Puhutaan työelämästä. Vaikuttaako teillä ätmiys myös työelämässä samoin kuin parisuhteen etsinnässä?
Kuvitellaan, että olet tehnyt elämäsi ajan pelkkiä pätkätöitä ollen välillä pitkiä aikoja työtön. Työpätkät olleeen paria kuukautta max, vuoen ja niitäkin on välillä vaikea saada. Mutta olet jo mestari työnhaussa ja mitä vähemmän mielenkiintoinen työ sitä rennommin menee jo haastattelu vanhasta tottumuksesta paskaa jaaritellen, puhuen kuin ruuneberi mitä työnantaja haluaa kuulla, samoinkun menee treffit käytetytyn yyhoon kanssa mielessä vain pääsisikö pariksi kuukautta panemaan, kun on tämä nyt puutoskin. Samoin joku työpaikka on oltava henkensä pitimiksi. Arvostuksesta viis kunhan rahaa jostain tulee.
Sitten on olemassa se The Työpaikka, jossa koko sinun potentiaalisi pääsisi loistoonsa ja saisit kehittyä ja kehittää. Sinua arvostettaisiin ja osaamisesi olisi just eikä melkein napakymppi tälle työnantajalle! ELÄMÄNTYÖ! Kuin se puhdas neitsyt vaimo.
Koko elämäsi siis sinun työikäsi mittainen työsuhde olisi tarjolla vakaassa yrityksessä johtotehtävissä. Jota sinulle jo kuuluisi kaiken pätkätyöläisyyden jälkeen ja saisit loistaa ja antaa itsesi tietäen, ettei sinua potkittaisi ulos kun kaikki sinusta revitty irti minimiajassa maksimi hyöty.
Työ joka olisi sinulle kuin räätälöity ja nyt sinne haetaan juuri kaltaistasi osaajaa, sinun kaltaisellesi olisi paikka auki. Kaikki sinun koulutuksesi ja kokemuksesi on kuin eletty ja hankittu tätä työtä silmällä pitäen! Mahdollinen eläketyö. Elämäsi mittainen työsuhde. Uskallatko hakea sitä? Keksitkö tekosyitä olla hakematta? Katseletko levottomana pätkätöitä.. Annat hakuajan valua loppuunsa. Rohkeus ei riitä. Vaikka tiedät olevasi oikea ihminen ja juuri sinunkaltaistasi siellä vielä odotetaan.
Mitä siinä menettää jos hakisi? Menisikö se unelma rikki. Miksi? Sinähän olisit se paras ja sinut valittaisiin sinun itsesi vuoksi. Mitä menetettävää? Miksi et uskalla katsoa kortteja vai uskallatko? Kadutko, jos pätkätyösi jälkeen saat tietää tämän viran olevan jo täytetty huonommalla miehellä, koska työ tarvitsee tekijänsä. Paikka täytetään, jos sopiva hakija löytyy.
Pitäisikö työnantanjankin hakea sinut kotoasi kuten unelma neitsyt vaimosi?
Ei se hae, yhtä vähän kuin neitsyt tyrkyttää itseään. Paraat työpaikat eivät edes ilmoittele. Ne menee muutenkin kaikessa hiljaisuudessa.
Kuvitellaan, että olet tehnyt elämäsi ajan pelkkiä pätkätöitä ollen välillä pitkiä aikoja työtön. Työpätkät olleeen paria kuukautta max, vuoen ja niitäkin on välillä vaikea saada. Mutta olet jo mestari työnhaussa ja mitä vähemmän mielenkiintoinen työ sitä rennommin menee jo haastattelu vanhasta tottumuksesta paskaa jaaritellen, puhuen kuin ruuneberi mitä työnantaja haluaa kuulla, samoinkun menee treffit käytetytyn yyhoon kanssa mielessä vain pääsisikö pariksi kuukautta panemaan, kun on tämä nyt puutoskin. Samoin joku työpaikka on oltava henkensä pitimiksi. Arvostuksesta viis kunhan rahaa jostain tulee.
Sitten on olemassa se The Työpaikka, jossa koko sinun potentiaalisi pääsisi loistoonsa ja saisit kehittyä ja kehittää. Sinua arvostettaisiin ja osaamisesi olisi just eikä melkein napakymppi tälle työnantajalle! ELÄMÄNTYÖ! Kuin se puhdas neitsyt vaimo.
Koko elämäsi siis sinun työikäsi mittainen työsuhde olisi tarjolla vakaassa yrityksessä johtotehtävissä. Jota sinulle jo kuuluisi kaiken pätkätyöläisyyden jälkeen ja saisit loistaa ja antaa itsesi tietäen, ettei sinua potkittaisi ulos kun kaikki sinusta revitty irti minimiajassa maksimi hyöty.
Työ joka olisi sinulle kuin räätälöity ja nyt sinne haetaan juuri kaltaistasi osaajaa, sinun kaltaisellesi olisi paikka auki. Kaikki sinun koulutuksesi ja kokemuksesi on kuin eletty ja hankittu tätä työtä silmällä pitäen! Mahdollinen eläketyö. Elämäsi mittainen työsuhde. Uskallatko hakea sitä? Keksitkö tekosyitä olla hakematta? Katseletko levottomana pätkätöitä.. Annat hakuajan valua loppuunsa. Rohkeus ei riitä. Vaikka tiedät olevasi oikea ihminen ja juuri sinunkaltaistasi siellä vielä odotetaan.
Mitä siinä menettää jos hakisi? Menisikö se unelma rikki. Miksi? Sinähän olisit se paras ja sinut valittaisiin sinun itsesi vuoksi. Mitä menetettävää? Miksi et uskalla katsoa kortteja vai uskallatko? Kadutko, jos pätkätyösi jälkeen saat tietää tämän viran olevan jo täytetty huonommalla miehellä, koska työ tarvitsee tekijänsä. Paikka täytetään, jos sopiva hakija löytyy.
Pitäisikö työnantanjankin hakea sinut kotoasi kuten unelma neitsyt vaimosi?
Ei se hae, yhtä vähän kuin neitsyt tyrkyttää itseään. Paraat työpaikat eivät edes ilmoittele. Ne menee muutenkin kaikessa hiljaisuudessa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ätmi selaa Mollin sivuja itkien. En kuitenkaan kelpaa..
Lopulta hakee ISSi,ille siivoojaksi dippainssin papereilla.
Ei se voi hakea sinnekään, kun joku muu on jo kuitenkin ehtinyt sitäkin työtä panna... eikun tehdä ;D
CAUTION! Kurpparaivoa havaittu!
Sisäministeriön määrittelemä virallinen turvallisuusohje: Sulkekaa välilehti välittömästi ja asettakaa päähänne foliohattu. Näin kurpparaivo ei pääse penetroitumaan kallonne läpi aivoihin.
Helkalla ei muuten taida olla paljoa hakijoita juuri tuosta syystä minkä itse mainitsit. Liian moni on ehtinyt panna sinua ja nyt edessäsi on yksinäinen mummoutuminen.
Ei siivoojaksi pääse DI:n papereilla eikä juuri muillakaan papereilla. Oleellista on työkokemus.
Korjataan sen verran, että B-ajokortti on hyödyllinen ja melkein välttämätön.
Olen jännätyömies. Tähän mennessä työpaikat ovat halunneet vakituista suhdetta, mutta olen lähtenyt kävelemään paremman löydettyäni. :-/
Työelämä ja parisuhteet noudattavat kohdallani täsmälleen samaa kaavaa.
En kelpaa kenellekään töihin, koska olen yli kolmekymppinen eikä minulla ole päivääkään työkokemusta mistään: turha edes hakea, koska en täytä yhdenkään avoimen työpaikan kriteereitä.
En kelpaa kenellekään parisuhteeseen, koska olen yli kolmekymppinen eikä minulla ole lainkaan seksi- tai parisuhdekokemusta: turha edes hakea, koska en täytä yhdenkään naisen kriteereitä.
Mitä taas tulee noihin "räätälöityihin" työpaikkoihin, niin minulla kyllä on korkeakoulututkinto, mutta sellaiselta alalta, että omalle alalleni työllistymisen sijasta mieluummin ansaitsisin elantoni vaikka siivoamalla. Silloin sentään tuntisin ansaitsevani palkkani. Alani sen sijaan on ihan kiva harrastus, mutta niin yhdentekevää puuhastelua, että minun tai kenenkään muunkaan ei pitäisi saada senttiäkään yhteiskunnan vastikkeettomia almuja moisen näpertelyn ammattimaisen harjoittamisen mahdollistamiseksi.
"En kelpaa kenellekään parisuhteeseen, koska olen yli kolmekymppinen eikä minulla ole lainkaan seksi- tai parisuhdekokemusta: turha edes hakea, koska en täytä yhdenkään naisen kriteereitä."
Tämä ei ainakaan pidä paikkaansa, työpaikkakohdasta en tiedä.
Itseluottamus on mennyt työelämässäkin ätmiytymisen myötä vaikka samassa vakkariduunissa olenkin jo kahdeksatta vuotta. Ei hinkua esimiestehtäviin. Niitäkin on kokeiltu, mutta tykkään perusduunista jonka hallitsen vaikka vasemmalla kädellä. Tuttua ja turvallista menoa myös työelämässä.. Joku sanoisi tylsää, mutta tylsä on tyyppikin.
Ja kaikenlaista hiipparia olen nähnyt, jotka lähtee nostelee heti kun ei miellytä tai on lomauttamisen uhka tai on huono taloustilanne. Jotkut myös saikuttaa ns, vitutus saikkuja. Itse koen huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä vaikka olisin oikeasti kipeänä. Kahteen vuoteen ainakaan en ole ollut sairaana päivääkään. Onneksi. Ja huipulla tuulee eli on nähty jos jonkinlaista pomoa hyvää ja huonoa ja kaikesta on selvitty.
Mulle on vitsailtukin, että "Viimeinen sammuttaa valot", kun minä aina jään. Nyt on hieman toivoa paremmasta, kun alihintaan saatiin myytyä ja mennään rahan takia toistaiseksi ali työvoimalla ja on hankalia asiakkaita. Vaikeampia mitä olen osannut edes kuvitella olevankaan. Työn lisäksi ei jaksakkaan yhtään mitään. Toisaalta eihän muuta elämää olekkaan mulla. Perheettömällä luuserilla josta kukaan ei välitä. Kukaan ei muista edes synttärinä.
Näin kai sitä sitten mennään hautaan saakka. Yksin aina vain tössä ja vapaalla. En osaa myydä itseäni sen enempää työ kuin parisuhdemarkkinoille vaikka olenkin uskollinen ja lojaali kolleega ja työntekijä ja olisin sitä myös puolisona, jos joku olisi halunnut minun kanssa tätä elämänmittaista matkaa aloittaa hdessä katsella..
ATM:n on oikeastaan ihan turha tehdä kokoaikaista työtä keskikokoisella palkalla. Jos ei ole naista, kavereita tai muutakaan normaalien ihmisten elämää niin mitä lisäarvoa se kokoaikainen palkkatyö muka tuo? Tämä toki edellyttää sitä, että arvostaa aikaa ja vapautta enemmän kuin materiaa. Ja voin sanoa, että pitkällä tähtäimellä materia ei tee ihmistä onnelliseksi. Ihan turha raataa pörssiyritysten ja pakolaisten hyväksi, jos joka tapauksessa työpäivän jälkeen joutuu menemään yksin kolkkoon kotiin.
Ehkä kokoaikainen palkkatyö joissain tapauksissa nostaa ATM:n KTM:ksi, mutta senhän ei pitäisi missään nimessä olla tavoitteena. Ei edes välivaihe.
Itse olen paljon mieluummin naiseton, kaveriton ja matalahkotuloinen, mutta vapaa kuin entisaikojen palkkionmetsästäjät jotka kulkivat projektista toiseen ja seurasivat monia tapahtumia taustalta. Kotileikit, 40h/vko työ 2000e nettopalkalla, asuntolaina, avioliitto suomalaisen naisen kanssa yms. eivät ole vaihtoehtoja minulle.
Tuo oli osuvasti sanottu tuo "seurata asioita taustalta". Niin minäkin teen. Minä katson taustalta vierestä, kun minulta viedään kaikki edestä, koska en pysty auttamaan itseäni. En saa huudettua hep! Peli poikki! Minäkin olen olemassa! Ihan oikeasti olen olemassa! ja elävä ihminen! Verta ja lihaa minäkin! :(
Koen olevani oman elämäni sivusta seuraaja joka tuijottaa aina vaan turhaan ikkunasta ulos tyhjälle pihamaalle odottaen että mut tultaisiin hakemaan ja mua rakastettaisiin ja musta pidettäisiin huolta.. :(
Maisemat vaan vaihtuu kesästä syksyksi ja talveksi ja taas uudeksi kevääksi siinä ikkunasta ulos tuijottaessani tyhjää pihaa. Kukaan ei tule. Koskaan.
"Itse olen paljon mieluummin naiseton, kaveriton ja matalahkotuloinen, mutta vapaa kuin entisaikojen palkkionmetsästäjät jotka kulkivat projektista toiseen ja seurasivat monia tapahtumia taustalta. Kotileikit, 40h/vko työ 2000e nettopalkalla, asuntolaina, avioliitto suomalaisen naisen kanssa yms. eivät ole vaihtoehtoja minulle."
Erinomainen vastaus kaiken kaikkiaan, mutta tämä olisi voinut olla kuin minun näppäimistöltäni.
Itse toimin juuri tämän MGTOW:n/punaisen pillerin viitoittamilla tavoilla.
Oikeastaan eräs suurimpia haasteita tuossa on se, että ei jää liiaksi seuraajaksi, jollainen myös olen - siis en muiden seuraaja, vaan hän joka seuraa tapahtumia sivusta, jne. Tällöin sitten pitää aika ajoin tehdä isku suoraan tapahtumien ytimeen, ja osallistua, jos tilanne niin vaatii.
Samoin, punaiseen pilleriin kuuluu ymmärrys että tosiaan tuo peruskattaus mitä kuvailit, pitkästä työviikosta juoksunsa juosseeseen suomalaiseen naiseen eivät kyllä ole mitään oikeita vaihtoehtoja, vaikka jotkut niihin nyt päätyvätkin tai jopa niitä jhavittelevat elämän suurimpana päämääränään.
En tietty sano, ettenkö alkaisi porvarillista perheidylliä joskus pitämäänn, mutta silloin pitää palasten laskeutua kohdalleen.Esim. Naisen olla oikea.
Nyt muuten taas se on ollut minulla liikkumista projektista toiseen, ja oman intohimon metsästystä. Ei siis mitään yli-äveriästä touhua, mutta se on samalla keino testata että kuka nainen on kanssani minun vuokseni, eikä gold digging-mentaliteetilla.
Tässäkin hyvä kuvaus.
Mielestäni täydellinen esimerkki siitä, mitä se on valtaosalle ihmisiä jotka eivät ole vain havahtuneet siihen todellisuuteen jossa elävät.
Lisäksi tämä on täydellinen esimerkki siitä, että miten myös käy jos jumiutuu spektaattoorimentaliteettiin. Alkaa tulla sellainen avuton, jopa painajaismainen olo. Ja fakta oon, että lopulta esim. naisen ja työpaikan suhteen miehelle tilanne on yksi ja sama: sinut valitaan, joten lopulta aina tietty määrä epävarmuuden kestämistä ja sen hyväksymistä että tilanteessa ei sinulla ole kontrollia (ei väliä miten hyvä CV sinulla on). Tällöin on ihan ymmärrettävää jos alkaa iskeä pieni paniikki, kun yhteiskunta kerran uskottelee että jokainen on oman onnensa seppä, ja etenkin mes on se jolla on muka suurin mahdollisuus vaikuttaa asioihin, vaikka mieshän nimenomaan on se, joka on ensimmäisenä jäämässä kun laiva uppoa (koska naiset ja lapset ensin), jolta odotetaan kykenemistä yli-inhmillisiisn sankaritarinoihin, joka on myös ensimmäisenä laitamassa henkensä pantiksi jos tulee sota, jotta voi puolustaa juoksunsa juossutta YH:ta ja tämän Minttu-Petteriä ja Muhammedia jne.
En hyväksy enkä tunnnusta sellaista, joten en myöskään alistu sellaiseen.
Siksi tieni on avara, mutta yksinäinen.
"Oikeastaan eräs suurimpia haasteita tuossa on se, että ei jää liiaksi seuraajaksi, jollainen myös olen - siis en muiden seuraaja, vaan hän joka seuraa tapahtumia sivusta, jne. Tällöin sitten pitää aika ajoin tehdä isku suoraan tapahtumien ytimeen, ja osallistua, jos tilanne niin vaatii. "
- Hyvä huomio. En minäkään ole sivustaseuraaja joka asiassa, itse asiassa olen mukana monessakin asiassa, mutta asiat ovat erilaisia mitä suurimmalla osalla ihmisistä. Ihmisten yleisimpiä murheita ovat avioerot ja suhdesotkut, äärimmilleen menevä työstressi, raha-asioiden meneminen sekaisin työttömäksi jäämisen myötä, kuluttajahintojen (kuvitteellinen) kallistuminen, pelko aseellisesta konfliktista Venäjän kanssa jne. Toki minäkin mietin edellämainittuja asioita joskus, mutta en ole etulinjassa kärsimässä kuten moni perheellinen ktm.
Toinen mitä tarkoitin tuolla sivustaseuraamisella, on sellainen tietynlainen, monesti tarkoituksenmukainen huomaamattomuus. Olen hyvä havainnoimaan ympäristöä ja ihmisten tekemisiä, ilman että minua huomataan tai jälkikäteen muistetaan. Tämä aihepiiri meneekin jo vähän ohi ketjun aiheen.
Kyllä minulla näkyy. Jos ajatellaan mikä naista miehessä kiinnostaa, niin vastaus olisi että ominaisuudet jotka auttavat miestä hankkimaan rahaa ja statusta. Toki korrelaatio ei ole 1/1, onhan esim. paljon älykkäitä ATM-asiantuntijoita jotka tekevät hyvin itsenäistä ja työtä ja tienaavat paljon. Mutta on vähän ATM-johtajia, miehiä johtava mies kiinnostaa naisia enemmän kuin mikään muu.
Aloitin työurani ihan tavallisessa työssä, mutta lopulta tajusin että että mahdollisuuteni saada nainen ovat todella heikot (syyt: olen mieheksi pieni ja hintelä, liian koltti ja kohtelias, enkä osaa tai halua "iskeä" naista koska pidän sitä pelkkänä teatterina) ja samalla tajusin että luonteeni takia en pärjää kilpailussa statushierarkian parhaista paikoista.
Nyt teen luonteeltaan itsenäistä työtä n. 4 päivää viikossa, tienaan sillä ehkä 2 500 euroa/kk. Se riittää loistavasti. Ei ole isoja kuluja, ja vaikka yksin asuminen on kallista, rahani eivät ole niin tiukalla kuin ystävieni rahat. Ei ole ketään kärttämässä ulkomaanmatkaa tai isointa asuntoa mihin saa lainaa kun ruinaa polvillaan pankissa.
Pitkään tuntui että katselen asioita sivusta, kuljen omaa polkuani. Nyt asiat ovat muuttumassa monimutkaisemmiksi koska jostain syystä muutama nainen on osoittanut mielenkiintoa. En kuitenkaan ole enää valmis ottamaan lähes ketä tahansa naista, enkä ole valmis suhteeseen johon ei lähdetä samalta pohjalta. Tarkoittaa sitä etten hoida toisen lapsia, enkä hyödytä toista taloudellisesti.
Ap antaa ymmärtää että ATM on työelämässä pelkuri, koska ei uskalla hakea parasta työtä tai kilpailla siitä dominoivien miesten tai juonittelevien naisten kanssa.
Entäs kuinka moni uskaltaa perustaa oman yrityksen? Ottaa kaiken vastuun itse ja tehdä kaiken alusta saakka itse? Kun minä olin yrittäjä, enemmistö ystävistäni oli turvallisesti päivätöissä, tai yliopiston kirjoilla lintukodossa jossa mitään ei tarvitse miettiä kun opisto järjestää kaiken. Vain harva on nytkään edenyt urallaan, suurin osa haluaa turvaa ennen menestystä.
Onko olemassa yrittäjä ätmejä jotka valikoi ja palkkaa työmiehiä? Miten se on edes mahdollista kun Ätmihän ei edes valitse naista vaan elää toivossa että joku nainen -kuka vaan- valitsee ätmin ja siksi ätmi pääseekin vain aisuriksi kun ne aloitteelliset naiset on näitä kokeneita lutkia! Ätmi onkin ikään kuin naisen asemassa odottaen tulevansa valituiksi. Ytm alfa sen sijaan ottaa haluamansa naisen ja pääsee korkkaamaan. Yrittäjät ei kai voi edes olla beeta miehiä? Poisnukkuneiden vain itsensä työllistävät yrittäjät.
Tuota valintaa sinä et pääse pakoon.
Se, että menet tarjoamaan itseäsi työpaikkaan/naiselle, ei ole valintaa, vaan itsensä asettamista valittvaksi.
Tietysti, jos on tullut hakemus bumerangina takaisin, tai muuten vain tuntuu ettei CV riitä, on ymmärrettävää jos ei oikein jaksa hakea.
Mutta etenkin viimeinen lause, loppukaneetti, oli erittäin inspiroiva aloittajalta.
JA kyllä siinä pointtia on, että valitettavasti miehelle kovin harvoin käy niin, että hänet kotoa tullaan hakemaan, oli kyseessä unelmien duuni tai nainen.
Mitä tämä vuosi on tasoa nostaessa (KTM -> YTKM) opettanut, on se että tietty riskin otto kannattaa, ja märät kaudet tehostavat itseään siinä missä kuivatkin kaudet. Mutta minkä PUA-ajat opetti, oli että paras tapa päästä kuiviin kausiin oli aloitteellisuus ja aktiivisuus joka tapahui päättömän kananlailla, mikä on tiedostamatonta numeropeliä väärillä taustaoletuksilla. Siinä lähetellään satoihin paikkoihin hakemuksia, ja uskotaan että jokaisessa nappaa, mutta jossain vaiheessa voi tulla seinä vastaan ja ruveta miettimään uutta lähestymistapaa.
Itse olen työpuolella jalka jo puoliksi unelman puolella, ja työtä ja sinnittelyä saa harrastaa enemmän kuin nämä uskolliset lampaat, jotka hakevat turvallisuutta, mitä myös itse kaipaan. Olen tosin jo lähes tottunut, että turvattomuuden tunne ja epävarma huomionen ovat vakiotiloja. Naisten kohdalla olen koko ajan mennyt siihen suuntaan. Palstalle kiitos siitä, että se omalla tavallaan kannustaa, monella tasolla ja saa haastamaan itseään. Palsta opettaa miehelle, että kurpparaivo on kurpparaivoa, ja on ok olla mies, joka on uskollinen itselleen, arvoilleen ja päämäärilleen. Tuolla ulkona väiijyy vain kurpparaivo ja valkoritarit, sekä satunnaisia "aateveljiä" jotka käyvät samaa taistelua olemassaolonsa oikeuktuksesta, samalla kun riistäjät etsivät heitä satimeensa.
Tämä aloitus oli siksi erityisen inpsiroiva, sillä nyt taas klassisen YTKM:n tapaan on useampaa naista tarjolla,ja olen jälleen eräänlaisessa tapailusuhteessa jossa nainen seksillä pyrkii sitouttamaan itseensä, mutta samalla aloin miettiä erästä suloista 20 vuotista nuorta naista joka sopii niin hyvin tämän kirjoituksen loppukaneettiin. Tämä aloitus kyllä onnistui minua motivoitumaan, entisestään.
Se saattaisi olla myös siiirtyminen jopa tasoon YTM, sillä arvelen että tuon siirron jälkeen on tehty läpimurto, vastustavien voimien etulinja on laonnut, kaupungin portit on murrettu.
Sinä ehkä ymmärsit tekstin juuri siten, kuten olin sen halunnut tulla luetuksi. Olin piilottanut siihen sanoman ;)
Ja mitä noihin töihin sit tulee niin siihen hakemuksien laittamiseen jokasuuntaan.. Ni aivan varmasti näin jostain aina tärppää eikähän sillä niin väliä missä aikansa viettää, jos siellä pätkätöissään ei edes oleta olevansa paria kk pitempään kerralla. Jos ei haluakkaan sen suurempaa pysyvyyttä työltä. Eikähän työ saisi ollakkaan elämän ainoa sisältö.
Olipa muuten todella hyvä avaus, ja erinomainen analogia, mikä siinä oli esitetty.
Myös muutamia hyviä vastauksia se on poikinut.
Menee ehdottomasti suomi24.fin kultaisiin klassikoihin.
Pitänee katsoa olisi tähän paljona lisättävää.
Kiitos!
Kerropas nyt lopulta mullekin että mikä tää salaperäinen punainen pilleri on, en oo jaksanu kohnia sen merkitystä enkä ymmärrä pilleriä. Selityksiä, kiitän etukäteen.
SE ON PAREMPI ETTET SÄ TIEDÄKKÄÄN MIKÄ SE ON.
Minulla on n 17vuoden pätkätyökokemus. Töittä olen ollut kaks vuotta. Enimmakseen raksatöitä olen tehnyt ja pisin työsuhde oli 14 kuukautta. Olen ollut n 32 eri työpaikassa ja aina saanut hyvän työtodistuksen. Työn hakeminen ei ole vaikeaa. Ennen kun jäin työttömäksi omasta tahdosta otin kaikki pikkuhommat mitä tarjottiin, päivän mittaiset muuttohommat ja kahden viikon mittaiset maalaus urakat. Viimeisestä työstä otin loparit koska en saanut vakipaikkaa, olin tehnyt sille työnantajalle monet kerrat töitä ja aina se tarjosi lyhytaikaisia pätkätöitä vaikka sillä olis varaa palkata vakituiseksi. Alkoi vituttaa ja jätin hommat kesken, sille tuli iso lasku se joutui ettimään uuden työntekijän. Olin rakentamassa hirsimökkejä ja sen työnantajan piti alkaa vuokraamaan niitä mutta ei pystynyt koska jätin hommat kesken ja otin loparit. Se menetti paljon rahaa. Totesin että vaikka osaa niin ei saa arvostusta joten olen sitten työtön.
Halpatyövoima mamut vie kohta työpaikat, niitä jo näkyi raksalla ennestään ja nyt tuli paljon lisää joten on aika turha hakea töitä.
Itse olen vakkari duunissa. Oon ollu yhtäjaksoisesti työelämässä 15 vuotta. Neljä kertaa vaihtanu mestaa välillä kun asuinpaikka on muuttunu mutta työnkuva pysyny samana. Joka kerta kun oon työtä hakenu olen sen myös saanut. Pomot on halunneet tarjota vastuullisempiakin hommia niin että palkkakin nousisi. En halua koska tää on mulle työ josta tykkään mutta ei harrastus jonka takia vaivaisin päätäni kahdeksan tuntisen työajan ulkopuolella. Enkä usko kehittyväni vaan menettäisin hermoni kuitenkin. Nyt saan hyvän palkan hommasta jonka osaan erinomaisen hyvin. Tää riittää mulle.
Parisuhteita en ole aina saanut kun olen halunnut kuten työtä. Ja jos olen saanut niin pätkäsuhteita joista olen ennemmin tai myöhemmin aina tullut jätetyksi. En ilmeisesti osaa parisuhteita mutta työni kyllä. En tiedä miten suoraanverrannollinen ahkera työssään ja parisuhteessa elo voi olla. Jos tämä olisi lainkaan verrannollista olis mulla pitkäaikainen parisuhde tälläkinhetkellä.
Työ ja parisuhde kulkee käsi kädessä. Jos et saa töitä niin et saaparisudettakaan. rumilla se vielä korostuu että vaikeaa tai melkein mahdotonta on saada töitä tai parisuhdetta. Työssäkin sitä ulkonäköä pitää olla. Ei kukaan palkkaa rumilusta firmaansa.
"Vaikuttaako teillä ätmiys myös työelämässä samoin kuin parisuhteen etsinnässä?"
Ei juuri yhtään.
En saa lapsetonta naista, koska olen ruma mies. Yh-naisen saisin, mutta ei kiinnosta toisten miesten äpärälasten elättäminen.
Olen ammatissa, jossa työntekijän ulkonäkö ei merkitse mitään. Tärkeintä on että osaa hyvin hommansa, ei laiskottele ja tekee tulosta. Osaamisen olen saanut käymällä kouluja ja oppimalla töissä.
Aina asia mihin "ätmiys" työelämässä ehkä vaikuttaa on se, että minulla ei ole mitään erityistä tarvetta edetä sokeana koko ajan uralla eteenpäin ja tappaa itseni työstressiin. Elätän vain itseni, eikä ole mitään lapsia eikä vaimoa motkottamassa miten pitäisi olla parempi palkka ja tuoda enemmän rahaa kotiin. Voin täysin rauhassa jättäytyä jollekin mukavuusalueelle töissä tai ihan rauhassa valikoida vähän vaativampia työtehtäviä jos siitä maksetaan kunnolla enemmän.
Olet nyt mun ykkös suosikki ätmi ;) <3
On aivan turha hakea töitä jos ei ole koulutusta. Niitä töitä joita voi saada ilman koulutusta ei kiinnostakaan tehdä kun ne ovat niin huonosti palkattuja.
Vaikka on koulutus niin ei se työn saanti ole selvää nykyään. Olen vaihtanut työpaikkaa 10 kertaa viimeisen 3 vuoden aikana. Pätkätöitä saa jos ottaa työn kuin työn mutta niistä töistä just tienaa sen verran että saa leipää ja vuokran maksettua. Ennen tienasin 3500 käteen mutta ne ajat taitaa olla takana päin kun virosta tulee hapatyövoimaa ja pakolaisiakin tulee. Itse muutin hesaan just kun täällä on töitä jos tekee mitä vaan vaikka sitten joutuu vaihtaa työpaikkaa usein.