Eron vaikutus

Haluan vastata, koska olen itsekin vastikään erotettu ja tiedän että minullakin tulee olemaan pitkä taival edessä. Varmasti kärsin tästä vielä vuoden päästä. Olen koittanut ir(s)tosuhteita, mutta niistä tulee vaan tyhjä olo lopulta. On niissä yksi hyvä puoli, nimittäin se, että ainakin huomaan sen, ettei minussa ole vikaa ulkoisesti tai sängyssä. Mutta seksistä jää hetken huuman jälkeen (joskus jo sen aikana) paha mieli ja tyhjä olo, ja aina muistaa rakastavansa sitä exää. Tuntuu kuin olisi pettänyt.

Laastarisuhteet eivät sovi kaikille, enkä suosittele niitä sinulle, jos ne eivät sinua huvita. Sitä paitsi on vaara rakastua vääränlaiseen tyyppiin, sillä laastariksi otetaan helposti sellainen kumppani, joka ei pitkällä tähtäimellä kumppaniksi sopisi. Olisit pian taas uuden eron edessä ja kenties pahemmilla fiiliksillä.

Neuvoja ei oikein ole muuta kuin että koita mitä tahansa, mistä saat edes hieman irti. Turhauttavaltahan se tuntuu, kun sitten taas tulee se synkkä pilvi, ja hetkelliset nautinnon hetket (ystävien kanssa, elokuvaa katsoen tai muuta harrastaen) tuntuvatkin merkityksettömiltä kaiken sen rinnalla, mitä kumppanin kanssa elämä oli. Mutta ainakin ne muistuttavat siitä, että vielä voi kuitenkin EDES jotakin hyvääkin kokea tässä elämässä. Kaikkea kannattaa kokeilla.

Myös voisi harkita ammattiapua ja eroryhmiä. Itse en koe vertaistukiryhmien auttaneen minua juurikaan eteenpäin mutta siellä saa nauraa hyvässä hengessä ja tulla kuulluksi ja ehkä kommentteja.

Hei Kaamos75

Olen pahoillani puolestasi, ero on iso ja usein vaikea asia. 1 1/2 vuotta avioerosta on vielä lyhyt aika. Kun suhde on kestänyt kauan, siitä eroaminenkin kestää. Se on myös kivuliasta ja monen mielestä suuri pettymys ja epäonnistuminenkin. Jotkut joutuvat pohtimaan vuosia oliko eroaminen viisas ja oikea ratkaisu. Kannattaa olla itselleen armollinen ja ystävällinen. Kannattaa tehdä sellaista, joka tuo itselle ja omaan elämään iloa. Kannattaa tavata ihmisiä, olla ystävien ja sukulaisten kanssa eikä ole hyväksi jäädä liikaa yksin. Vertaistuki, melkein kaikessa, on parasta saatavissa olevaa apua. Sitä kannattaa etsiä ja mennä mukaan. Huolehdi itsestäsi, ja pidä mielessäsi, että tämä eroamisesta toipumien on vain yksi vaihe elämässäsi. Vaihe, joka menee ohi ja tulee uudenlaisia vaiheita; valoisia ja iloisia. Et voi tietää mitä hyvää elämällä on sinulle vielä tarjolla.

Kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
Pirkko-pappi

Se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Jotkut miettii eroaan pitkään jo suhteensa aikana, useita vuosia ja irrottautuu toisesta jo pitkälti siinä. Voi näyttää siltä, että jättäjä pääsee helpommalla kun ei eron jälkeen niin sure, mutta voin sanoa, että itse ainakin olen liiton loppuvaiheessa kokenut niin murskaavia ja synkkiä tunteita, toivoen välillä että olisin kuollut, että liiton loppua kohden on jo tuntunut jopa helpottavammalta. Toki se yksinäisyys vaivasi jo suhteessa ja iskee suhteen jälkeenkin, mutta ratkaisu huojentaa.
Niin, joillekin sopii irtosuhteet lopulliseeen irrottautumiseen, joku löytää elämänsä rakkauden pian, joku ei halua uutta suhdetta koskaan, pääasia että tunteet ja virheet suhteen aikana on käsitelty. Parisuhteista eronneet ja halutuimmat ihmiset, jotka parisuhdeihmisiä ovat ei yleensä pitkään sinkkumarkkinoilla pyöri.

Hienoa oma rauha,kuitenkin yksinäinen. Aivan kuten meillä,mutta ei jaksa. Vaan on pakko , kun jäi lapset.

Minäkin erosin n. 10 vuoden suhteesta.. meillä oli uusperhe, jossa miehelläni oli 4 lasta ja nuorimmainen meni vasta esikouluun. Omat lapset yläkoulussa/lukiossa. Erosimme kun mieheni piti peliä naaapurin tytön kanssa. Päätin lähteä pois ja aluksi onnistuinkin, oli helpottavaa. Sitten 4 kk jälkeen iski todellisuus että olen yksin. Vieläkin kaipaan ex miestäni, hänellä on uusi ja on omasta mielestään rakastunut.. en ymmärrä kuinka voi 10v elämästään heittää noin vain pois ja heti alkaa täysin vieraan kanssa suhteeseen. Itse koen että olen liian hajalla alkamaan kenenkään kanssa mihinkään suhteeseen.. toisaalta haluaisin jonkun jonka kanssa puhua ja olla yhdessä, en ole kiinnostunut seksuaalisesti kenestäkään, ei varmaankaan ole yhtään outoa? olen melkein 50v nyt ..arveluttaa että uskallanko luottaa kehenkään vielä elämässäni ja päästää lähelleni..niin koville ottaa vieläkin