Kysyn mielipidettä. Vastasin erään naisen ilmoitukseen ja sain myös vastauksen. Olimme kirjeen vaihdossa jonkin aikaa ja kysyin ikää, koska ilmoituksessa sitä ei ollut.
kertoi olevansa melkein 19v. Itse olen 48v, jonka kerroin jo ekassa viestissä.
Epäröin jatkaa kirjoittelua, mutta hän vakuutti iän olevan sivusekka. Tapasimme ja hän oli todella kiva ja asiallinen nuori nainen.
Nyt tilanne on mennyt niin pitkälle, että tapailemme useamman kerran viikossa. Hän kertoi olevansa rakastunut minuun. Pidän hänestä todella paljon. Vietämme loppuvuoden yhdessä matkoilla Lapissa. Onkohan liikaa ikäeroa kuitenkin?
kertoi olevansa melkein 19v. Itse olen 48v, jonka kerroin jo ekassa viestissä.
Epäröin jatkaa kirjoittelua, mutta hän vakuutti iän olevan sivusekka. Tapasimme ja hän oli todella kiva ja asiallinen nuori nainen.
Nyt tilanne on mennyt niin pitkälle, että tapailemme useamman kerran viikossa. Hän kertoi olevansa rakastunut minuun. Pidän hänestä todella paljon. Vietämme loppuvuoden yhdessä matkoilla Lapissa. Onkohan liikaa ikäeroa kuitenkin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaikea sanoa onko ikäeroa liikaa, se riippuu niin ihmisistä itsestään. Mieheni on minua 13 vuotta vanhempi ja meitä ikäero ei ainakaan ole haitannut. Seurustelkaa ihan rauhassa ja katsokaa, tuleeko ongelmia vai ei. Ja jos ei tuu niin hyvä niin, mutta jos tulee, niin eihän mitään peruuttamatonta ole tapahtunut. Jos pidätte toisistanne, niin kaikki on ok!
Kyllähän hauskaa voi pitää vähän aikaa... Mutta ei se pidemmän päälle taida oikein toimia. Ja kyllähän siinä sukulaiset kauhistelee... ;)
Ei ole. Minulla ja miehelläni on ikäeroa 26 vuotta. Eikä meillä ole enää ikäerosta johtuavia ongelmia. Olihan niitä tietty aluksi, mutta nytkun meistä kaikki jo tietää ja vanhempanikin ovat aivan ihastuneita kultaani, niin ei niitä enää oikeastaan ole. Ainakaan minun puoleltani. Tiedän että kultani epäilee välillä omaa riittävyyttään minulle, mutta hän todellakin riittää, paremminkin kuin hyvin, joka tavalla. Ja hän osaa rakastaa. Mietin tietty itsekin, että miten riitän niin suurin elämänkokemuksen omaavalle ihmiselle ettei hänen tarvitsi etsiä muuta, mutta ainakin olen vielä riittänyt. Mut kuule Rami, kyl se siitä. Ei se ole ongelma, jos ei se ole teille ongelma. Muillahan ei ole mitään väliä, jos todella toisiinne rakastutte ja ihastutte. Ja se vastapaino mitä tuotte toistenne elämään on jotain aivan älytöntä. Voisitte paikata toisenne kokonaan. :) kaikella tavalla. Onnea sinulle. Kokeile, ethän sinä siinä mitään menetä. :)
tutulta, seurustelen 25 vuotta nuoremman naisen kanssa olen välillä tosi epävarma omasta riittävyydestäni. Onneksi kumppani on koko ajan ottanut asian ihan rennosti ja luonnollisesti eikä näytä olevan millänsäkään ikäerosta.
Minulla on tähän asti pelkästään hyvää sanottavaa tilanteesta! :)
Luuletko tosiaan, että suhteenne voisi kestää kovin pitkään?? Loppu tulee varmasti. Miltä tuntuu kun tapaat tytön kavereita, meettekö yhdessä bilettään? Sua tullaan luulemaan aina tytön papaksi tai isäksi ja olet lähinnä namusetä. Sulla on varmaan rutkasti rahaa ja turvaa antaa pikku pimulle mutta miten on henkinen yhteys, mitä itse kaipaat. Mistä pystyt keskustelemaan noin nuoren tytön kanssa? Historiasta? 70-luvusta? Klassisesta musiikista? taiteesta? Sanoisin, että teidän suhteessa molemmat käyttävät toisiaan hyväkseen, toinen rahallisesti ja toinen seksuaalisesti. Ei ole tervettä ja ei missään nimessä kestä mutta pitäkää hauskaa niin kauan kuin jaksatte.
sanoa että kaikki ei viihdy ikästensä seurassa. ja omasta puolestani voin nuorena naisena sanoa että mitään en ole vaatinut miesystävältäni..
että eipähän tuossa kukaan käytä ketään hyväkseen.. ei kaikki ikästensä seurassa viihdy!
tuo 19-vuotias tytteli voisi olla melkein sun lapsen lapses. Jokainen tietysti taplaa tyylillään. Itse en vois kuvitella olevani melkein 30 vuotta nuoremman/vanhemman kanssa. Mun neuvo tulee tässä: Menkää pykiatrille...
mikään ei sinua estä sukkaamasta nuoremman naisen kanssa tosiaankin jos hänkin itse on sanonut että se ei haittaa.
minusta vanhemmat miehet näet ovat fiksumpia ja kokeneempia no joka suhteessa;)
toki jotkut jotka eivät ole kokeilleet kovin suurta ikäeroa ovat sanoisinko "epäluuloisia" mutta siinnähän ovat sanon minä:) jokainen valitsee kumppaninsa juuri sen ikäisestä kun haluaa.. siis jos täydessä iässä:) ja tietää mitä tekee.
Itse elän suhteessa jossa mies minua 10 vuotta vanhempi. Kolikolla on kaksi puolta. Mikään ei ärsytä niin kuin se että kumppani on jo tehnyt kaiken:
Ollut kihloissa, asunut jo usean naisen kanssa, kokenut sängyssä kaiken jne.
Ärsyttää siksi että aina miettii miten MINÄ eroan niistä muista joidenka kanssa mennyt pieleen. En ole mikään yli-ihminen! Tuntuu että pitäiskö olla..?
Toisaalta. Mies on jo rimputellut mielestään jo tarpeeksi ja haluaa nyt asettua aloilleen - minun kanssani. Mies taas pelkää, että minä en ole tehnyt ja kokenut kaikkea. Että tarve tulee jossakin vaiheessa.
Et silleen..
asiaa mutta parasta olla vaan aattelematta miehen menneitä suhteita sanoisin:D
ja voihan sinussa olla jotain mitä niissä muissa ei ole:)
Tiedänpä parin jossa mies oli 31 vuotta nuorikkoaan vanhempi. Kuitenkin olivat onnellinen pari ja 3 yhteistä lastakin. Rakkaus siirtää vuoret, siitä nauttii vanhat ja nuoret.
Olisipa minullakin asiat tuolla mallilla. Itse elän kutakuinkin onnettomassa liitossa. Eroakin pohdittu n. 1,5 v. T: Kaima 45v.
Tapailin itseäni lähes 30 vuotta vanhempaa miestä, johon olin/olen erittäin rakastunut. Mies kuitenkin sattui olemaan menevää ja vaihtelunhaluista tyyppiä, joten hän jätti minut muutaman vuoden jälkeen lopullisesti. En koskaan tiedä, miksi hän teki niin. Olisin ollut valmis perustamaan perheen hänen kanssaan ja elämään elämäni loppuun saakka hänen kanssaan.
Hän kuitenkin usein flirttaili kaikkien mahdollisten naisten kanssa, ja ilmeisesti hänellä oli myös yksi tai useampia suhteita minun lisäkseni. Häntä myöskin kertomansa mukaan hävetti liikkua kanssani julkisilla paikoilla, eikä hän koskaan esitellyt minua kavereilleen tai sukulaisilleen. Kuitenkin olen hoikka, naisellinen ja pitkähiuksinen, ihan ok-näköinen. (Ilmeisesti hän löysi jonkun vieläkin nuoremman mallitypyn, olen tässä arvellut).
Ns. suhteemme oli ainaista odotusta/unelmointia/ikävöintiä minun näkökulmastani. En ole vieläkään päässyt sen ylitse. Luulin (virheellisesti), että yli viisikymppiset haluaisivat jo rauhoittua ja vakiintua, muttei ainakaan tapaamani mies - ainakaan minun kanssani. Vieläkin mietin, mikä minussa oli vikana...
kun kohdalle sattuu. Mä olen nelikymppinen nainen, ja suhde suhteelta tuntuu vaan miehet nuorenevan. Olen vissiin liian nuoren näköinen ikäisekseni, kun oman ikäiset ei kiinnostu lainkaan, vaan 10, pahimmassa tapauksessa jopa 15 vuotta nuoremmat miehet. Itse haluaisin oman ikäistäni seuraa, ihan senkin vuoksi että olis enemmän yhteistä kokemuspohjaa ja sitä kautta juteltavaa. Tosin näyttää olevan että iällä ei ole mitään merkitystä siihen miten paljon sitä yhteistä juttua riittää, enemmän siihen vaikuttaa se samalla aaltopituudella oleminen. Ja minkäs teet kun ei kaikille näytä löytyvän oman ikästä kumppania, yksinkös se olis sitten aina vaan oltava?!?
"aikuiset" miehet suinkaan ole mitään kypsiä, vastuuntuntoisia ja vakiintumaan haluavia tapauksia, vaan jotkut on vaan hunsvotteja koko elämänsä. Tai sit oot vaan sattunu törmäämään semmoseen viidenkympin villityksessä olevaan mieheen. Voi kun saisit itsesi jotenkin psyykattua tuon jutun yli! Turhaan kulutat nuoruuttasi tuommosen perään haikailemalla kun se ei selviästikkään osannut sua kohdella kunnioittavasti. Yritä antaa sen mennä menojaan ja ala sää kattelemaan elämää eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja, kenties uutta miestäkin. Yritätkö edes! Lupaatko!