Mutta kun en tahdot

Jos on avoliitossa, joka kestänyt kauan, on yhteistä omaisuutta ja lapsia, niin mikä on tilanne Raamatun mukaan

A) pitää mennä heti naimisiin koska avoliitto on syntiä, avioliitto ei
B) pitää erota, koska avoliitto on syntia mutta sinkkuus ei
C) tilanne on Jumalan silmissä jo avioliitto, hälläväliä mitä ihmiset sanoo.
D) ihan sama erooko vai meneekö naimisiin, kunhan ei ole avoliitossa.
E) riittää jos kovasti haluu mennä naimisiin. Silloin tekee oikein. Jos toinen ei sitten myönny kosintaan, voidaan avoliittoa jatkaa entiseen malliin, puhtaalla omalla tunnolla.

Mitkä on oikeita motiiveja mennä naimisiin? Tai olla menemättä? Tai erota avoliitosta? Entä avioliitosta?

Itse en henkilökohatisesti voi kuvitella rakastavani ketään ihmistä "kunnes kuolema erottaa, myötä ja vastamäessä" en edes lapsiani tai vanhempiani, vaikka heitä rakastankin äärettömän paljon. Koska vastamäet voivat olla mitä vain. En rakastaisi ketään vastamäessä jos hänestä tulisi vaikkapa huumeriippuvainen, väkivaltainen tms. En siis voi kuvitella vastaavani tuollaiseen kysymykseen "tahdon" Monet avioerot johtuvatkin mielestäni siitä että ihmiset ovat nuoria, hyväuskoisia, hölmöjä. Voin kyllä sitoutua minulle läheisiin ihmisiin, kunnes kuolema erottaa, mutta se on aivan eri asia kuin rakastaa tai tahtoa rakastaa. Minä haluan rakastaa vain kohtuullisissa myötä ja vastamäissä, mutta tosi kovassa paikassa haluan olla vain äärettömän vihainen ja suojella itseäni, rakastaminen sellaisessa tilanteessa olisi pelottavaa, päästäisin toisen liian lähelle, satuttaisin itseäni, näin arvelen, siksi en edes tahdo.

Toisaalta eihän sitä naimisiin mennessä tarvitse tahtoa kuin sen hetken kun menee lupaamaan. En usko että kukaan oikeesti rakastaa myötä ja vastamäessä kymmeniä vuosia, tai hyvin harva rakastaa. Suurimmalle osalle tulee varmasti hetkiä jolloin ollaan yhdessä vain tavan vuoksi, eroa miettien, avioliittoa katuen, vihaten. Mutta hölmöähän tuo olisi mennä lupaamaan sellasta mistä tietää ettei sitä voi pitää.

Liikaa on pelissä tunnetta jotta erotakaan tahtois ja kun moni asia on hyvin ja sujuu niin hyvin. Niin en tahdo erota en.

Onko tuossa avioliitto-kaavassa päätä tai häntää? Mitä aikoinaan Jeesuksen aikana kysyttiin naimisiin mennessä? Kysyttiinkö siellä tuommosia yli-inhimillisiä rakkauden tahtomisia? Vanhan testamentin puolella oli monia vaimoja ja joskus syyt mennä naimisiin ( esim. sodassa vangiksi otetun naisen kanssa) kuulostivat kaikkea muuta kuin rakastamiselta. En oikein jaksa uskoa että rakkauden tahtomisii siellä kyseltiin. Entä Jeesuksen aikana ja vanhoissa juutalaisissa kaavoissa? Voisinkin haluta naimisiin jos ei tarttis vastamäessä tahtoa rakastaa. Jos kysyttäs vaikka että tahdotko sitoutua ja olla uskollinen, niin sen voisin luvata myötä ja vastamäessä, mutta kysytäänkö niin missään. Jos haluu naimisiin, niin tertteeko silloin aina tahtoa rakastaa vai löytyykö muita kaavoja/kysymyksiä joihin vastaamalla pääsis naimisiin?