Kun näitä keskusteluja lukee, niin tulee sellainen olo että nainen antaa aina anteeksi. Mutta auta armias, jos nainen pettää niin jo saa kenkää. Mulla oli itselläni sama tilanne. Mies sai tehdä mitä vaan, kun oli "vaihe" päällä. Itse kun menin vieraaseen sänkyyn, tuli ero.
Onko miehen helpompi dumpata nainen kuin naisen mies?
Onko miehen helpompi dumpata nainen kuin naisen mies?
Vastaukset 10
Vanhimmat
mies pettää, ei siinä ole yleensä mitään tunteita mukana, mutta nainen todella harvoin alentuu pettämään pelkän fyysisen hellyyden kaipuun vuoksi.. Pettäminen on vaikea antaa anteeksi silloin, kun epäilee toisella olevan tunteita matkassa. Minäkin olen uskottomuuden anteeksi antanut, vaan tiedän etten itse saisi sitä anteeksi ja hyväksyn sen, koska en aio pettää. Jos joskus hairahdun, olen anasainnut tulevani jätetyksi, luultavasti vain haluan siinä tilanteessa itsekin erota.
Ei noin voi suunnitella tulevaisuutta kuten teet.. Olen meinaan melko varma, että esim. 20 vuoden yhdessäolon jälkeen ei ero ihan heti tule mieleen kumppanin tehtyä "vaikka mitä" jos muuten on ollut siivosti ja kivasti :). Ja sitten vielä itsekin voi tuntea jotakuta toista kohtaan kaikenlaista eikä silti edes harkitse eroa kumppanistaan.
me nimittäin ollaan oltu yhdessä kohta 15-vuotta ja niistä 9 naimisissa. Jos alkutaipaleella olisin huomannut, että mieheni on uskoton, tuskin hän sitä siinä vaiheessa anteeksi olisi saanutkaan. Nyt ei vain tule ensimmäisenä mieleen ruveta avioero papereita kirjoittamaan. Siitä huolimatta tiedän, että minun uskottomuuteni olisi eri juttu, sillä jos alentuisin sänkyyn vieraan miehen kanssa, olisin vähintään syvästi ihastunut kyseiseen mieheen ja siinä tapauksessa en voisi avioliittoani jatkaa. Mies taas voi käydä vieraissa, pieraista päälle..ja unohtaa kyseisen naisen hetkessä.
ettet voisi jatkaa avioliittoasi pelkästään sen takia että ihastuisit toiseen?
Itse olen ihastunut kaksi kertaa 20 vuoden aikana toiseen (toisella kerralla pahastikin..) ja kummallakaan kerralla ei olisi tullut mieleenkään erota miehestäni. Olen myös aivan varma, että mieheni antaisi anteeksi uskottomuuteni.
Oikeastaan ihailtavaa jos kykenee käymään vieraissa, pieraisemaan päälle ja unohtamaan "kohteen" hetkessä... Ei onnistuisi minulta. Omatunto kolkuttaa mitä omituisimmista asioista.
Kummallekin varmasti yhtä vaikeaa "dumpata" toinen osapuoli. Aina niin surullisia ja raastavia nuo pettämistapaukset molemmille osapuolille.
Omat tunteet olivat sellaisia, että annoin vaimolleni anteeksi ns. laivapanot ja kännissä tehdyt kertaluontoiset. Tosin osa oli vain epäilyjä, osa omia tunnustuksia.
Vesi kiehahti yli, kun ilmeni harkittu, pidempiaikainen suhde ex. työkaveriinsa. Siinä oli silloin tunne, järki ja himot mukana. Myös se, että valheita, peittelyä ja epäiltävää rupesi tulemaan esiin joka puolelta.
Se mikä vei lopun kaikelta oli nimenomaan epätietoisuus, usko ja mahdollisuus luottaa toiseen. Jos ei voi luottaa, niin mitä on yhteistä enään parisuhteessa.
Nainen ruikuttaa miehen takas, mies saa pimperoa ja muuta yhteistä niillä ei enää olekkaa.
Nainen nukkuu vanha ruutuinen flaneli yöpuku päällä ja seksin tappaja sloggijumpot jalassa siis kun mies antaa naiselle se tapahtuu säälistä.
Mies pitää yhteyttä seksikkääseen kakkoseen ja kärähtää..Nainen ymmärtää ettei mikään ole todellakaan muuttunut ja kas näin tulee avioero.
Nainen katkeroituu ja mies menee naimisiin..
Yksinkertaista: Naisella on kautta aikojen ollut luonnostaan koti -ja perhearvot sekä ns."parisuhdearvot" tärkeitä tai ainakin paljon tärkeämpiä ja ominaisempia kuin miehelle. Ja vaikka naiset ovat nykyään itsenäisiä eikä enää riippuvaisia miehistä niin nämä arvot ja asenteet ovat silti naisella ainakin alitajuisesti. Eli nainen antaa helpommin anteeksi suhteensa pelastamiseksi.
Tiedän useita miehiä, joista yksi on läheinenkin, jotka todella kunnioittavat vanhoja perhearvoja ja antavat vaimolleen toistuvankin uskottomuuden anteeksi. Heidän mielestään on pääasia, että perhe pysyy yhdessä. Aivan samoin kuin joidenkin anteeksiantavaisten vaimojen mielestä.
Nykyisin turhaan korostetaan pettämistä ja sanotaan että se on niiiiin yleistä. Ei muuten ole. Lukuisat ja taas lukuisat sekä miehet että naiset ovat uskollisia kumppaneilleen ihan äärimmäisyyksiin asti.
Itse olin vannoutunut uskollisuuden kannattaja ja ajattelin etten IKINÄ voisi olla uskoton. Sitten tapasin miehen, joka vei ns. jalat alta ja ennenkaikkea järjen päästä. Hetken aikaa, mutta vain hetken, ajattelin voivani antaa tuolle miehelle mitä tahansa, milloin tahansa ja missä tahansa. Mistään ei kuitenkaan tullut mitään, sillä aloin pelata aikaa ja kaivoin järkeni esiin; samoin teki tuo mies ja juuri siksi kunnioitan häntä yhä kuten itseänikin. Silti nyt ymmärrän niitä paremmmin jotka toimivat tunteidensa/vaistojensa mukana välittömästi. Kaikkien ei pidä olla samanlaisia ja toimia samalla tavoin.
Itse en ikinä antaisi anteeksi pettämistä. Itse jättäisin tyypin heti, sillä niin kovin pettäminen koskisi minuun, vaikka rakastaisinkin miesystävääni.Kerran petturi aina petturi. Tai ainakin luottamus kadonnut iäksi ja kuvittelemaanhan sitä vaan kaikkee alkais jos ois vähänkin jotain pienintäkin aihetta. Kyllä itseään pitää arvostaa vähintään sen verran, että suo itselleen hyvän ja luottamuksellisen suhteen. Ja jos miehelle antaa anteeksi niin eiköhän se useimmiten petä uudestaan, kun tietää että on saanut jo kerran anteeksi. Jättäminen olisi hyvä opetus. Ei välttämättä seuraavassa parisuhteessaan enää pettäisi.