Reilu puoli vuotta "hankalaa avioliittoa" takana. 2kk sitten asiat nostettiin pöydälle ja alettiin miettiä mitä tehdä asioille. Minulta halut kadonneet ja petyin mieheeni usein. Hän aivan hukassa kun minä vain kylmä ja etäisyyttä haluava. Sovittiin että vuodenvaihteen jälkeen haetaan apua ja katsotaan mitä tapahtuu.
Viikko sitten tuli pommi... miehelläni ollut suhde toiseen naiseen jo 3kk ja tämän lisäksi nainen on raskaana, ei tosin tiedä onko se mieheni vai oman miehensä...
Minulle ei muuta mahdollisuutta kuin ero. Niinpä annankin itselleni lahjaksi matkan kaupunkimme käräjäoikeuteen. Pieniä lapsia meillä 2 joita käy sääliksi niin että sattuu.
Tunteet heittelehtii laidasta laitaan ja välillä haluaisin murhata mieheni välillä itseni. Itkusta ja raivoamisesta ei tule loppua.
Kertokaas nyt joku kivoja vinkkejä millä tästä selviää... aika parantaa, tiedän, harmi kun se ei tällä hetkellä lohduta...
Viikko sitten tuli pommi... miehelläni ollut suhde toiseen naiseen jo 3kk ja tämän lisäksi nainen on raskaana, ei tosin tiedä onko se mieheni vai oman miehensä...
Minulle ei muuta mahdollisuutta kuin ero. Niinpä annankin itselleni lahjaksi matkan kaupunkimme käräjäoikeuteen. Pieniä lapsia meillä 2 joita käy sääliksi niin että sattuu.
Tunteet heittelehtii laidasta laitaan ja välillä haluaisin murhata mieheni välillä itseni. Itkusta ja raivoamisesta ei tule loppua.
Kertokaas nyt joku kivoja vinkkejä millä tästä selviää... aika parantaa, tiedän, harmi kun se ei tällä hetkellä lohduta...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ulkopuolinen apu saattaa tulla liian myöhään suhteen pelastamiseksi, mutta itsensä löytämiseen sitä voin suositella. Yrittänyttähän ei laiteta ;o)
Muutos edellyttää ensin tutustumista itseensä, jos ei tiedä mitä kohti pyrkii on vaikea rakentaa muutosta, joka tyydyttää itseään.
Voimia ja valoa elämään. Suosittelen lukemaan kirjoja ja tapamaamaan ystäviä.
Tiedän kyllä mitä käyt läpi, oman mieheni suhde toiseen paljastui muutama kuukausi sitten. Alkuun olin aivan lamaantunut. Minun apunani oli sisareni ja hyvä ystäväni joille saatoin kertoa ajatuksiani. Ystäväni pakotti minut myös ihmisten ilmoille, kävimme markkinoilla katselemassa ja huomasin samalla että elämä jatkuu tapahtui mitä tapahtui.
Ala hoitamaan myös kaikkia eroon kuuluvia asioita. Tunteesi tulevat menemään vuoristorataa vielä varmaan pitkään mutta muista että tulevaisuus on avoin ja ihan mitä vain voi odottaa nurkantakana.
Helli lähimmäistäsi, eli itseäsi nyt jouluna ja ensi viikollakin.
Ed.kirjoittaja totesi ja samaa sanon minä, että lienee myöhäistä hakea apua siihen että liittonne korjautuu. Tai mikä minä olen tuomioita jakelemaan. Ihmeitä tapahtuu.
Helli siinäkin mielessä itseäsi, että tulevaisuus on sinun ja tietysti lasten.
Puhu ystäville, kääriydy shaaliin pyydä jotakuta pitämään lapsillesi seuraa silläaikaa kun hoidat itseäsi.
Anna miehen mennä.
Hei! ... ja kaikesta huolimatta voimia!
Itse prosessin läpikäyneenä sanoisin seuraavaa:
-pidä rutiineista kiinni, vaikka tuntuisi vaikealta (silloin on muuta ajateltavaa)
-muista vastuusi lapsista ja ajattele asia niinpäin, että he ovat siinä Sinun ilonasi ja tukena (ekojen päivien jälkeen minusta tuntui, että ilman en olisi jaksanut)
-tapaile ihmisia ja puhu, jos haluat. Kuitenkin muista, että et jää ns. nurkkaan valittamaan
-osta jotain hyvää itsellesi (suklaata, punkkuu, mitä vaan)
Sitten ikävä totuus, että vaikka kaikki on kohdellut Sinua päin peetä, niin silti elämään kuuluvat myös ns. normaalit vaikeuden, joiden yli on vain mentävä (itse olin aika herkkä näille), vaikka huumorin avulla.
M41
hoh miehestäsi tulee isä!
olisit alkanut purkamaan tilanetta kun aika oli käsillä eikä sitten joskus.
Otan osaa, että miehesi osoittautui täydeksi paskaksi! En hirveästi voi toivoa onnea ja menestystä tälle toiselle naisellekaan. :(
...kuin mahdollista. Ota myös yhteyttä tuon naisen mieheen ja juttele hänen kanssaan, miten hän asian kokee, jos nimittäin tietää jo. Täällä saat kommentteja joissa leimataan kaikki kielteiset tunteet kuten kostonhalu vääriksi, mutta ihmisen on annettava itselleen lupa myös kielteisiin tunteisiin. Älä myöskään turhaan yritä näytellä ja peitellä lasten takia, asiallinen rehellisyys on parempi! Jos sinulla on edes yksi ystävä tms. jolle voit puhua, tee niin. Jos et kestä enää katsella miestäsi, yritä saada lapsia yökylään jonnekin ja järjestä itsellesi omaa aikaa. Ja petollinen mies kannattaa tosiaan heivata pellolla niin pian kuin mahdollista, että oma paranemisprosessisi voi alkaa. Älä usko miehen syyttelyitä, että pettäminen johtui teidän keskinäisistä ongelmistanne, se on kortti jonka kaikki petturit pelaavat!
Hei Maaret!
Tilanteesi on tosi voimia ja ajatuksia kuluttava, henkisesti varmasti yksi elämäsi pahimpia karikkoja. Olen kokenut itse mieheni toistuvan ja toistuvan uskottomuuden, ja kokenut sen valtavan tuskan, mitä se aiheuttaa. ( Jos haluat tietää koko kertomukseni, selaa "avioero oli ainoa vaihtoehto" viesteistä.
En osaa neuvoa sinua puoleen enkä toiseen, en olisi itsekkään jaksanut
näköjäs tulen sen seitsemän kerta keskeytettyä viestiä kirjoittaessani, että ne vain sitten lähtevät itsekseen...
Elämää on kaiken paskankin jälkeen, ei sitä millään tahdo uskoa, ei millään..mutta se mikä ei nyt lohduta, tuo lohdun joskus ajan kanssa. Itse kompuroin koko kevään, kesän ja syksyn, hädin tuskin hengitin ja pidin lapsista nippa nappa huolta, mutta hitto soikoon selvisin tähänkin jouluun!
Halaus sinulle, ja voimia!
Kävin lukemassa tarinasi, jonka rinnalla omani tuntuu aika mitättömältä vaikka eihän tuskan määrää voi koskaan verrata. Sain tarinastasi kuitenkin tsemppiä ja uskoa parempaan tulevaisuuteen! Oikein mukavaa jatkoa sinulle ja monia monia nautinnollisia hetkiä elämään!
Siskolleni kävi samoin. Tuli täytenä yllätyksenä. Ei kuitenkaan eronnut. Huusi ja raivosi vuoden verran, jonka jälkeen suurin tuska meni ohi. Aina on vaihtoehtoja. En silti mitenkään suosittele jäämään. Itseluottamukselle tuollainen asia on todella iso juttu. Miehillä taitaa olla semmoinen tapa että juoksevat vieraisiin kriisin keskellä. Pirun ukot! Mur... Tsemppiä ja hyvää joulua.
Mulle kävi samoin, mies teki tämän toisen naisen raskaaksi meidän suhteemme aikana. Me erottiin ja nyt kun vuosi erosta on kulunut niin voin todeta, että kyllä tästäkin voi selvitä. Olen alkanut elämään omaa elämääni lapseni kanssa ja nään ex.miestäni mahdollisimman harvoin. Ei ole mitään syytä kiduttaa itseään näkemällä ex-miestä. Huolehtisin asioista niin, ettei ex-miestä tarvitsisi nähdä. Järjestä asiasi niin, ettei kohtaamisia juurikaan tapahdu. Tee asioita joista nautit. Hyvä olisi jos tekisit sellaisia asioita, että ajatuksesi saisivat lepoa tästä tilanteestasi. Hae apua, juttele ystäville, psykologille. Kyllä sinulla on myös oikeus sanoa miehellesi suorat sanat. Selkiytä tuntemuksesi vaikka kirjoittamalla ja sitten pura ne tuntemuksesi miehellesi. Sen jälkeen annat asiat olla ja alat elämään omaa elämääsi. Älä kiduta itseäsi loputtomasti toisen ihmisen typeryyden takia.
Toivon sinulle voimia, ja jos lohduttaa et ole yksin.
Parempaa Uutta Vuotta Sinulle Jouluyllätys !
Tapasin noin kaksikymmentä vuotta sitten kauniin,ihanan naisen.Luulen edelleenkin että rakastuminen oli molemminpuolista.Seurustelimme useita vuosia,asia oli siltäosin kunnossa.Luulin tuntevani hänet täysin.Toisinaan ihmettelin joitakin pieniä asioita,hän kielsi minua olemaan turhasta mustasukkainen. Menimme naimisiin,saimme kolme suloista ,tervettä lasta. Lasten vartuttua hän ryhtyi lukemaan,minä tein töitä ja satsasin kaiken osaamiseni ja tarmoni perheeni eteen.Olin lastenvahti iltaisin,öisin kun hän oli opintomatkoilla.Sysyllä sairastuin,hän lähti!