Jaksaisipa edes joku lukea tän paskan vuodatuksen ja vastata jotain järkevää. Oon niin loppuun ajettu.
En jaksa enään tätä. On niin paha olla. Tuntuu, et repeen kohta. Kyyneleet valuu pitkin, kun aattelen, et onko mun pakko jättää se, miten sanon sen sille, miten se ottaa sen.
Tiedän. Että siihen sattuu. Se oikeasti rakastaa mua, oon sen huomannut niin monta kertaa. Se rakastaa mut elävältä, tuntuu et tukehdun.
Se vahtaa mua, on mustasukkanen. Se on ennenkin jätetty, joten ymmärrän.
Toivon koko sydämestäni, että rakastaisin sitä, mutta en rakasta. Olisipa tunne molemminpuolinen, mutta kun ei ole. En rakasta. En välitä, sillä tavalla.
Vaik aina koitan parasta, niin satutan sitä.
Juttelin vanhempienikin kanssa tästä. Ne on sitä mieltä, että mun pitää jättää se.
Pelkään että se tekee itsarin. Se on sanonut monta kertaa, ettei kestäisi eroa.
Mitä mun nyt pitäisi tehdä? En ainakaan näin joulun alla ala sitä jättämään. Mun olisi pitänyt heti jättää se, kun huomasin, ettei tästä tule mitään. Mutta en jättänyt. En vain pystynyt. Ja nyt tää on tässä. Se rakastaa mua. Mä en sitä. En oo koskaan ennen seurustellut, enkä taida ostakaan.
Miten mä teen sen jättämisenkään niin, ettei siihen sattuisi?
Olkaa kilttejä ihmiset joilla on vähänkin kokemusta/järkeä päässä. Tää paikka on ainut missä voin avautua.
En jaksa enään tätä. On niin paha olla. Tuntuu, et repeen kohta. Kyyneleet valuu pitkin, kun aattelen, et onko mun pakko jättää se, miten sanon sen sille, miten se ottaa sen.
Tiedän. Että siihen sattuu. Se oikeasti rakastaa mua, oon sen huomannut niin monta kertaa. Se rakastaa mut elävältä, tuntuu et tukehdun.
Se vahtaa mua, on mustasukkanen. Se on ennenkin jätetty, joten ymmärrän.
Toivon koko sydämestäni, että rakastaisin sitä, mutta en rakasta. Olisipa tunne molemminpuolinen, mutta kun ei ole. En rakasta. En välitä, sillä tavalla.
Vaik aina koitan parasta, niin satutan sitä.
Juttelin vanhempienikin kanssa tästä. Ne on sitä mieltä, että mun pitää jättää se.
Pelkään että se tekee itsarin. Se on sanonut monta kertaa, ettei kestäisi eroa.
Mitä mun nyt pitäisi tehdä? En ainakaan näin joulun alla ala sitä jättämään. Mun olisi pitänyt heti jättää se, kun huomasin, ettei tästä tule mitään. Mutta en jättänyt. En vain pystynyt. Ja nyt tää on tässä. Se rakastaa mua. Mä en sitä. En oo koskaan ennen seurustellut, enkä taida ostakaan.
Miten mä teen sen jättämisenkään niin, ettei siihen sattuisi?
Olkaa kilttejä ihmiset joilla on vähänkin kokemusta/järkeä päässä. Tää paikka on ainut missä voin avautua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sun tapaus on klassinen esimerkki. Kumppanisi syyllistää sinua omalla surkeudellaan. Hän saa sinut uskomaan että eronne olisi AINOASTAAN sinun syysi. Tuo sinun tekstisi oli täynnä syyllisyyden tunnetta.
Mene wc:n peilin ääreen ja katso kuvaasi. Sano sille että nyt on tullut sinun aika ajatella ihan sinun parastasi. Nyt on sinun aika olla itsekäs. Eronne ei ole pelkästään sinun syysi vaan myös miehesi. Hän ei vain ole oikea sinulle, mutta se on hänen ongelmansa. Sulla ei ole mitään velvollisuutta olla sellaisen ihmisen kanssa jota et rakasta.
Itsemurhalla uhkaaminen on kyllä viimeinen niitti. Mikään ei ole niin itsekästä kuin itsemurhan käyttäminen syyllistämisvälineenä. Sä et missään tapauksessa voi alkaa ottaa vastuuta siitä tekeekö hän sen vai ei.
Teet sen jättämisen siten että kerrot ettet rakasta häntä. Pidät kyllä hänestä ja hän on sinulle tärkeä mutta et rakasta. Ole rehellinen. Mitään ollakko vaikko eikö olla leikkejä en suosittele.
Enpä tiedä, onko oikeata tapaa jättää toista.
Itse en ole jättänyt enkä tullut jätetyksi, joten "puhun vain mutusta".
Yritä pyhien jälkeen ottaa muutama tovi vapaata/lomaa, jolloin et voi tavata. Viikko, pari. Ette soittele, ette nää. Luulen, että ainakin itsellesi tulee jonkinmoinen kuva siitä, kaipaatko vai et.
Yleensä ihmiset, jotka hokee itsaria, ei siihen pysty vaan sitoo ja pakottaa tavallaan mustasukkaisuudellaan ja alistaa toista koko ajan. Mustasukkaisuuden kanssa olen joutunut tekemisiin äärimmäisyyksiin asti ja selvinnyt. Olen se, jota on kahlittu ja vahdittu. Se on tosi raskasta, jos töihinkin saat tavalla tai toisella "manttelin" mukaasi.
Yritä irrottauta puhumalla ja hienovaraisiesti.
Hanki muita kavereita ja ota heitä mukaan teidän juttuihinne. Jospa se sitten pikku hiljaa valkenee.
"Yleensä ihmiset, jotka hokee itsaria, ei siihen pysty"
Toi lause sai mut tuntemaan raivoa ja surua! Exäni nimittäin riisti henkensä viime jouluna.
Kertoiko hän siitä etukäteen? Minun yksi hyvä ystäväni, yksi "vain" kaveri ja äitini isä ovat tehneet itsemurhan. Kukaan heistä ei kertonut asiasta etukäteen. Kertoiko sinun exäsi? Siitähän tässä oli kysymys.
Samantapainen tilanne meillä....tosin ei ole pelkästään rakkauden puuttumisesta kysymys, myös väkivaltaa. Viimeksi eilen sain tuntea se, ja nyt silti pitäisi muka ola joulu yhdessä koska "onhan joulu ja mä rakastan sua ja tapan itteni muuten.....jne". Alhainen tapa vedota muutenkin niin sinisilmäiseen (ja tyhmään)naiseen. Mä en tiedä mitä teen. Vihaan, pelkään....Mutta voinko jättää toisen ypöyksin...kun se on ihan pipi, väkivaltainen, mutta silti. Ahdistaa sen kanssa. Ja kohta mietin varmaan itse sitä samaa, eli jos en muuten pääse eroon niin muille maille parempi mennä.
Kadut myöhemmin, jollet lähde hänen luotaan. Sinulla on oikeus omaan elämään ja suhteeseen joka on molemmin puolinen. Älä kuuntele hänen uhkauksiaan. Lähde.
Olin itse 18-19 vuotias. Se oli ensimmäinen seurustelusuhteeni. En rakastanut häntä, mutta hän piti tiukasti minusta kiinni, uhkasi myös itsasrilla, jos jättäisin hänet. OLin liian nuori, tyhmä, kokematon. Jäin hänen kanssaan. Olen nyt ollut 5 vuotta namisissa hänen kanssaan ja meillä on lapsia. Edelleenkään en rakasta häntä. Alunperin halusin pelkkää ystävyyttä hänen kanssaan. Kaipaan kovasti suhdetta, jossa olisin onnellinen. Älä tee samaa virhettä.