Eropapereiden lähettämisestä nyt noin 2kk. Olen asunut erillään miehestä 3vk ja tänä aikana ollu hänen luonaan yötä 3kerta ja harrastettu seksiä. Joka kerta minusta tuntuu toisaalta ihanalta että saan viettää häneb kanssaan vielä aikaa mutta toisaanta tunnen syyllisyyttä. Mies haluaisi olla harkinta ajan yhteyksissä vain lapseen liittyvissä asioissa. Pitäisikö minun pitää itseni hänen mielessään jollain tasolla vai antaa olla ja päästää irti? Helmikuussa on siis harkinta aika umpeutumassa. Jos nyt päästän irti niin hänhän unohtaa minut kokonaan, vaikka toisaalta tuntuu että hän ei tiedä itsekkään mitä haluaa, ja olisi hyvä antaa hänelle miettimis aikaa. Aaarrggg en kestä tätä tunteiden ja tuntemuksian myllerystä.
harkinta aikana eläminen
yksinäinen83
296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei nimimerkki, yksinäinen83
Mietit irrottaako ote miehestä avioeron harkinta-aikana vai ollako yhteydessä. Onko avioeron hakeminen miehesi tahto? Kyseessä on tosiaan harkinta-aika. Kun olette päätyneet eri osoitteisiin, ehkä kannattaa käyttää tämä aika juuri harkintaan. Miehesi kyllä muistaa sinut vaikket muistuttaisi ja vaikkette tapaisikaan, ei hän sinua hetkessä unohda, eikä itseasiassa ollenkaan. Jos ette tapaa ja vietä aikaa nyt yhdessä, sillä voi olla sekin seuraus, että hän huomaa kaipaavansa sinua. Mitkähän mahtaa olla syyt, jotka johtivat teidät tähän erovaiheeseen? Siinä on varmaan tärkeitä näkökulmia asiaan. Oletteko käyneet kenenkään ammatti-ihmisen juttusilla; perheneuvonnassa tms. Ajattelen, että aina kannattaisi mennä puhumaan, kaikki keinot kannattaisi käyttää ennen kuin eroaa, varsinkin kun perheessä on lapsi. Se toki edellyttää, että molemmat ovat valmiita tekemään töitä sen eteen, että parisuhde parantuu.
Tsemppiä ja voimia sinulle,
Pirkko-pappi
Erosta on puhuttu jo jonkin aikaa mutta itse ainakin olen ottanut sen vaan puheena. Liitto on ollut ns ystävyyttä jo pitkään. Nyt mies vaan ilmoitti että ei näe tulevaisuutta kanssani että ollaan kuin hyvät ystävät asuisivat saman katon alla. Minulla äkkipikaisena ihmisenä psloi hermo miehen kylmyyteen ja hain eroa ja muutin erilleen kun puhuttiin että asutaan joku aika erillään ja katsotaan mihin suuntaan muuttuu? Tänään kävin sitten miettimään että mies sanoi minulle olleensa kaveri jo pitkän aikaa, millä ne tunteet saa heräämään mitkä joskus on olleet... ei ainakaan erillään asuen ja toisen seuraaa vältellen. Kyllä jos en kohta tee jotain niiden tunteiden herättämiseksi niin lopulliseen eroon menee tämä liitto