Kuoleman jälkeen, turhaa kiirehtimistä...

En ymmärrä sitä kiirettä yhteikunnan taholta heti kuoleman jälkeen.
Jos ihminen kuolee kotona luonnollisella tavalla, jolloin ei tarvitse paikalle poliisia, niin mikä kiire siinä yht'äkkiä tulee.
Vaikka netistä luin, ettei vainajaa tarvitse kiirehtiä mihinkään ja hoitava lääkäri käy toteamassa kuoleman, kun kuoleman tapauksen jälkeen soitetaan terveyskeskukseen tai hälytyskeskukseen.
Että jos läheinen kuolee illalla, niin vainaja saa olla kotona yön yli, eikä mitään kiirettä enää ole ja läheisillä on hyvää aikaa hyvästellä vainaja.

Läheiseni kuoli aamuyöllä ja jo puolelta päivin piti vainaja olla teveyskeskusen ruumishuoneella, ennenkuin lääkäri lähtee kotiin.
Arkkukin jouduttiin valitsemaan nopeasti, koska en minä ainakaan olisi rakasta läheistäni missään laatikossa halunut kotoa lähettää ruumishuoneelle, vaan mielummin kun sai kotona laittaa arkkuun.
Mikä kiire siinä yht'äkkiä on, tuli vaan paha mieli tuollaisesta kiirehtimisestä, kuin läheisemme olisi kuoleman jälkeen yhteiskunnan omaisuutta.
Selitetttiin, että keho alkaa mätänemään ja pitää saada kylmätiloihin säilytykseen.
Ei nyt keho muutamassa päivässä mätäne.
Ihan hyvin rakas läheisemme, joka on kuoleman jälkeen vainaja olisi voinut olla sen päivän ja yön kotona ja seuraavana aamuna viety terveyskeskunsen kylmiöön.

Kumma kiire heti kuoleman tapahduttua, mutta ihminen eläessään saa odottaa kauan saadakseen apua.

Netissä neuvottiin avaamaan heti ikkuna kuoleman tapahduttua.
Niinkuin kuollut muka alkaisi heti haisemaan, no ei todellakaan kuollut ala heti haisemaan kuoltuaan.
Ovatko ihmiset tosiaan noin paljon vieraantuneet kuolemasta, että kuolemaa kauhistellaan ja kuollut ei olisi enää sama rakas ihminen, kuin mitä hän oli eläessään.
Sama rakas ihminen hän on ja hauras keho, josta sielu on poistunut.