Mitä tehdä..

Tiedän, että varmasti sattuu ihan mielettömästi, mutta itse olen ainakin löytänyt kipuun sellaisen ratkaisun, että yrittää pitää ajatukset muualla ja alkaa tekemään huonosti olevien asioiden eteen jotain.
Itse aloin esimerkiksi lenkkeilemään ja ylipäätään pitämään enemmän yhteyttä ystäviini yms.
Kaikkein pahinta on vain jäädä yksin paikalleen kelaamaan edestakaisin samoja asioita, tietäen, ettei se johda mihinkään.
Itsekin uskon aina, kun välini unelmieni tyttöön menee poikki, ettei parempaa tule enää vastaan, mutta niin on kuitenkin käynyt, eli älä yritä uskotella itsellesi, ettetkö ikinä löytäisi enää parempaa ihmistä rinnallesi.
Maailma on täynnä miehiä ja jos miehesi jätti sinut tuollaisten asioitten takia, hän ei mielestäni ole arvoisesi.
Yritä vaikka nostattaa agressiotasi häntä kohtaan ja muuta kaipuu vihaksi.
Se auttaa, usko pois.
Ota sellainen asenne, että et ikinä taivu tai katkea.
Jos et ole häneen mitenkään yhteydessä puoleen vuoteen, uskoisin, että voit jo huomattavasti paremmin ja elämä näyttää valoisammalta.
Jos löydät elämääsi uuden kiinnostuksen kohteen, paraneminen onnistuu hyvinkin nopeasti.
Mutta kaikkea hyvää ja toivottavasti vinkeistäni on sinulle jotain apua.

Lähes sama tilanne paitsi että mies jätti neljän vuoden jälkeen yhtäkkiä koska olin masentunut eikä sen takia suhde toiminut.. Hänkin sanoi haluavansa olla kanssani jos paranen (kävin lääkärissäkin, sain diagnoosin -> keskivaikea masennus, terapiaa, lääkkeitä..). Kahden päivän päästä olikin jo uusi tyttö. Että näin. En uskonut ikinä pääseväni yli mutta ilmeisesti lääkkeet auttavat koska jotenkin uskon parempaan tulevaisuuteen kaikesta huolimatta. Ei hän voinut olla se oikea koska hän osasi satuttaa liikaa. En vain tajua mihin "unohdan" neljä vuotta. Kai ne pitää johonkin haudata.

Smanalaisia tunteita on miullakin.
Kolme ja puoli vuotta seurustelin ja nyt tuli ero.
Ja syy muuten...."En tiedä, oon varmaan muuttunut" HAH HAH!
Tuntuu vaan ettei pysty elämään eikä tekemään mitää niitä arkisia askareita yksin, mitä tehtiin silloin yhdessä. Itsemurha olisi kuitenkin vain itsekäs ja perin raukkamainen teko, eikö? Minun mielestäni ainakin, vaikka sekin on mielessäni ollut.
Siulla on tämä yksi elämä ja muita läheisiä, siskoja veljiä?? Ajattele heitä. Ajattele mitä kaikkea siul on vielä kokematta tässä elämässä. Jos toinen ei sinusta pidä eikä sinua halua, se ei vaan tiedä mitä on menettänyt. Eikös :)
Pidä itsestäsi huolta ja elä itsellesi. Se uusi rakkaus tulee silloin kun vähiten sitä odotat ;)
Ainakin niin mie ajattelen ja meinasin selvitä tämän elämän loppuun asti voittajana!
Hyvää joulua.

tiedän sen. V.t. Ennustaja

Kyseinen ihminen ei ollut "unelmiesi mies", ihan ok-kaveri, mutta ei lähelläkään tulevaa elämänkumppaniasi. Ymmärrät tämän sitten kun tulet elämään sinulle tarkoitetun henkilön kanssa. Juuri nyt: keskity johonkin konkreettiseen toimintaan josta on sinulle hyötyä ja anna tunne-asioiden ja menneisyyden märehtimisen olla. Voimia ja paljonpaljon terveisiä täältä jostakin!
p.s joutuiko raiskaaja vastuuseen.
oletko jo saanut/hakenut terapia-apua ajatuksiisi jotka vaivaat vielä mieltäsi syöden energiaasi ja estäen näin nauttimasta elämästä.