tapasin amerikkalaisen pojan vaihtarivuonna euroopassa ja ehdimme olla yhdessä kolmisen kuukautta.(hän 22, minä 25) Yhdeksän kuukautta eron jälkeen (tänä aikana molemmat olivat tapailleet muita)lähdin käymään hänen luonaan Jenkeissä ja vietin siellä pari onnistunutta viikkoa. Hänkin oli vierailustani iloinen ja oli mua sinne moneen kertaan pyytänyt. Esitteli myös kavereilleen ja perheelleen (jonka luona myös asustin) ja muutamalle muullekin sukulaiselle tyttöystävänään. Ero oli haikea, varsinkin kun hän halusi tehdä selväksi että emme voi jatkaa "suhdettamme" sillä välimatka on liian pitkä. Tiesin sen toki itsekin mutta mun mielestä asiaa ei olisi kuitenkaan tarvinnut sanoa ääneen. Hän kuitenkin halusi että jatkamme yhteydenpitoa sähköpostitse niinkuin aikaisemminkin. Nyt hän on kuitenkin lopettanut yhteydenpidon kirjoitettuaan mulle vain kerran viime tapaamisen jälkeen eikä vastaa viesteihini eikä edes joulutervehdykseen. Kerran puhuin hänen kanssaan puhelimessa suomeen paluun jälkeen mutta hän oli mua kohtaan jotenkin kylmä ja piittaamaton. Nyt mielessä pyörii vain kaikki tapahtumat matkani ja vaihtarireissun ajalta ja mietin välittikö hän minusta ollenkaan vai oliko kaikki vain esitystä ja pilaa. Kaikki ihanat muistotkin tuntuvat nyt pilaantuneen enkä ajattele mielelläni vaihtariaikaani tai matkaani, jotka oli kuitenkin parthaita kokemuksiani. En vain ymmärrä miksi pitää kadota tuolla tavalla. Ei uuden tyttöystävänkään pitäis estää yhtä mailia kirjoittamasta. Onko ketään jolle olisi käynyt samalla tavalla ja joka olisi saanut tietää miksi niin kävi?
kadonnut "kaukorakas"
surupusero
21179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä kuin hän yrittäisi ottaa etäisyyttä sinuun, haluaisi kuolettaa tunteensa sinua kohtaan, kun tietää, että ne estävät häntä jatkamasta elämäänsä ja ihastumasta uusiin tyttöihin.
Eli sähköposteihin vastaaminen venyi ja venyi ja lopulta ei haluttu enää kirjoittaa. Sitten kertoi ei ole enää elämässäni. Ajattelin, että löysi varmaan uuden naisen ja omatunto aluksi kolkutti, kun ei kirjoittanut. Tai sitten ei halunnut, että pettäisi minua ja lopetti suhteen, että voisi aloittaa uuden. Itsekin olen miettinyt moneen kertaan huijattiinko minua vai oliko rakastaminen totta. Kyllä tuntuu, että ihminen ei pysty niin hyvin näyttelemään. Rakkauden omasta mielestäni tuntee ja huomaa toisesta. Itsekin ajattelin, että ei meillä olekaan enää mitään hyviä muistoja yhdessä, mutta kun oikein ajattelen, niin ihana aikoja ne olivat. Aina kun niitä ajattelen, niin itken. Muistan häntä kyllä aina lämmöllä. 22-vuotias mies (kuten sinullakin) on kai vielä seikkailuiässä, olen yrittänyt ymmärtää sitä. Itsekin olen vanhempi miestä. Välillä mietin, että sekin voisi vaikuttaa.