Olen ihmetellyt tämmöistä vuosikymmenten ja useiden pitkien parisuhteiden aikana: miksi naiset purkavat pahaa oloaan kiukuttelemalla miehelleen? Miksi he eivät suuntaa sitä ulkopuolisiin vaan siihen, jonka pitäisi olla lähin ja rakkain?
Minun logiikkani (ja tunteeni) sanoo, että jos minua ottaa jokin asia päähän, niin ei siitä vaimolle saa ruveta tiuskimaan. Itkettää vaikka kaupan kassaa, jos niikseen sattuu, mutta EI omaa läheistä.
Minun logiikkani (ja tunteeni) sanoo, että jos minua ottaa jokin asia päähän, niin ei siitä vaimolle saa ruveta tiuskimaan. Itkettää vaikka kaupan kassaa, jos niikseen sattuu, mutta EI omaa läheistä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Nimenomaan ne miehetki purkavat pahaa oloansa naisille, minusta olisi outoa jos ei kertoisi mitään tai reagoisi mitenkään. Nimen omaan ne tunteet puretaan lähimmälle ihmiselle, myös lapset tekevät niin äideilleen,isilleen
Mä en nyt (naisena, koska sellainen olen) ymmärrä, miksi pahaa oloa pitää purkaa johonkuhun. Toki tuntemuksistaan voi kertoa, mutta miksi ylipäätään pitäisi itkettää ketään? Jos on aggressioita purettava, lenkille tai salille.
Olen kyllä vahvasti eri mieltä aloittajan kanssa. Koti on sitä varten että siellä puretaan pahat ja kaikki muutkin jutut. Miksi hevon hemmetissä menisin tekemään sen jollekin tuiki tuntemattomalle ja aivan oudolle vieraalle ihmiselle, joka ei tiedä eikä tunne minua enkä minä häntä mitenkään? Mikä järki, mikä logiikka?
Kotona olevan ihmisen, siis sen kaikkein 'rakkaimman' pitää sen sijaan osata ottaa vastaan kaikki mitä minusta irti lähtee. Jos kerran rakastaa niin silloin myös pitää ymmärtää ja kestää.
Näin olen opettanut myös lapseni. Maailmalla ei käydä purkamassa omia sisäisiä pashkoja, koti on sitä varten, no. rakastava koti eikä kodilla ja rakkaudella ole mitään väliä jos ne eivät purkauksia kestä.
Miten tästä tulikin mieleen?
https://www.youtube.com/watch?v=o_5OtsdBBIg
Heh-heh, aika hyvä ... Siitä juolahti; kun äiti on yleensä se henkilö perheessä, jonka pitää olla aina saatavilla ja aina kaikessa mukana, niin noin käy jos äiti ei ikinä koskaan saa sitä ihka omaa hetkeä, jolloin voi vain olla ja antaa ajatusten tulla, haaveiden lentää ja unelmien uskaltaa ottaa kiinni.
Noin voi käydä siitäkin syystä, mutta jos kohdalle sattuu ku.sipäinen naisyksilö, se muuttuu sitä pirummaksi mitä enemmän niitä ihka omia hetkiä on.
"Miksi hevon hemmetissä menisin tekemään sen jollekin tuiki tuntemattomalle ja aivan oudolle vieraalle ihmiselle, joka ei tiedä eikä tunne minua enkä minä häntä mitenkään? Mikä järki, mikä logiikka?"
Se järki, että hän ON aivan vieras. Jos pistät hänet itkemään, sillä ei ole mitään väliä. Hänen tunteillaan ei ole merkitystä. Oman rakkaan tunteilla pitää olla, HÄNTÄ ei saisi loukata. Ei parisuhdekumppanin tehtävä ole olla mikään "huutopuu".
Minä pyrin pitämään tarkasti huolen siitä, että en kiukuttele rakkaalleni sellaisista asioista, jotka eivät ole hänen syytään. Minä en tiuskaise ensimmäisenä (mutta en myöskään halua kuunnella hänen tiuskimistaan). Muu maailma on vapaata riistaa.
Jotkut kirjoittajat sönköttävät, että "pitäisi kuunnella, mitä siellä takana on". Minkä helvetin takia nainen ei voi kertoa ihan itse omin selkein sanoin, mikä pännii? Tulisi syliin kertomaan, vaikka itkemäänkin, jos siltä tuntuu, sen sijaan, että paiskoo tavaroita ja kiljuu? Totta helvetissä minä otan sellaisen käytöksen itseeni suuntautuvana ja vastaan sen mukaisesti.
Sitten vielä joku valitti, että se alkuperäinen syy "latistetaan mitättömäksi". No, minkäs teet, jos se syy kerran ON rationaalisesti ajatellen mitätön?
Sinä kuulostat pässiltä joka on lisäksi sovinistisika.
Siis olet sitä mieltä, ettei muiden ihmisten tunteilla ole väliä?????!!!! Mitenköhän sinut on kasvatettu, huhuhuh...
Ei minunkaan mielestä omalle puolisolle pidä turhasta kiukutella, tai purkaa npahan tuulisena sellaisia fiiliksiä, joita hän ei ole aiheuttanut. MUTTA vielä VÄHEMMÄN niitä puretaan vieraaseen ihmiseen, joka ei senkään vertaa ole voinut mielialaasi vaikuttaa! Sen kaupan kassan itku on ihan yhtä todellinen olo, kuin se sinun tai puolisosi paha olo. Ja kyllä sillä ON merkitystä, millaista tunnetta maailmalle levität.
Paras ratkaisu on purkaa ärsytys muutoin kun toisia satuttamalla. Lenkkipolulla, nyrkkeilysäkkiin, musiikkia kuunnellen, lukien, maalaten, töllöä katsoen... Mikä nyt on kenenkin tapa. Muille ihmisille tiuskiminen aiheuttaa vain lisää pahaa mieltä. Ei mitenkään rakentavaa.
Jos on pahalla tuulella, siitä kannattaa kumppanille mainita. Osaa sitten antaa sitä omaa tilaa käydä se fiilis läpi. Tunteesta voi myös jutella, jos pystyy ja jaksaa. Se usein auttaa.
Nimimerkki, 12 vuotta yhdessä ja kolme riitaa takana. Ne johtuivat omista virheistämme tai näkemyseroistamme, ei siitä että purettiin maailman ärsytystä toistemme päälle. Sitä meillä ei harrasta kumpikaan!
"Jos pistät hänet itkemään, sillä ei ole mitään väliä. Hänen tunteillaan ei ole merkitystä."
No tottakai vieraiden tunteilla on merkitystä. Ei sinulla ole mitään oikeutta kaataa henkilökohtaista paskalastiasi vieraan ja viattoman ihmisen niskaan. Juuri kaltaistesi molopäiden takia ihmisillä menee päivä pilalle ihan ilman syytä.
Olet harvinaisen kusipäisen ja itsekkään oloinen tyyppi.
Ja sinä voit saman tien painua vetämään itsesi hirteen. Et ole ystäväni, joten miksi vitussa minä sinun tunteistasi välittäisin? Maailma on sitä parempi paikka, mitä nopeammin tapat itsesi. Ja jos satut olemaan perheellinen, hoitele heidät ensin, ainakin lapset, ettei paska-aivoinen geenistösi jäisi pilaamaan maailmaa.
Tältä tyypiltä jäivät lääkkeet illalla ottamatta.
Kieroon on mies kasvatettu, ei voi muuta sanoa. Kuka nainen tuollaista edes katselee kovin pitkään? Noh, ei varmaan katsokaan kun ei voi purkaa pahaa oloaan turvallisesti.
En osaa vastata kysymykseesi muuta kuin arvailemalla, koska en pura pahaa oloani kenenkään ihmiseen kiukuttelemalla enkä millään muullakaan toiseen suunnistuvalla tavalla, mutta ihmissuhdetyössäni olen havainnut, että on olemassa ihmistyyppi, joka ei tunnista suoraan omia tunteitaan, ja kerryttää niitä sisälleen epämääräiseksi möykyksi, jolloin ne yleensä levahtavat epämääräisenä möykkynä toisen päälle. Kun ei ole selkeää kosketusta omaan tunne-elämään, sitä sitten kiukutellaan puolisolle, kun päällisin puolin muka siellä kotona jokin pieni seikka mättää ja siitä aletaan sitten kiukutella ja tosi asiassa syvemmällä on joku ihan oma tunne. tai vaihtoehtoisesti kiukutellaan jollekin muulle - kummassakaan ei ole mitään mieltä.
Terveessä tilanteessahan se menisi niin, että ihminen tunnistaa tunteensa suoraan. Jos on surua tai pettymystä, niin nehän voi sanoa ääneen puolisolle kotona eikä siinä tarvita sitä kiukuttelua. On mahdollista, että kiukuttelutaipumukseen liittyy myös pettymystä parisuhdetta kohtaan, jolloin siksi kiukuttelun osoitteena on puoliso. Voi myös olla, että nuo ärtymykset ovat jotain ihan muita kertyneitä tunteita ja kun ei muutakaan osoitetta keksitä, niin sitten annetaan mennä. Sehän on sellainen hyvin pikku lapsimainen tapa toimia. Myös väsymys ja stressi saavat aikuisen ihmisen toimimaan näin.
Hmmm ... Näinkin. Tästä nousi muisto: kauan aikaa sitten kun itku oli vielä herkässä ja tunteet pinnassa ja sen sellaista tuubaa, niin jotain itkua itkiessä siippa tahtoi tietää mistä se johtui. Pitkän maanittelun jälkeen suostuin kertomaan, sillä seurauksella että hän - ei suinkaan ymmärtänyt ja välittänyt murheestani - vaan latisti sen mitättömäksi ja merkityksettömäksi.
Oletan, että monilla muillakin on sama syy, miksi eivät avaudu tunnepuolesta, suruista ja pettymyksistä, koska toinen voi latistaa ne. Se on sama asia kuin vähätellä koko ihminen olemattomaksi. Siksi kiukutellaan, sillä saa huomiota paremmin eikä tule näkymättömyyskriisiä eikä kuulemattomuusprobleemaa, on edes jotain muuta kuin ilmaa.
Juu entisenä kaupan kassana jouduin kerran tilanteeseen jossa vanhempi rouva purki minuun oikein huolella pahaa mieltään. Itseasiassa kun hän aloitti sen marmamattamisen tiesin jo mistä kiikastaa ja itseasiassa vähän provoisin häntä vielä oikein kunnolla päästämään pihalle. Ikävää kun kassalla oli pitkä jono ja sen marmatuksen kuuli moni muukin. Lopulta ennenkuin täti poistui sanoinkin hänelle että kiva jos sain auttaa hänen miestään pääsemään tänään vähemmällä haukkumisella. Mies olisi voinut lähettää minulla kukkia kiitokseksi. Uskon että miehellä oli kyllä helpompi ilta sinä päivänä mutta tiedän sata varmana että suurin osa kassatytöistä ei pystyisi samaan mihin minä pystyin silloin ja toivon totisesti että siihen tilanteeseen ei moni joudu. Onhan näitä pilvin pimein jotka purkaa katkeruuttaan sivullisiin niinkuin nuoriin ja koiraihmisiin ja pyöräilijöihin ja milloin mihinkin. Tosiasiassa se kiukuttelu varmaan on sen vaimon puolelta huomion hakemista ja miehen testaamista että onko tuo mies turvallinen mies. Nainen kaipaa että mies vähän niinkuin laittaa sille niitä rajoja kun mopo lähtee käsistä mutta harva mies siihen pystyy muuta kuin karkaamalla paikalta tai vetämällä turpiin. Se keskitie eli kyky nähdä sen vaimon jäkätyksen taakse puuttuu ja se tilanteeseen meneminen varmana ja jämptinä puuttuu. Se on sitten se turpaanveto vaan se toinen vaihtoehto. Vaimo haluaa tulla nähdyksi ja yleensä se kiukuttelu on merkki siitä että mies on mennyt liian pitkään huppu silmillä siellä kotona kiinnittämättä vaimoon muuta huomiota kuin että mitä tänään syötäisiin..eli nalkutus on oire johon kannattaa suhtautua vakavasti eikä vähätellen. Ei miehen tarvi kuunnella kiukuttelua mutta on suotavaa uskoa että vaimolla on nyt paha olo ja antaa vaimolle se ymmärrys että tajuttu on.
Loistava kommentti:):) Mut kun miehet ottavat niin herkästi itseensä toisen kiukuttelut, pelkäävät etteivät osaa "auttaa", kokevat siitä syyllisyyttä ja mieluummin katoavat töihin, harrastamaan jne... Joskus pitäis vaan oppia kuuntelemaan eikä muuta vaadittais. Kuuntelis 15min ja sit sanois että kuulin jo (ne rajat...).
Niin lapsikin tekee, äitiin purkaa kaikki kiukkunsa. Kun haet lapsen päiväkodista, hän alkaa kiukkuilla, samoin tekee kun on väsynyt kiukkuilee eli juuri sille rakkaimmalle.
Näin tapahtuu myös aikuiselle ihmisille, niin mieskin kiukuttelee joko äidilleen tai puolisolle.
Naiset eivät niinkään äideilleen kiukuttele, joskin näitäkin on ja silloin kyllä kiukuttele on rajua ja äidille valtavan rankaa kun aikuinen lapsi kiukuttelee ja syytä kun ei edes tiedä.
Kun oikein ajattelette, olemme melkoisia lapsia koko ikämme ja kiukuttelemme juuri rakkaillemme, ei siihen tarvita edes muuta syytä, kuin että itsellä on jokin unelma haihtunut tai kaikki ei menekään oman tahdon mukaan.
Hieman jokainen aikuinen voisi omalta osaltaan miettiä kiukuttelijaan, pieniä lapsia voimme asiassa ohjata, mutta miten teet sen kiukuttelevalle puolisolle.
Olisiko joskus ihan hyvä kysyä, että asiaa ihan suoraan, että mikä on nyt vialla, usein saa ryöpyn päälleen, mutta se saattaa lopettaa kiukuttelun. Puolustelu kun tuossa tilanteessa ei auta mitään, kyllä kiukuttelija huomaa tehneensä väärin jos toinen ei ole aihetta antanut kiukutteluun.
Minusta ihmisten ei pitäisi kiukkuansa purkaa täysin viattomiin ja ulkopuolisiin ihmisiin. Ja sanotaanhan jo neuvolassa, että lapsikin purkaa kiukun niihin ihmisiin, jotka kokee turvallisiksi. Eli lapsellakin pitää olla paikka, missä on se turvallinen vanhempi, joka turvallisesti ja aikuismaisesti ottaa sen kiukun vastaan niin, että lapsi oppii myös normaalia tunteiden säätelyä. Sitten on niitä vanhempia, jotka eivät kestä lapseltaan minkäänlaisia vahvempia tunteiden purkauksia ja aiheuttavat sitten näitä tietyllä tavalla "tunnevammaisia" aikuisia, jotka patoavat kiukkunsa sisälleen ja käyttäytyvät täysin agressiivisesti ja räjähdysherkästi.
Eli mielestäni kotona pitää pystyä ne kiukut purkamaan, mutta ei millään kauhealla volyymillä eikä usein. Parisuhteessa olevien pitäisi pyrkiä parantamaan kommunikointitapojansa, jotta turhilta riidoilta voisi välttyä. Meilläkin opeteltiin tapa, jossa toista voi hieman varoitella, jos fiilikset huonot (toinen jos ei osaa toisesta niitä lainkaan lukea) ja minusta se on hyvä idea, vaikkei meillä toiminutkaan. Itseni mielestä rauhaa rakastavana ihmisenä, riitely tai toisen mekastus on kuluttavaa.
Ei tästä ketjusta voi muuta päätellä kuin että te naiset ette lainkaan tunne sellaista käsitettä kuin "lojaalisuus". OMILLE rakkaille pitäisi olla lojaali ja suunnata ne negatiiviset tunteet muualle. Mutta ei, te haluatte vain hyväksikäytettäviä, joille pääsette kiukuttelemaan turhasta.
Sinä et ymmärrä lojaaliudesta paskaakaan. Eihän se sitä tarkoita, että parisuhteessa ei saisi olla mitään vaikeaa tai ikävää. Tunne-elämä ei ole mikään suoritus, joka noudattaa tiettyjä sääntöjä.
Maailmassa on kaikenlaista paskaa ja sitä höyryä pitää pystyä päästämään pihalle. Se ei kuitenkaan kuulu tuntemattomille ihmisille millään tavalla, he eivät ansaitse kenenkään randomin tyypin paskaryöppyjä, joita sinä itse ilmeisesti viljelet ympäriinsä miten sattuu. Kuuluko sinun saada niskaasi jonkun tuntemattoman henkilön kiukunpurkaus? Mitä sinä olet hänelle tehnyt? Sellaisella asenteella ei pitkälle pötkitä.
Läheisyyteen kuuluu myös kyky ottaa vastaan sitä toisen vähemmän mukavaa oloa, se on luottamuksen osoitus ja jos et siihen pysty, niin surkea olet mieheksi. Opettele erottamaan henkilökohtaiset asiat muusta paskasta ja tue naistasi kuin mies. Sinun pitää olla se turvapaikka joka ei horju, vaikka on hetkellisesti hieman epämukavaa. Taidat olla aika nuori kloppi, vai mistä olet saanut nuo omituiset käsitykset lojaaliudesta?
Tämä kaikki siis olettaen, että naisesi kiukuttelu ei liity suoraan sinuun, silloinhan se menee ihan oikeaan osoitteeseen ja asialle kannattaa varmaankin tehdä jotain. Tai jos kiukuttelu on aidosti kohtuutonta ja aiheetonta, on syytä ottaa asia puheeksi tai pistää lusikat jakoon.
Tästä ketjusta voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: naisilta pitäisi ottaa äänioikeus pois, koska te olette epälojaaleja, epärehellisiä, epäluotettavia ja ennen kaikkea EPÄRATIONAALISIA paskiaisia!
Pölvästin päähän ei ole sitten ikuna poksahtanut, että maksullinenkin on nainen.