Mitä naiset olette mieltä tämmöisestä ajattelumallista.
En halua sitoutua saatikka uhrata rahojani tai voimavarojani lapseen.
Kun aika on kypsä isken jonkin typykän (ulkonäöllä ei niin väliä), vannon ikuista rakkautta, panen typyn paksuksi, hoivaan ja hellin aina synnytykseen asti ja sitten taas vapauteen. Voisin tehdä toisenkin tämmöisen tempauksen, tulisi ainakin suku jatkettua.
Sitten vaan hoitelisi elatusmaksut - aika kätevää.
En halua sitoutua saatikka uhrata rahojani tai voimavarojani lapseen.
Kun aika on kypsä isken jonkin typykän (ulkonäöllä ei niin väliä), vannon ikuista rakkautta, panen typyn paksuksi, hoivaan ja hellin aina synnytykseen asti ja sitten taas vapauteen. Voisin tehdä toisenkin tämmöisen tempauksen, tulisi ainakin suku jatkettua.
Sitten vaan hoitelisi elatusmaksut - aika kätevää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miehen kuuluu jatkaa sukua ei elää parisuhteessa.
Ps: tyhmä maksaa elatusmaksuja, ja viittä vuotta vanhemmat rästit saa anteeksi.
Yhteiskunta tulee yksinhuoltajia niin hyvin vastaan, että mies voi nykyään lähteä omille teilleen ilman syyllisyydentuntoja.
FREEDOM!!!!!!!!
olisin pikkasen eri mieltä.
yhteiskunta ja sen yksilöt monet halveksivat yksinhuoltajia.
me näemme jo nälkää.
tommosilta lapsellisilta ääliömiehiltä kuin sä pitäs leikata munat irti jotta eivät pääsisi levittelemään huonoja siemeniään kehenkään..
sa oot iha oikeilla jaljilla.jatka vaan samaan malliin.seuraukset asenteestasi olet fiksuna ihmisena varmasti elamassasi jo havainnut.eiko olekin kolkko maailma.isasi ei varmaan tykannyt pojastaan vaan lahti menee.niin minakin miehena olisin tehnyt.itsekkyyde ja paskamaisuuden kun nakee jo pennun naamataulusta.vapaana saat ihan varmasti elaa vastaisuudessakin
Jos tytön isi ei olekkaan semmonen hisukka, miltä se vaikutti ja ton jälkeen sulta lähtee henki?
Ei kaikkia ole luotu sitoutumaan ja osalta meistä kokemukset ovat vieneet kyvyn siihen. Kukaan ei pakota sua uhraamaan rahoja tai muitakaan resursseja lapseen, jos et kerran halua. En vain ymmärrä, miksi tuollainen tyyppi kuitenkin haluaa pistää jonkun paksuksi, se kuulostaa ristiriitaiselta. Tuskinpa sun geenis nyt niin priimaa tavaraa on, että maailma mitään menettäis, vaikka et sukua jatkaisi ollenkaan.
Vähän huolestuttaa kuulla, että ajatusmaailmasi on noin köyhä; etkö tosiaan tuntisi mitään syyllisyyttä valehdellessasi, pettäessäsi, huijatessasi, ja jättäessäsi lapsesi ilman isää? Toki ymmärsin, että tämä on provosointia, mutta sääliksi käy.
Miks nähdä tollainen vaiva naisen sydämmen särkemiseen ja elämän pilaamiseen ja siitämällesi lapsele ei tule edes rikas ja onnelline elämä kun tietää että on paskapää isänä...mikset vaan mene spermabankkiin. Sillä keinoin saat kymmeniä suvunjatkoja itelles ja teet samalla montaa ihmistä mukaanlukien lapseisi onnelliseksi.
mitä iloa on jälkeläisistä jotka vihaa isäänsä?
Huh huh.. tiedätkö mitään isättömänä elämisestä ? Luulenpa ettet. Pieni lapsi, joka alkaa oivaltaa, että häneltä puuttuu joku, isä, kyselee äidiltään tästä. Riippumatta mitä äiti vastaa, vai vastaako ollenkaan lapsi jää toivomaan isän paluuta, kuvittelee ja odottaa. Äiti saattaa sanoa lapselleen ettei me sellaista isää tarvita, ja niin voi lapsikin alkaa uskoa niin, mutta kaipuu ja isän hakeminen ei pääty siihen.
Murrosiässä saattaa alkaa pettymyksen tuoma vihaaminen, mutta isän etsimien saattaa jatkua silti. Tyttölapset hakevat isäänsä itseään huomattavasti vanhemmista miehistä, pojat saattavat kiinnittyä esimerkiksi juoppoporukoissa vanhempiin miehiin, tai jonkun harrastuksen parissa valmentajaan tms. Samalla lapsi etenee omassa elämässään parisuhteisiin, joissa alkaa toistaa mallia josta ei ole saanut mallia: pojan on vaikea olla läsnäoleva kumppani tyttöystävälleen, myöhemmin eläminen itse isänä lapsilleen saattaa olla hyvin hakusissa. Isättömänä kasvanut tyttö löytänee helposti miehen itselleen, mutta toteuttaa suhteessa monasti kiukuttelevan ja oikuttelevan lapsen, eikä aikuisen kypsän naisen roolia. Kummallekin sukupuolelle on tyypillistä epämääräinen ja selittämätön kaipuu johonkin jota ei ole olemassakaan, ja jota ei kukaan toinen pysty täyttämään eikä tyydyttämään. Seuraa mahdollisesti vuosia kestävä parisuhde-, päihde-, peli-, tms. korvikekierre,jossa kärsii kaikki.
En usko että viha-vaihetta kestää niin kauan, että siitä saisi elämäänsä kantavan voiman, pitempään kuin murrosikää, pikkuhiljaa isätön alkaa uskomaan, ettei isä todellakaan halua tietää eikä olla missään tekemisissä, pettymys itseen on kovempi kuin viha olematonta isää kohtaan. Vihalla sentään saisi potkua elämään, mutta hiljainen katkeruus ja pettymys itseensä nakertaa ihmistä vääjäämättä.
Jos jollakulla on tarkotuksena aiheuttaa elämänikäinen pahaolo pukkaamalla joku nainen tiineeksi, loukata ja rikkoa paitsi äiti niin myös asiaan ja tapahtumiin viaton ja syytön lapsi niin olisi tajuttava, että on todella vääristynyt ajatusmaailma.
Jos aikuisella on ongelmia, pitää ne jotenkin hoitaa, eikä siirtää tuleville sukupolville, se on aikuisuutta, ei siemensyöksy, ei ovulaatio.
Pelkkä geenien siirto eteenpäin ei oikeuta noin kusipäistä ajattelua, tiedät sen itsekin kaikessa katkeruudessasi. Mitäpä iloa tervejärkinen ihminen saisi tiedosta että jossain on hänen lapsensa mutta ei tietoa missä tai minkälainen. Sairas sairas maailma.
Noin mäki tein. paitsi en ihan tarkotuksella, en vaan välittäny tuliko hoito paksuksi vai ei.Sit vaan 5 vuotta myöhemmin tuli mieleen että olis ihan jees olla sen penskan kanssa tekemisissä mutta eipä enää onnistunu. Muija ei päästäny kymmentä metriä lähemmäksi. Kun se poika kasvaa tarpeeksi isoksi että voi päättää omista asioistaan ajattelin ottaa yhteyttä mut sit se varmaan jo vihaa mua.
Ei suhdetta aikuiseen lapseen saa enää kuntoon. Se menetetty, kun et kerran aikoinasi hoitanut miehen tehtävää. Jätä väliin koko yhteydenotto. Lapsesi vain häpeäisi sinua. Ja jos lapsestasi joskus tulee jotain, niin muista pysytellä kaukana. Tahraat vain hänen uransa. Olet huono isän malli ja parempi, että lapsesi ei saa koskaan tuntea sinua tai opetat vain pahoja tapoja pojalle. Olet tajuttoman itsekäs ihminen ja mielenterveyspotilas.
Näämmä täällä on edelleen heitä, jotka eivät tosiaankaan ole eläneet elämäänsä tietämttä isästään mitään. Jossain vaiheessa on välttämätöntä kertoa lapselle totuus hänen alkuperästään, ja kun ikää on sopivasti, on jopa suositeltavaa että isä ja lapsi tapaavat. Lapsella on oikeus päättää pitääkö isäänsä yhteyttä,mutta tärkeintä on saada tietää, eikä elää koko elämäänsä valheen ja salaisuuden verhossa, joka saattaa olla syy moneen käsittämättömän tuntuiseen vaikeuteen ja /tai normeista poikkeavaan käyttäytymiseen/ elämän asenteeseen.
Sille ken pukkaa jonkun tiineeksi, eikä enää välitä, asia saattaa olla olankohautuksella ohi, mutta sille ken tällaisesta panosta saa alkunsa voi olla kannettavanaan koko elämänsä mittainen taakka,vaikka se ei edes kuuluisi hänen kannettavakseen.
Älkää ihmiset olko typeriä, tai älkää ainakaan sälyttäkö sitä lapsienne niskoille.
Onkohan sun äidille tehty niin, kun noin sairaita mietit?
Oikeasti, ei ole kyse pelkästä paksuksi panemisesta, kyse on pienestä ihmisestä jolla on koko elämä edessään. Äläkä nyt luule, että olen joku onneton jätetty äiti. Ikää minulla riittää vielä tehdä omat lapseni (mikäli niitä minulle suodaan) tulevaisuudessakin. Mutta parisuhteessa kylläkin olen terveen täysijärkisen miehen kanssa.
Eli minusta pohdintasi ei ole kovin fiksua, joten menisitkö itseesi hieman.
aikuiseksi idiootti!