Erittäin hiljainen nainen

Pelkäät sitä, että sanot jotain typerää, mainitsit sen tuolla itsekin. Ja korvien välissä sen aiheuttaja on, olet aivan oikeassa. Jonkinlainen keskusteluapu voisi olla ihan paikallaan, mietipä sellaistakin, tarkoitan siis terapiaa. Saisit sitten puhua ongelmistasi. Nimittäin siitä asiasta kyllä pystyt puhumaan...
Pahintahan tässä on, että mitä enemmän kiinnität huomiota puhumiseesi, niin sitä vaikeampaa ja tuskaisempaa se on. Kertoisit tälle miehelle ongelmastasi ja pyydä häneltä hiukan kärsivällisyyttä, jotta ehtisit selvittämään tämän "ongelman". Helposti vähäsanaisuuden voi tulkita kiinnostumattomuudeksi.
Ehkä osaat kertoa ajatuksiasi helpommin kirjoittamalla? Kirjoittelisit hänelle sähköposteja?

Sinun pitäisi vain unohtaa itsesi ja antautua ajatustenvaihdolle. Helppo se on sanoa tai siis kirjoittaa, mutta näin se vain on. Alkoholi ei ole ikinä lääke mihinkään, mutta rentouttaisiko pari lasillista yhtään...
Muutamia haja-ajatuksia aiheesta, joka minuakin kiinnostaa. Minut on dumpattu, koska en ollut tarpeeksi puhelias. Vieläkin meinaa silmät kostua, vaikka tästä on jo vuosia... Se mies kun oli erittäin puhelias ja hänelle kolmen sekunnin hiljaisuus oli jo liikaa. Selvää on, että meitä ei ollut tarkoitettu toisillemme, mutta silti. Hän oli ihana.

kyökkipsykologi kirjoitti:

Pelkäät sitä, että sanot jotain typerää, mainitsit sen tuolla itsekin. Ja korvien välissä sen aiheuttaja on, olet aivan oikeassa. Jonkinlainen keskusteluapu voisi olla ihan paikallaan, mietipä sellaistakin, tarkoitan siis terapiaa. Saisit sitten puhua ongelmistasi. Nimittäin siitä asiasta kyllä pystyt puhumaan...
Pahintahan tässä on, että mitä enemmän kiinnität huomiota puhumiseesi, niin sitä vaikeampaa ja tuskaisempaa se on. Kertoisit tälle miehelle ongelmastasi ja pyydä häneltä hiukan kärsivällisyyttä, jotta ehtisit selvittämään tämän "ongelman". Helposti vähäsanaisuuden voi tulkita kiinnostumattomuudeksi.
Ehkä osaat kertoa ajatuksiasi helpommin kirjoittamalla? Kirjoittelisit hänelle sähköposteja?

Sinun pitäisi vain unohtaa itsesi ja antautua ajatustenvaihdolle. Helppo se on sanoa tai siis kirjoittaa, mutta näin se vain on. Alkoholi ei ole ikinä lääke mihinkään, mutta rentouttaisiko pari lasillista yhtään...
Muutamia haja-ajatuksia aiheesta, joka minuakin kiinnostaa. Minut on dumpattu, koska en ollut tarpeeksi puhelias. Vieläkin meinaa silmät kostua, vaikka tästä on jo vuosia... Se mies kun oli erittäin puhelias ja hänelle kolmen sekunnin hiljaisuus oli jo liikaa. Selvää on, että meitä ei ollut tarkoitettu toisillemme, mutta silti. Hän oli ihana.

Lue lisää

Mistä puhumattomuus johtuu sitä on mahdotonta selvittää. Minä olen samasta ongelmasta kärsivä mies. Olen puhumaton niin miesten kuin naistenkin seurassa. Se on totta, että sitä ei vain keksi mitään puhuttavaa ja pää lyö tyhjää. Nyökyttelee vain toisen puheille ja hokee joo ja jaa. Minä kärsin tästä ongelmasta aivan läheistenkin ihmisten seurassa, jos en ole tavannut heitä muutamaan viikkoon. Kirjoittaa osaan ja joskus minulla oli mesekaveri jonka kanssa pystyin juttelemaan normaalisti mesen välityksellä mutta, jos soitimme toisillemme meni juttelu siihen ,että toinen yritti puhua ja minä jaajattelin. Ne eivät yleensä pitkiä puheluita olleet. En ole keksinyt mistä ongelmani johtuu ja siksi en osaa auttaa ketjun aloittajaakaan. Tiedän vain, että kaltaiseni ihmiset kärsivät tästä ongelmasta hautaan asti.

Juu, haudassa ei kenenkään enää oleteta puhuvan eli sitten olemme samanlaisia kuin muutkin... Papupadat eivät tätä ongelmaa ymmärrä koskaan, se on totta.
Mutta ajattelepa, kun läheisten kanssa puhuminen kuitenkin joskus sujuu eli sinulla se taito on kuitenkin olemassa. Ja niin kuin fyysisiä taitoja voi parantaa niin myös henkisiä kykyjä voi kehittää. Voisihan tähän vaivaan joku ammattilainen löytää diagnoosinkin, jotain sosiaalisten tilanteiden pelkoa tms. hämminkiä, joka saa ajatukset sekaisin. Ammattiapukin voisi olla tehokasta, jos sellainen olisi mahdollista.
Kirjallisuutta löytyy tietenkin pilvinpimein, itsensäkehittämisoppaat ovat olleet suosittuja jo pitkään. Jossain siellä saatttaisi lymytä hyödyllisiäkin neuvoja. Ihan vain esimerkkinä Hayes, Steven C. "Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää".
Ihan mutuna vielä lisään, että minusta me olemme sellaisa kuin ajattelemme olevamme eli kun kuva itsestä on puhumaton, niin sitä silloin on puhumaton. Pitäisi kyseenalaistaa ajatukset itsestään ja ehkäpä oppia olla välittämättä näistä ajatuksista. Monesti ne ajatukset on joku muu sysännyt päähämme. Toisaalta pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. "Hei, mä olen sitten kaveri, joka ei puhu mitään." Eipähän vastapuoli sitten odottaisikaan mitään :)
Niin, halusin vain sanoa, että ei siitä hautaan asti tarvitse kärsiä. On mahdollista "oppia puhumaan" tai voihan oppia näkemään puhumattomuutensa asiana, joka ei ole ongelma ollenkaan. Sen jälkeen siitä ei enää tarvitsisi kärsiä...