...henkinen vai fyysinen väkivalta?
Omasta mielestäni fyysinen, koska se satuttaa sekä henkisesti että fyysisesti. Ei se ole niin, että siitä jää vain muutama mustelma jotka menee ajan kanssa pois ja se siitä sitten. Itselleni ainakin henkiset vauriot fyysisen väkivällan seurauksena ovat kamalia, ja vaivaavat jatkuvasti. Mustelmat ja ruhjeetkin tietysti ovat kipeitä, mutta en itkeskele niistä aiheutuvaa kipua vaan sitä, miten se kipu tuo mieleen kaiken muun tapahtuneen; Miten rakastava mieheni voi satuttaa minua näin? Miten hän voi olla koko päivän aivan ihana, kiltti ja huomaavainen ja hellä, ja silmänräpäyksessä muuttua mielipuoleksi jota mikään ei pysty pysäyttämään. Paitsi se, että se oma rakas avovaimo lähtee tai vaikka hyppää parvekkeelta, kunhan katoaa silmistä. Kivusta ja ruhjeista muistuu vain mieleen mieheni kasvot kun hän käy kimppuun, ne ovat niin täynnä vihaa etten ole koskaan, ikinä sellaista nähnyt.
Mutta kuulisin mielelläni myös muilta, onko teidän mielestänne henkinen väkivalta fyysistä pahempaa? Tai oikeuttaako esim. kumppanin harjoittama henkinen väkivalta toisen osapuolen käyttämään fyysistä väkivaltaa, "koska se henkinen tuntuu niin pahalta"?
Minulle voi mielellään kirjoittaa myös suoraan sähköpostiin, mielipiteistä tai samanlaisista kokemuksista. Uutta miestä en kuitenkaan hae. Osoite on [email protected]
Omasta mielestäni fyysinen, koska se satuttaa sekä henkisesti että fyysisesti. Ei se ole niin, että siitä jää vain muutama mustelma jotka menee ajan kanssa pois ja se siitä sitten. Itselleni ainakin henkiset vauriot fyysisen väkivällan seurauksena ovat kamalia, ja vaivaavat jatkuvasti. Mustelmat ja ruhjeetkin tietysti ovat kipeitä, mutta en itkeskele niistä aiheutuvaa kipua vaan sitä, miten se kipu tuo mieleen kaiken muun tapahtuneen; Miten rakastava mieheni voi satuttaa minua näin? Miten hän voi olla koko päivän aivan ihana, kiltti ja huomaavainen ja hellä, ja silmänräpäyksessä muuttua mielipuoleksi jota mikään ei pysty pysäyttämään. Paitsi se, että se oma rakas avovaimo lähtee tai vaikka hyppää parvekkeelta, kunhan katoaa silmistä. Kivusta ja ruhjeista muistuu vain mieleen mieheni kasvot kun hän käy kimppuun, ne ovat niin täynnä vihaa etten ole koskaan, ikinä sellaista nähnyt.
Mutta kuulisin mielelläni myös muilta, onko teidän mielestänne henkinen väkivalta fyysistä pahempaa? Tai oikeuttaako esim. kumppanin harjoittama henkinen väkivalta toisen osapuolen käyttämään fyysistä väkivaltaa, "koska se henkinen tuntuu niin pahalta"?
Minulle voi mielellään kirjoittaa myös suoraan sähköpostiin, mielipiteistä tai samanlaisista kokemuksista. Uutta miestä en kuitenkaan hae. Osoite on [email protected]
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kokenut olen molempaa ja molemmat teot ovat yhtä pahoja. Todella raukkamaista mieheltä!
Mielestäni henkinen, kun se on alussa niin salakavalaa, sitä ei tajua väkivallaksi; vaan lulee riidaksi yms. Kunnes vähitellen valkenee mistä on kysymys, ja sitten voi olla jo niin hajalla, ettei pysty saamaan tilannetta haltuunsa (=yleensä eroamaan) ilman kauheata palkoa, ahdistusta ja häpeää.Mieskään ei todellakaan tunnista olevansa väkivaltainen, "kun ei ole lyönyt, vain sanonut totuuden".
Joskus toivon, että voisin ajaa mieheni itseeni kohdistuvaan fyysiseen väkiltaan (mutta en uskalla kuitenkaan) esineitä, kotia ja tavaroitani, vaatteita ym. tärkeitä asioita on kyllä tuhonnut ihan riittävästi. Kuvittelen, että vasta ruhje, mustelma veriraapos olisi merkki miehelleni, siitä, että hän ei tee oikein.
Etkö jo nyt elä pelossa, ahdistuksessa ja häpeässä. Miten tilanne siitä pahenisi, jos eroaisit. Vähitellen nuo asiantilat poistuisivat elämästäsi ja itsetuntosi kohoaisi.
siltä puuttuu kaksi asiaa: empatian kyky ja kyky todella välittää edes vaimostaan. Nimimerkki kokemusta on häijystä miehestä aivan kukkuramitalla.
yhtä hedelmällinen kysymys, kuin että olisitko mieluummin sokea vai jalaton. Haluaisiko siihen vastata, vaikka osaisikin. Tärkeintä tässä asiassa lienee ymmärtää, että tahallinen toisen kärsimyksen taakan lisääminen ei ole ihmisen arvoista toimintaa, oli tapa mikä hyvänsä.
Kärsin 20 vuotta henkisestä ja ruumiillisestakin väkivallasta. Yritin lähteä kaksi kertaa mutta mies houkutteli takaisin ja lupasi lähteä hakemaa apua. Ei hakenut. Sanoi ettei ole edes luvannut. Lasten takia jatkoin ja kun ei ollut paikkakunnalla töitä niin miten läksin kun ei ole rahaa!! Apua ei saa mistään ei edes poliisilta. Soitin varmaan kymmenen kertaa ja kun kyselivät että onko paikkaa mihin mennä ja sanoi ein. Poliisi sanoi että mitä miehesi sitten tekee kun he lähtevät pois!!!
Sanoin sitten ettei tartte tulla. Antaa olla. Tilanne oli taas ohi.
Muutimme etelään mieheni työn loppumisen takia ja sain töitä. Neljä vuotta meni hyvin (kiusasi silloinkin mutta muuten) olimme löytäneet toisemme, mutta kolme kesää meni todellakin tapellessa. Itkin ja rukoilin miestäni leppymään ettei menisi lomat pilalle. Ei mikään auttanut. Hän mökötti 8 viikkoa ihan mitättömästä syystä. Yritin kaikkeni mutta mikään ei auttanut.
Lähdin nyt kesäkuun puolivälissä kun sain tuttavalta vuokra-asunnon. Mies rukoili taas takaisin mutta tällä kertaa en mennyt takaisin. Kävimme pari kertaa neuvojalla ja mies tunnusti tekonsa mutta sitten seuraavana päivänä perui!!1
Että tämmöistä menoa. Yksin ei ole helppoa varsinkaan 30 yhteisen vuoden jälkeen kun pennusta aloittaa seurustelun.
Kumpikin tuntuu pahalta... Tiedän miltä hullun silmät näyttävät... miltä iskut ja potkut tuntuvat... Ja miltä tuntuu kun haluaa paeta pois mut ei voi... Mutta Tiedän myös mitä sanat saavat aikaan... Piikittely ja vittuilu... haukkuminen ja alistaminen... Toivottavasti et ole itse sortunut henkiseen väkivaltaan... Mikään ei silti oikeuta lyömään tai edes koskemaan väkivalloin...lopulta ainoa mikä on seurana on pelko kaikkien rakkaiden puolesta...
Miksi fyysistä väkivaltaa paheksutaan niin paljon enemmän kuin henkistä? Henkinen väkivalta sattuu (mielestäni) enemmän ja tuntuu pahemmalta.
Kumpikin on pahoja ja jättävät jälkiä... Henkinen väkivalta vaan nakertaa itsetuntoa ja oman arvon tuntoa... Itse en väheksy henkistä koska olen senkin uhri... Aina väärässä ja tumpelo... Lakkasin vain uskomasta että kaikki on vikani... En ole mikkään pulmunen itsekään mutta muitakin syypäitä löytyy... Valehtelu ja salailu tuntuu pahalta mutta sitä olen joutunut tekemään itsekkin ettei toinen saisi raivaria... ja siitä päästäänkin fyysiseen puoleen... Se että sinua hakataan rinnastetaan helposti siihen että olet heikko ihminen... Mutta eihän voi olla aina vahva jos kokoajan pommitetaan...