kuka ensin

Mitä tehdä?Mies on alkoholisti,ei väkivaltainen ,mutta ehkä jollain lailla tunnevammainen? Selvinpäin kultainen isä ja rakastaa lapsiaan paljon.Avioparina olemme epäonnistuneet täysin.En tiedä mitä tehdä,mies ilmoitti haluavansa lähteä eikä kuulemma halua senkoommin edes tavata lapsiaankaan.Uskon hänen olevan tosissaan ja olen aivan epätoivoinen lapsiemme puolesta.Isä on lapsille todella rakas! Miten mies voi edes ajatella noin??? Kertokaa joku miten on selvinnyt omista kokemuksistaan?Ymmärrän miehen tunteiden loppumisen naista kohtaan,mutta omia lapsiaan...Sanoi ettei ala viikonloppuisäksi,että on tympääntynyt koko perheeseen.Mies on ollut masentunut ja tekee raskasta työtä,kokee vastuun perheestä liiallisena eikä ole kyennyt arvostaa minun työpanostani kodin taloudessa.Ehkä?Lapsuudenperheeni(jota mies ei ole halunnut koskaan "ottaa omakseen")koki suruista suurimman keväällä;isovanhemmat ovat henkisesti nyt jo erittäin kovilla.Pelkään myös sitä surua minkä tämä aiheuttaa ja ja pelkään miten jaksan olla tarpeeksi vahva, olemaan lasten(7v.ja 10v.)tukena isän hylätessä heidät.
1608
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

ajatus lapsista(kin) eroamisesta ottaa niin koville, että hänestä tällä hetkellä tuntuu helpommalta, jos ei näe heitä ollenkaan?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mama43 kirjoitti:

Mitä tehdä?Mies on alkoholisti,ei väkivaltainen ,mutta ehkä jollain lailla tunnevammainen? Selvinpäin kultainen isä ja rakastaa lapsiaan paljon.Avioparina olemme epäonnistuneet täysin.En tiedä mitä tehdä,mies ilmoitti haluavansa lähteä eikä kuulemma halua senkoommin edes tavata lapsiaankaan.Uskon hänen olevan tosissaan ja olen aivan epätoivoinen lapsiemme puolesta.Isä on lapsille todella rakas! Miten mies voi edes ajatella noin??? Kertokaa joku miten on selvinnyt omista kokemuksistaan?Ymmärrän miehen tunteiden loppumisen naista kohtaan,mutta omia lapsiaan...Sanoi ettei ala viikonloppuisäksi,että on tympääntynyt koko perheeseen.Mies on ollut masentunut ja tekee raskasta työtä,kokee vastuun perheestä liiallisena eikä ole kyennyt arvostaa minun työpanostani kodin taloudessa.Ehkä?Lapsuudenperheeni(jota mies ei ole halunnut koskaan "ottaa omakseen")koki suruista suurimman keväällä;isovanhemmat ovat henkisesti nyt jo erittäin kovilla.Pelkään myös sitä surua minkä tämä aiheuttaa ja ja pelkään miten jaksan olla tarpeeksi vahva, olemaan lasten(7v.ja 10v.)tukena isän hylätessä heidät.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu