Arjen kotitöistä..

Hei!
Onko muilla samoja kokemuksia, että miehen on hankala osallistua tai tehdä oma-aloitteisesti pienetkin jokapäiväiseen arkeen kuuluvat kotityöt? Me olemme yli 30-vee pariskunta, asuttu 2.5v yhdessä, lapsi tulossa. Meillä on oikein hyvä ja ihana suhde. Minulla itselläni sapettaa miehen saamattomuus varsinkin keittiön siivoamisessa. Itse tykkään että ruuan laiton jälkeen kattilat olisi tiskattu ja astiat koneeseen laitettu. Joskus sovitaan, että tänään mies tyhjentää astianpesukoneen jotta sinne saadaaan likaiset laitettua. Mutta mies värkkäilee aina omia hommia, ja koko päivän saan kuulla että " joo, kohta tulen siivoamaan". Sitten hän unohtaa asian ja sanoo ennen nukkumaanmenoa että " hän siivoaa aamulla ennen töihin lähtöä." Siinä käykin niin ettei aamulla ehdikään. Itseä sapettaa se että aamulla herään,keittiössä on haisevia pannuja ja roiskeita ympäri pöytiä kokkailujen jäljiltä, ja sitten itse tietenkin siivoan nämä jäljet. Harvoin edes pyydän miestäni siivoamaan koska itse ehdin ensin,ja sen kerran kun pyydän, ei mitään tapahdu, tai sitten mies menee keittiöön ja tyhjentää koneen, mutta ei tee hommaa loppuun; likasiet astiat jää pöydälle koska hän ei ymmärrä niitä laittaa koneeseen. Sain raivarit yhtenä päivänä, kun aamulla heräsin siivoamaan keittiötä, kokkasin, ja siivosin taas ja sanoin miehelleni että voisit sinäkin oma aloitteisesti osallistua, ja mies vastasi että " ei siellä ole edes paha siivo, älä höpötä, et siivoa sen enempää kuin minäkään ja itse sotket enemmän.." Ilmeisesti ei äänensävystäni tykännyt kun alkoi hyökkäys-kannalle, vaikka tietää hyvin itsekin että minä touhuan enemmän. Myöhemmin pyysin anteeksi raivaria ja sanoin että ymmärrän, ettei kaikille miehille ole se keittiön siisteys tärkeää, mutta meillä on perhe tulossa ja mieheni tätytyy osallistua auttamaan minua enemmän. Silloin hän ei voi jatkuvasti keskittyä vain omiin puuhiinsa. En ole pyyytänyt päivittäin siivoamaan, vaan useimmiten vaan laittamaan ne omat astiat koneeseen sen jälkeen kun itse olen siivonnut koko keittiön. Siis korjaamaan vain omat jälkensä. Usein minä siivoan mukisematta, joskus sanon asiasta mutta en pahasti, ja hän lupailee olevansa aktiivisempi vastaisuudesssa. Mutta hän ei osaa; hän ei vaan näe niitä pannuja ja omia astioita siellä keittiön pöydillä. Sama toistuu aina. Mikä siinä on niin vaikeaa? Tämän raivarin jälkeen sanoin että minulle olisi tärkeää että osallistuisi, ja lupasi parantaa niinsanotusti tapansa.. mutta ei voi olla totta, seuraavana iltana hän otti jääkaapista pari päivää sitten tehtyä sapuskaa, jätti tyhjäksi syömänsä uuni-vuoan ja kalan ruoto-lautasen lojumaan keittiön pöydälle, sen sijaan että olisi laittanut ne astianpesu-koneeseen. Yön tultua ennen nukkumaan menoa tokaisin, että " niin, sinähän sitten varmaan korjaat nuo sun jäljet keittiöstä pois..". Hän vastasi, että " siis mitkä jäljet..?" miten tämä voi olla mahdollista? miksi asia ei mene perille vaikka asista niin avauduin juuri edellisenä päivänä?? Hän korjasi jälkensä sitten, mutta jos en olisi sanonut, olisi jäänyt korjaamatta. Kullä taas kummasteli mielessäni ja olin äimän käkenä ja rupesi ihan v..t..u...aan.. Mutta en viitsinyt alkaa päivittelemään ettei hän suutu ja taas tulisis riitaa.. Pitänee varmaan hyväksyä, että jotkut pitävät keittiön siisteyttä tois-arvoisena asiana.. Ja opetella ajattelemaan että se siivoaa, jota tiskit häiritsee. Muuten tosi mukava ja fiksu mies on, hyvässä ammatissa jne..