiä, kun ei uskalla mitään hänelle ostaa ja mitään ei huvita tehdä hänen nähdensä, saatika puhua työasioista tai muusta...jos suhde loppuu tai siis kun loppuu, niin seuraavat tyttöystävät saavat sitten kuulla minun surkeudestani...
ja miksi minä olen siinä suhteessa..? älkää kysykö :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
jaa..no minä ainakaan kerro mitään existäni uusille.. eihän se kuulu sille toiselle ihmiselle?? taitaa olla aikamoinen räpätäti se poikakaveris.. ettei olis piilohomo!
homofobikko ehkäkin :) entisistä on puhuttu sen takia ehkäpä, kun itse tunnen tämän viimeisen exän jollain tapaa...siis hän jätti tämän minun takiani :) mutta en itse pidä mitenkään tuollaisesta haukkumisesta, kun selvästi huomaa että se ei taida ihan täysillä paikkaansa pitää...ja eikä ne entiset ja niitten tekemiset niinkään edes kiinnosta...suhtautuminen niihin kylläkin...
Osottaa isännältäsi huonoa makua kelata menneitä muistoja edellisistä nykyiselle siipalle.Varsinkin vielä negatiivisiä muistoja.
Sano sonnilles,että pitää pölinät omana tietonaan.Ja jos silti koittaa ole tiukkana.
Jospa miehesi pelkää, että tulet mustasukkaiseksi, jos hän kehuu entisiä tyttöystäviään. Eivät he välttämättä ole niin osaamattomia oikeasti kuin miehesi antaa ymmärtää.
Miehesi luultavasti haluaa, että tuntisit itsesi ylivertaiseksi hänen entisiin kumppaneihinsa nähden, jotta teidän suhte kestäisi (kun entiset eivät kestäneet).
Ja se on ihan totta, että jos teidän suhde loppuisi, niin kyllä sinustakin sitten löytyisi niitä huonoja puolia. =)
.. eli olen useammin kuin kerran "törmännyt" naiseen, joka on jo parin ensimmäisen seurusteluviikon aikana haukkunut edelliset kumppaninsa jokseenkin lyttyyn. Hyvin saman tyyliin kuin kirjoitat miehesi nyt kertovan sinulle existään (no suihin otosta en muista kenenkään..;)
Ekalla, en toisellakaan kerralla tätä "naistyyppiä" tunnistanut, mutta jos nykyisin ajaudun tilanteeseen, jossa vaikkapa muuten ihanan illan tai yhdessä vietetyn yön jälkeen seuralaiseni alkaa aamulla exiään sättiä, "muistan" hyvin nopeasti että, "voi juma, mun jäi pyykit koneeseen, nähdään", jos en just parempaa sillä hetkellä keksi. Eli liukenen siitä hyvin liukkaasti, koska minulle tuo exien mollaaminen on merkki siitä, että vanhojen suhteiden ongelmat ovat jääneet aikanaan hoitamatta (joko yhdessä tai yksin) ja nyt niitä ollaan tuomassa lisäväriä antamaan tähän uuteen, orastavaan suhteeseeen. Kiitos ei!
Täysin päinvastaisen vaikutelman antaa nainen, joka rohkenee jotain positiivista existään minulle kertoa. Vaikka pienen mustasukkaisuuden pistonkin saatan tuntea, koen sen silti merkkinä naisen vahvuudesta hoitaa ihmissuhteitaan. Kertoo myös rehellisyydestä ja avoimuudesta, joita arvostan. Hyvästä itsetunnosta myös!
Eli tässä en osaa nähdä eroa naisen ja miehen logiikoilla, jossain muussa sitten (onneksi!) kylläkin..:)
Ei existä voi oikeastaan puhua hyvää, sillä silloin voisit loukkaantua ja alkaa ihmetellä miksi ihmeessä juuri hän seurustelee kanssasi
Miltäpä kuulostaisi tällainen litania
Eka tyttöystävä oli kaunis kuin auringonnousu ja tekee nykyisin mallintöitä eurooppalaisen toimiston leivissä, meissä olis ollu potentiaalia. Toinen tyttökaverini oli kilpatanssija ja todella hyvärunkoinen, meillä tanssi sujui kuin olisimme olleet yksi. Kolmas tapaus oli kaikki se mitä aiemmat eivät täyttäneet. Hänen kanssaan olisin ollut valmis menemään naimisiin ja rakentamaan talon, tekemään lapsia, ja elämään onnellisesti elämäni loppuun saakka. Muistinko mainita että hän oli näistä kolmesta paras sängyssä ja muutenki ehdottomasti viehättävin. (Terveisiä vaan jos luette tämän.)
Jokaiseen suhteeseen liittyy hyviä ja huonoja muistoja, en minä ainakaan uskalla kertoa niitä exien hyviä ominaisuuksia tytölle jonka kanssa seurustelen. Jos niistä pakotetaan kertomaan, (mitä en mielelläni tee, sillä ne ovat taaksejäänyttä) puhun mieluumin niiden heikkouksista ja neutraaleista ominaisuuksista. Tai siitä missä kuulija on vähnitään yhtä hyvä.
Sori mut niin se vaan on
aika hyvin kirjotettu Frederico...oikeesti