superkuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu!

Mä oon kaikki mahdolliset kuut ja pimennykset nähny harrastukseni merkeissä kun pimeästä pimeään seikkailen pitkin mettiä. Täytyypä nyt tuotakin sitten ihailla samalla kun aamuyöllä menen hirviä ja peuroja passittamaan kytispaikalle. Sinkkuuteni loppuminen minkäänvärisenä kuuna on täysin mahdoton ajatus mutta hirvieläimen kaato ei. Kaatuhan se komea peurakin eilen. Joku sanoo että karhun kaatokin on vaikeaa. Ja paskat. Kyllä se naisen kaataminen todella vaikeaa jopa mahdotonta on. Mutta luonto se on kaunista. Jostain kauniista rumillakin on oikeus nauttia onneksi.

Pieni ripaus mystiikkaa ja outoa tunnelmaa muuten niin arkiseen aamuun ei olisi yhtään pahitteeksi. Keitän aamulla ylimääräisen kupin kahvia ja menen katsomaan mitä siellä näkyy. Itse olen ihan korvessa, mutta mitähän kaupungeissa tapahtuu tuolloin? Onko ulkona ihmisiä normaalia enemmän ja onko tilanne riittävän erikoinen että he voisivat vapautua ja jopa jutella toisilleen?

Ei kiinnosta vittuakaan. Mieluummin vedän mämmöjä ja nukun. Nukkuminen on ainoa hetki kun unohdan rumuuteni paitsi joskus näen untakin jossa olen ruma.