Eli tilanne on se, että olen ollut ystäväni (nainen kuten minäkin) kanssa parhaita kavereita sellaiset kymmenisen vuotta. Olemme todella läheisiä ja välitämme toisistamme todella paljon - jotkut ovat joskus jopa sen takia luulleet, että seurustelemme. Kuitenkin molemmat seurustelemme tahoillamme miehen kanssa - tai seurusteli.
Kaverini erosi poikaystävästään ja löysi pian itselleen tyttöystävän. Aluksi kaikki oli ihan ok, tyttöystävä kyllä ymmärsi, että olimme läheisiä ystäväni kanssa. Nyt asia on kuitenkin muuttunut täysin.
Ystäväni tyttöystävä on äärimmäisen mustasukkainen ja nyt en enää saa oikeastaan tavata ystävääni. Hän ei enää laittele minulle viestejä, ei soittele, eikä Facebookissakaan vastaa y.viesteihini. Emme enää näe yhteisissä harrastuksissa, kaverini vain jää pois niiltä kerroilta, kun itse pääsen treeneihin...
Minulla on äärimmäisen paha olo. Ihan kuin olisin eronnut tai minulta olisi riistetty perheenjäsen. Tunnen vihaa ystäväni tyttöystävää kohtaan ja pettymystä ystävääni, joka antoi tämän tapahtua.
Onko kellään mitään keinoa, millä saisin oloni paranemaan? Tuntuu, että en pysty löytämään enää itselleni näin läheistä ystävää, mitä tämä ystävä minulle oli.
Kaverini erosi poikaystävästään ja löysi pian itselleen tyttöystävän. Aluksi kaikki oli ihan ok, tyttöystävä kyllä ymmärsi, että olimme läheisiä ystäväni kanssa. Nyt asia on kuitenkin muuttunut täysin.
Ystäväni tyttöystävä on äärimmäisen mustasukkainen ja nyt en enää saa oikeastaan tavata ystävääni. Hän ei enää laittele minulle viestejä, ei soittele, eikä Facebookissakaan vastaa y.viesteihini. Emme enää näe yhteisissä harrastuksissa, kaverini vain jää pois niiltä kerroilta, kun itse pääsen treeneihin...
Minulla on äärimmäisen paha olo. Ihan kuin olisin eronnut tai minulta olisi riistetty perheenjäsen. Tunnen vihaa ystäväni tyttöystävää kohtaan ja pettymystä ystävääni, joka antoi tämän tapahtua.
Onko kellään mitään keinoa, millä saisin oloni paranemaan? Tuntuu, että en pysty löytämään enää itselleni näin läheistä ystävää, mitä tämä ystävä minulle oli.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ota joskus puheeksi kaverisi kanssa, ja kysy miksi.
Kannattaa antaa tilanteen rauhoittua. Jatka elämääsi. Et voi kantaa vastuuta toisten käytöksestä, vain omastasi. Ystäväsi kohtelee sinua rumasti. Ehkä on parasta antaa hänen kantaa itse vastuu käytöksestään. Sinä kannat vastuun omasta käytöksestäsi ja siitä, miten itse annat toisten kohdella sinua. Anna hänen jatkaa elämäänsä. Todellinen ystävä ei kohtele toista, miten tämä ystäväsi sinua kohtelee. Anna kivun tunteellesi tilaa, ehkä sinulle tulee vastaus aikanaan, mistä tuo hylkäämisen kokemus tulee. Ehkä se liittyy lapsuudenperheeseesi? Onko läheisenä pitämäsi ihminen hylännyt sinut aikaisemminkin? Tärkeintä on rakastaa itseäsi. Näin et enää päästä elämääsi ihmisiä, jotka kohtelevat sinua rumasti. Osaat vartioida rajojasi, ja päästät luottamuksesi piiriin vain ihmisiä, jotka ovat ansainneet luottamuksesi.
Hei Neitiystävä.
On ymmärrettävää että suret, kun entiset läheiset välit ystävääsi tuntuvat uuden seurustelun takia olevan mennyttä.
Minulle tulee mieleen muutama näkökulma, en tiedä osuvatko ne sinun tilanteeseesi, mutta pohdittavaksesi:.
1) Kun ihminen aloittaa seurustelun, hän useinkin alussa on uuden kumppanin kanssa melko symbioottisessa tilassa ja ystävät valitettavasti joutuvat usein kokemaan jääneensä sivuun. Tämä vaihe kuitenkin usein menee ohi muutamassa kuukaudessa seurustelun asetuttua uomilleen: enää ei tarvi jokaista 'sekuntia' viettää uuden kumppanin kanssa vaan elämä rauhoittuu ennalleen ja entiset ystävätkin taas mahtuvat alun ihastumisvaiheen jälkeen arkielämään.
2) Toinen asia kokonaan on, jos kyseessä on toisen elämää rajoittava kontrollointi ja mustasukkaisuus, joka ei selity alun rakastumisvaiheella. Oma ystäväsi on vapaa ihminen jota periaatteessa kukaan ei voi kontrolloida. Jos hän suostuu tyttöystävänsä rajoittavaan vaatimusmaailmaan, se on tietyllä tavalla hänen valintansa. Silloin hän uhraa ystävsyyssuhteensa ja jopa itsensäkin. Silloin sinun on tietenkin oikeus puhua omista tunteistasi: kertoa että kaipaat häntä ja toivoisit läheisyyden palaamista ja ystävyyden jatkumista. Voit myös ilmaista omina tunteinasi huolen siitä ja herkkää kuuntelua, että voiko ystäväsi hyvin parisuhteessaan vai kokeeko hänkin sen vangitsevana kontrollina. Sen sijaan et voi sille mitään, jos ystäväsi, aikuinen ihminen päättää valita toisin ja jättää sinut vähemmälle. Silloin voit vain surra ja käsitellä asiaa mielessäsi
3) Parisuhteen ja ystävyyssuhteiden ero terveessäkin liitossa on se, että parisuhde on tavallaan kaikkein intiimein, läheisin, erilaisempi kuin muut suhteet. Kerrot välinne oleet niin tiiviit, että ulkopuoliset ovat jopa luulleet teidän seurustelevan. Ehkäpä tässä on myös sinulle itsetutkistelun paikka: Mitä tarvetta ystävyys sinulle on täyttänyt. Onko sinulle mahdollista oppia ystävyyttä, jossa on enemmän rajoja, joka ei olekaan niin läpikotaisen symbioottinen? Onko ystävyytennne kenties syönyt omankin parisuhteesi tilaa, jota kuitenkin tulee varjella ja hoitaa?
Nämä ovat vain kysymyksiä ja polunpäitä, joita mieleeni tulee. Voi olla, etten osu tilanteessanne ollenkaan oikeaan kohtaan mielleyhtymineni. Halutessasi voit näitä perspektiivejä pohtia joko itse tai luotettavan keskustelukumppanin kanssa.
Merja-diakoni
Minkä ikäsiä olette?
Kiitoksia vastauksista!
Olemme molemmat yli 20-vuotiaita, minä lähempänä kolmeakymmentä, kaverini taas muutaman vuoden nuorempi.
Minulla on vastaava tapahtuma käynyt aiemmin teini-iässä, jossa paras ystäväni jäädytti välimme narkkaavan poikakaverinsa takia. Ehkä tämä on muisto, joka alitajuntaisesti nousee nyt sitten pintaan.
Kuuntelevan kirkon asiat jäivät mietityttämään. Toivon, että tämä on nyt vain aika, jolloin eletään ihan kiinni toisissa. Pelkään tosin, että tuo on enempi tyttöystävän tapa kontrolloida kaveriani. Kaverini kuitenkin on ennen ollut äärimmäisen kova matkustelemaan, mutta perui nyt matkansa entisen isäntäperheensä luokse, koska tyttöystävä ei halunnut lähteä mukaan.
Ystävyydeltä olen (ainakin minä) hakenut sitä, mitä oman miehen kanssa en saa: naisten välistä ystävyyttä. Me voimme hyvin keskustella naisten jutuista, joita miehen kanssa vaan ei voi puhua, kun toinen ei ymmärrä. Me voimme mennä kylpylään ja puhua potaskaa saunassa, istumme samalla puolella. Voimme käydä ostamassa kankaita (teemme molemmat itse vaatteita) ja suunnitella, mitä ihmettä haluaisimme niistä oikeastaan tehdä. Voimme lähteä yhdessä lenkille, koska molemmat menemme suurin piirtein samaa vauhtia, kun mieheni juoksee minua puoli kilometriä edellä. Voimme mennä vain kahville ja jutella, jutella, jutella. Nyt nämä kaikki ovat jääneet pois. Onhan minulla tottakai muitakin kavereita, mutta en tee heidän kanssaan kaikkia samoja asioita tai juttele samoista asioista.
Enkä voi kysyä, että jokos sinun naistenpäiväsi alkoivat, minulla alkoi aamulla :D (taukomme ovat synkanneet nyt 7v ajan)