Niille, joita kiinnostaa Moskovan valloitusinto Suomea ja sen kirkollista järjestystä vastaan, suosittelen luettavaksi Analogin pääkirjoitusta asian tiimoilta. Analogi on Tampereen, Hämeenlinnan ja Turun ort. srkuntien lehti. Kari M. Räntilä kirjoittaa seuraavasti.
'Moskovan patriarkaatti on aktivoitunut Suomessa. Nikolaoksen seurakunta rakentaa nyt omaa kirkkoaan ja seurakuntakeskustaan Helsingin Itäkeskukseen. Lisäksi Turussa ja Porissa on venäläinen kappeli, kirkkoa rakennetaan Itäkeskuksen lisäksi Vammalaan. Tällaisesta patriarkaatin levittäytymisestä Suomen kirkon alueelle meidän tulee tiedostaa, että kyse on Moskovan taholta kirkon kanonien vastaisesta toiminnasta. Siksi meidän on syytä nyt odottaa, että piispainkokouksemme ottaa tähän ongelman selvän kannan'.
Lopuksi Räntilä toteaa:'Sen sijaan on haluttava vaikuttaa siihen että Moskovan patriarkaatin piispat ja papit rohkaisisivat Suomessa asuvia venäläisiä käyttämään ennakkoluulottomasti ja sankoin joukoin Tampereen ja minkä muun tahansa paikallisen ortodoksisen seurakunnan tarjoamaa hengellistä hoitoa.'
Näin siis Analogin pääkirjoituksessa. Nyt on viitteitä, että myös muut ryhmät kuin venäläiset ovat suunnitelemassa omien ort. seurakuntien perustamista ja rekrytoimassa omaa kansallista papistoa ulkomailta.
Olemmeko nyt astuneet banaaninkuoreen, joka vie ja vie eteenpäin halusimmeko vai emme? Odottaako meitä 'Ruotsinmalli'; sieltähän me muutenkin saamme kaikki vaikutteemme? Onko jo liian myöhäistä vai huitaistaan tämä kaikki pois 'ohimenevänä ilmiönä' tms? Vai sanotaanko höpö, höpö, vainoharha ja ahdasmielisyys vaivaa taas Baconia?
Kaikesta huolimatta: Kristus syntyy - kiittäkää!
Hristos rosdaetsja - Slavite!
'Moskovan patriarkaatti on aktivoitunut Suomessa. Nikolaoksen seurakunta rakentaa nyt omaa kirkkoaan ja seurakuntakeskustaan Helsingin Itäkeskukseen. Lisäksi Turussa ja Porissa on venäläinen kappeli, kirkkoa rakennetaan Itäkeskuksen lisäksi Vammalaan. Tällaisesta patriarkaatin levittäytymisestä Suomen kirkon alueelle meidän tulee tiedostaa, että kyse on Moskovan taholta kirkon kanonien vastaisesta toiminnasta. Siksi meidän on syytä nyt odottaa, että piispainkokouksemme ottaa tähän ongelman selvän kannan'.
Lopuksi Räntilä toteaa:'Sen sijaan on haluttava vaikuttaa siihen että Moskovan patriarkaatin piispat ja papit rohkaisisivat Suomessa asuvia venäläisiä käyttämään ennakkoluulottomasti ja sankoin joukoin Tampereen ja minkä muun tahansa paikallisen ortodoksisen seurakunnan tarjoamaa hengellistä hoitoa.'
Näin siis Analogin pääkirjoituksessa. Nyt on viitteitä, että myös muut ryhmät kuin venäläiset ovat suunnitelemassa omien ort. seurakuntien perustamista ja rekrytoimassa omaa kansallista papistoa ulkomailta.
Olemmeko nyt astuneet banaaninkuoreen, joka vie ja vie eteenpäin halusimmeko vai emme? Odottaako meitä 'Ruotsinmalli'; sieltähän me muutenkin saamme kaikki vaikutteemme? Onko jo liian myöhäistä vai huitaistaan tämä kaikki pois 'ohimenevänä ilmiönä' tms? Vai sanotaanko höpö, höpö, vainoharha ja ahdasmielisyys vaivaa taas Baconia?
Kaikesta huolimatta: Kristus syntyy - kiittäkää!
Hristos rosdaetsja - Slavite!
Vastaukset 14
Vanhimmat
totean, että kirkkomme on vieras, tuntematon kirkko muiden maiden ortodokseille.
Hyvää joulua !
ainoa vika? niin aina meidän vika!
venäläisille on näemmä aina annettava periksi. miksi eivät venäläiset kirkonmiehet vahvasti patista Suomen venäläisiä Suomen ort.kirkon äärelle? taitaa olla taas tuota vanhaa kunnon pan-slavismia...
on se nyt jumankuta, jos johonkin maahan tullaan niinku pysyvästi, niin kyllä sen kieli pitää ottaa hallintaan ja kanoneja kunnioittaen mentävä paikalliseen ortodoksiseen kirkkoon. ja me vielä kehataan haukkua protestantteja eriseuraisiksi ja pietisteiksi. paskanmarjat!
ei ihan saman mutta, josmije menisin ja muuttasin venäjälle, ei siellä kuule löytys mulle teetä ja sympatiaa suomenkielisen ortodoksisuuden haluamiselle...
irti moisista jäänteistä ja heti!
Minustakin tuollainen levittäytyminen on huolestuttavaa. Mutta mitä Suomen ortodoksinen kirkko voisi tehdä? Moskovan seurakunnat ovat rekisteröityneitä uskonnollisia yhdistyksiä, eikä Suomen laissa oikein ole mahdollisuutta mennä estämään heidän rakennuspuuhiaan. Homma olisi hoidettava jotenkin neuvottelemalla, ennenkuin meillä on Ruotsin tilanne. Sitä kai ei kukaan toivo.
Suomi ei ole enää lintukoto. Minä huomaan tämän työssäni ja arjessani joka päivä, kun hunnutettuja muslimeita kävelee vastaani ja kuulen paikallisjunassa venäjänkielistä puheensorinaa. Toisesta maailmansodastakin on muuten aikaa jo 60 vuotta.
Venäläisten toiminta on Suomen lainsäädännön valossa täysin laillista ja uskonnonvapauslain mukaista. Kanonisen oikeuden näkökulmasta se on laitonta, mutta kumpaakohan oikeutta Suomen viranomaiset mahtavat enemmän noudattaa? Ja miksi Suomi olisi ainoita maita maailmassa, jossa jurisdiktio-ongelmia ei olisi?
Ruotsin mallihan meitä odottaa, ainakin jossain muodossa. Sillä emme me OIKEASTI välitä tänne tulevista venäläisistä, jotka tuntevat olonsa orvoksi nurkkakuntaisissa piireissämme. Hehän kuulemma veivät meiltä Karjalankin, olivat vähällä kaataa suomenkielisen ortodoksian ja halusivat kerran venäläistää koko Suomen, myös luterilaiset. Eiväthän he itse asiassa ole koskaan olleetkaan ortodokseja, vaan oikea usko tuotiin tänne suoraan Bysantista, tai Karjalassahan se oikeastaan keksittiin. Itse asiassa on meidän ansiotamme, että venäläiset ovat ortodokseja.
Vai miten se menikään? : )
On jo täällä todettu ja todetaanpa vieläkin, että on turha rutista kun ns. vahinko on jo tapahtunut.
Oleellisinta lienee se, että oppisimme elämään rinnakkain näiden venäläisten kanssa, jotka ovat opillisesti ihan samoja ortodokseja kuin mekin ja varmasti lähempänä maailmaamme kuin esimerkiksi
luterilaisuus.
Mutta meidän mielestämmehän on mukavampaa taas kerran osoittaa, että olemme oikeassa ja venäläiset väärässä. Eikö totta? ; )
Olen eri mieltä kanssasi. Mielestäni sorrut banaaninkuoriteoriaan ja se teoria ei ole kanonisessa mielessä oikein. Annat myös ikään kuin ymmärtää että kysymys olisi vihamielisistä asenteista venäläisiä kohtaan. Hyvä Johannes, tästä ei ole kysymys. Faktaa on se että kirkkomme herää 'lintukotounestaan' aivan liian myöhään mutta sen verran voin sanoa että herätty on. Esim. Tampereella venäjänkielinen työ on saatu hyvin alkuun ja tämä uusi tilanne romuttanee sen työn. Karjalan hiippakunnassa on perustettu maahanmuuttajatyöryhmät vastuuhenkilöineen. Valamossa on ollut jo muutama maahnamuuttajista koostuva koulutustilaisuus.
Kysymys kuuluu: miksi vasta nyt? Asioiden ennakoitavuus ei ole parhaita piirteitämme, ikävä kyllä. Meidän tulee totta kai ottaa huomioon venäl. maahanmuuttajien erityistarpeet. Tulee palvella venäjänkielisiä ortodokseja ja mahd. paljon venäjän kielellä. Ratkaisu ei saa olla 'antaa palaa'-tyyppinen ratkaisu joka on Moskovan patriarkaatin painostusta kohtaan myötämielinen. Meillä on peiliin katsomisen paikka. Mutta tämä ei ole koko totuus. Taustalla kummittelee kalenterikysymys ja tiettyjen tahojen vihamielisyys suomalaista ortodoksisuutta kohtaan. Lisäksi meidän kirkko ei syystä tai toisesta kelpaa kaikille venäläisille. Ongelma on siis huomattavasti kompleksimpi miltä näyttää.
Ratkaisu ei mielestäni todellakaan ole se että annetaan noin vain periksi kaikessa. Toivotaan piispoille viisautta ja ennen kaikkea rohkeutta tehdä oikeat päätökset. Ei varmasti ole helppoa olla puun (Konstantinopoli) ja kuoren (Moskova) välissä. Piispat on kuitenkin valittu tähän tehtävään ja tekemään kipeitäkin päätöksiä. Vanha juttuhan on se kun kumartaa jonnekin niin samalla pyllistää toiseen suuntaan. Aika näyttää minnepäin piispamme tässä kumartavat ja pyllistävätkö minnekään. Mutta aina ei voi olla kaikkien kanssa samaa mieltä ja kamu.
Nyt en enää kirjoita asiasta yhtikäs mitään. Levätköön tämä 'keissi' minun osaltani rauhassa.
Hyvää ja rauhallista (oman kalenterimme mukaista) jouluaikaa !
Kristu syntyy - Kiittäkää!
Eikö kalenterikysymys olisi yksinkertaisinta ratkaista yleisortodoksiseen käytäntöön palaamalla?!?
Toisaalta taas: onhan kaiketi tämä yleiskristillinen pyrkimys viettää pääsiäistä sekä idän että lännen kirkoissa samaan aikaan...
Ihmettelin aikoinani Valamossa, kun luostari ei liputtanut Vapunpäivänä. "Eikös nyt ole liputuspäivä?!?" kyselin legendaariselta talkoolais-Onnilta. "Niin valtion kalenterin mukaan!" tokaisi veli Onni...
Samaisessa Analogissa on myös metropoliitta Ambrosiuksen kirjoittama "Tiedote Moskovan patriarkaatin palveluksista Tampereella". Ambrosiuksen mukaan:
"Ortodoksisen kirkollisen tradition pohjalta kukin paikalliskirkko vastaa omalla alueellaan kaikkien ortodoksien jumalanpalveluselämästä, riippumatta ihmisten kielellisestä tai kulttuurillisesta taustasta. Tampereella oma seurakuntamme on panostanut aktiivisesti maahanmuuttajien hengelliseen hoitoon myös venäjän kielellä. Valitettavasti tämä ei riitä eräille venäläisille, jotka haluavat palveluksia juliaanisen kalenterin mukaan..."
KP metropoliitta mitä ilmeisimmin osuu asian ytimeen. Ettei vain kysymys olisi nimenomaan kalenterista. Eräiden suomalaisten mielestähän "kalenteri ei ole opillinen kysymys" (vaikka siviilikalenteria ajettiin kirkkoomme aikoinaan kuin käärmettä pyssyyn, ja vastustajia jopa toimitettiin maanpakoon), kun taas "eräiden venäläisten" mielestä se voi ollakin opillinen kysymys.
(Kun tiettävästi Moskovan patriarkaatin suomalaisissa seurakunnissa on toimitettu jumalanpalveluksia tarpeen mukaan myös suomeksi, eikä se liene johtanut separatismiin, on epätodennäköistä, että Tampereella tai muuallakaan olisi ollenkaan kysymys kielestä.)
Kari M. Räntilän kirjoittama pääkirjoitus
"Uusia linjauksia kirkkomme idänsuhteissa?
Yksi presidentti Vladimir Putinin poliittisista päätavoitteista on Venäjän vaikutusvallan ulottaminen mahdollisimman moniin entisiin neuvostotasavaltoihin. Moskovan patriarkaatilla on oma tehtävänsä tässä politiikassa. Patriarkaatin ulkomainen operointi on saanut ilmaisunsa muun muassa vuonna 2000 hyväksytyssä kirkon peruskirjassa. Sen mukaan on vain luonnollista lähetystyötä ja sielunhoitoa, että se haluaa suojelukseensa kaikki ulkomailla olevat venäläiset ortodoksit. Meillä Suomessa tie näyttäisi taas kerran johtavan Tampereelle.
Moskovan patriarkaatti toimitti Tampereen kirkossa kaksi kokeilujumalanpalvelusta (27.11. ja 4.12.) vanhan ajanlaskun mukaan. Palveluksiin osallistui yhteensä toistasataa venäläistä. Käytännön järjestelyistä patriarkaatin puolesta vastasivat isä Viktor Lioutik ja Helsingissä sijaitseva Pokrovan seurakunta. Asiaa oli jo kesällä viritellyt Moskovan patriarkaatin ulkoasiain johtaja metropoliitta Kirill. Metropoliitta Ambrosius on antanut ymmärtää, että jatkossa venäläinen vanhan ajanlaskun mukainen liturgia saatettaisiin toimittaa Tampereen kirkossa lauantaisin kerran kuukaudessa. Näin tapahtuisi myös joinakin Venäjän kirkkokalenterin mukaisina suurina juhlina. Nyt pidetyissä palveluksissa muisteltiin rukouksellisesti sekä Moskovan patriarkkaa että Helsingin metropoliittaa. Sen vuoksi Tampereen kirkon alttarissa kirkkomme hapuilu ulkopoliittisissa linjauksissa toteutui aivan konkreettisesti: patriarkka Bartolomeosta ei näissä palveluksissa muisteltu.
Moskovan patriarkaatti on aktivoitunut Suomessa. Nikolaoksen seurakunta rakentaa nyt omaa kirkkoaan ja seurakuntakeskustaan Helsingin Itäkeskukseen. Lisäksi Turussa ja Porissa on venäläinen kappeli, kirkkoa rakennetaan Itäkeskuksen lisäksi Vammalaan. Tällaisesta patriarkaatin levittäytymistä Suomen kirkon alueelle meidän tulee tiedostaa, että kyse on Moskovan taholta kirkon kanonien vastaisesta toiminnasta. Siksi meidän on syytä nyt odottaa, että piispainkokouksemme ottaa tähän ongelmaan selvän kannan.
Oman lisänsä Suomen itsenäisyyspäivän tuntumaan sijoittuvaan venäläisen ortodoksisuuden esiinmarssiin tuo OCA:n johtajan metropoliitta Hermanin vierailu Suomessa (OCA, engl. The Orthodox Church in America, Moskovan patriarkaatista Yhdysvalloissa muodostunut neljän miljoonan jäsenen kokonaan itsenäinen kirkko). Hän tapaa vierailullaan mm. arkkipiispa Paarman ja puhemies Lipposen sekä tutustuu luostareihimme ja teologiseen koulutukseen.Vaikka OCA:n ja Moskovan patriarkaatin välejä hiertää Moskovan yllättävät pyrkimykset perustaa sen alaisia uusia kirkkoja Amerikan mantereelle, on selvää, että Suomen kirkon näkökulmasta kyse ei ole vain vierailuista ja vastavierailuista tai kulttuurivaihdon lisäämisestä. Kirkkomme ulkosuhteiden hoidossa on nyt otettu käyttöön uusi ajanlasku sitten arkkipiispa Johanneksen päivien. Odotan mietteliäänä, mitä tulevat vuodet nostavat eteemme.
Suomen ja Venäjän kirkkojen välillä on täydellinen ehtoollisyhteys, minkä vuoksi erillispalveluksien järjestäminen on tarpeetonta. Meidän ei pidä suosia mitään kirkollista suomettumiskehitystä tai hyväksyä patriarkaatin edustajien voimakastakaan retoriikkaa. Sen sijaan on haluttava vaikuttaa siihen, että Moskovan patriarkaatin piispat ja papit rohkaisisivat Suomessa asuvia venäläisiä käyttämään ennakkoluulottomasti ja sankoin joukoin Tampereen tai minkä muun tahansa paikallisen ortodoksisen seurakunnan tarjoamaa hengellistä hoitoa.
Kari M. Räntilä"
Metropoliitta Ambrosius kirjoitti
"Tiedote Moskovan atriarkaatin palveluksista Tampereella
Tällä hetkellä Venäjän kirkon kanssa on sovittu kahdesta liturgiasta Tampereen ortodoksisessa kirkossa. Ne on toimitettu 27.11. ja 4.12. Näiden kokemusten pohjalta arvioimme tilannetta ensi vuoden osalta ja päätämme sitten niiden mahdollisesta jatkamisesta. Periaatteellisella tasolla on puhuttu siitä, että niitä voisi olla mahdollisesti lauantaisin kerran kuukaudessa sekä lisäksi joinakin Venäjän kirkon suurina juhlina.
Ortodoksisen kirkollisen tradition pohjalta kukin paikalliskirkko vastaa omalla alueellaan kaikkien ortodoksien jumalanpalveluselämästä ja sielunhoidosta, riippumatta ihmisten kielellisestä tai kulttuurillisesta taustasta. Tampereella oma seurakuntamme on panostanut aktiivisesti maahanmuuttajien hengelliseen hoitoon myös venäjän kielellä.
Valitettavasti tämä ei riitä eräille venäläisille, jotka haluavat palveluksia juliaanisen kalenterin mukaan ja Moskovan patriarkaatin papeilta. Niitä on Tampereella aiemmin pidetty Venäläisen klubin tiloissa.
Nämä Tampereella toimitetut palvelukset ovat myös meidän kirkkomme jumalanpalveluksia siinä mielessä, että niissä käytetään kirkkomme antiminssia ja liturgisia vaatteita. Rukouksissa muistellaan minua hiippakunnan piispana Suomen kirkon liturgisen muistelujärjestyksen mukaan sekä patriarkka Alekseita Suomessa asuvien venäläisten omana piispana. Myös meidän pappimme voivat osallistua palveluksen toimittamiseen sekä seurakuntalaiset ehtoolliselle.
Näistä periaatteista Tamperetta koskien on sovittu yhteisesti arkkipiispa Leon ja metropoliitta Panteleimonin kanssa. Tästä olen keskustellut etukäteen myös Tampereen seurakunnan pappien kanssa.
Lisäksi haluan todeta, että nämä palvelukset ovat toistaiseksi "koekäytössä" kirkossamme. Niiden kokemusten pohjalta harkitsemme yhdessä toisten piispojen kanssa, miten mahdollisesti voisimme jatkaa yhteistyötä. Mikäli palveluksia pidetään ensi vuonna, on tarpeen myös sopia ajankohdista niin, etteivät ne satu ainakaan samalle viikonlopulle, jolloin Tampereen seurakunta järjestää itse slaavinkielisiä jumalanpalveluksia. Tulen piakkoin keskustelemaan näistä asioista Tampereen seurakunnan papiston ja neuvoston kanssa.
Metropoliitta Ambrosius"
Tuntuu pahalta, kun kirjoituksissa ihmisiä pidetään pelinappuloina. Tunnen kourallisen Suomeen muuttaneita venäläisiä ortodokseja ja heillä on oikeasti tarve etsiä vanhoja, tuttuja ympyröitä. Tästä pienestä joukosta ainakin kaksi lukiolaista on eronnut kirkosta päästääkseen elämänkatsomustietoon. Tätä varmaan kukaan ei halua.
En tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta tiedän mitä ainakaan ei pitäisi tehdä: pahinta on venäläisten syyllistäminen.
Jouluna voisi ajatella myönteisiäkin asioita. Mielestäni parasta Analogissa oli Vivi Ruottisen maalaama ikoni. Kuva olisi saanut olla suurempi.
Olen ollut siinä (harhako?)luulossa, että venäläiset maahanmuuttajat liittyvät oman asuinpaikkansa ortodoksiseen seurakuntaan. Näin ainakin meillä päin, varmaan kolmannes kirkossa kävijöistä on venäläisiä.
Suomeen muuttaessaan liityvät paikallisiin seurakuntiin - jos liittyvät. Pyhää Messua toimitetaan useilla kielillä, joten ainakin osa maahanmuuttajista saa hengelliset palvelut omalla kielellään.
Helsingin roomalaiskatolinen hiippakunta on papistoltaan nykyisin niin puolalaisvaltainen, että ainakin puolalaisten sopii olla tyytyväisiä. Kaikki suomenkieliset ja -mieliset eivät sitten taida ollakaan...
Siitä tulikin mieleen, voisiko ratkaisuna venäläisten ongelmaan kokeilla venäläisten pappien maahantuontia Suomeen? Ainakin osaisivat toimittaa slaavinkieliset palvelukset "mongertamatta" ja keskustelut seurakuntalaisten kanssa sujuisivat vaivatta venäjäksi. Tosin sekään ei ratkaisisi kalenteriongelmaa...
Ja eikös yhteen aikaan ollut suorastaan perinne, että Valamossa palveli yksi venäläinen pappismunkki?!? Hän ainakin veti palvelut sujuvasti slaaviksi - mitä nyt välillä mongersi maan virallisella kielellä.
Legendaarinen isä Efraimkin pyrki viljelemään slaavia paikoitellen - vaikka kieltämättä hieman mongerrukseksi taisi sekin mennä. Isä igumeni enemmänkin slaavia harrasti - ja sujuvasti.
Ongelma(a) on ratkaistu juuri tuolla tavoin, mutta joitakin tuntuu kovasti jurppivan se, että "maahantuojana" on toiminut Moskovan patriarkaatti.