Riitely raastaa

Olemme tavanneet miehen kanssa vajaa 2 vuotta sitten. Etenemme hyvin hitaasti (olin itse hyvin epävarma) ja aloimme vasta virallisesti seurustella 6kk tapailun jälkeen.

Kun olimme alkaneet seurustella koin, ettei mies ollut täysin mukana. Koin usein, ettei hän huomioinut minua. Tuntui, ettei hän oikein osannut ottaa minua elämäänsä mukaan, enkä kokenut että olisimme olleet "me".

Tällaiset kaikki huomiotta jättämiset ja minun epäilyt suhteesta aiheuttivat paljon riitoja meidän välille. Mies ei kestänyt riitelyä alkuunkaan, hän kertoi että lapsuudesta on huonoja muistoja ja ettei riitoja ole oikein muissa suhteissa tullut.

Pian riidat alkoivat saada sellaisen käänteen, että mies otti aina ero-kortin esille. Olin sanallisesti ehkä kokeneempi ja koin, että kun mies koki olevansa alakynnessä hän puolustautui ja hiljensi minut erouhkauksella. Yhden kerran sitten pieni riita johti eroon.

Olimme puoli vuotta erossa. Alussa mies kyllä halusi edelleen nähdä ja hetken aikaa juttu muistutti seurustelua. En kuitenkaan jaksanut sitä, kun ei kerran kuitenkaan oltu mitään ja laitoin välit poikki.

Viime kesänä päädyimme kuitenkin taas näkemään ja tuntui kuin jotain olisi ratkennut meidän väliltä. Mies oli taas vähän haluton määrittelemään suhdetta, mutta päädyimme kuitenkin seurustelemaan.

Nyt huomaan, että välillemme on tullut taas pieniä tyhmiä riitoja. Emme enää riitele niin rajusti kuin aiemmin, mutta huomaan pahottavani mieleni usein. Tuntuu, ettei mies huomioisi niin kuin parisuhteessa pitäisi. Joudun myös usein kyseenalaistamaan välittääkö hän minusta.

Jos huomautan miehelle, että jostain asiasta jäi huono mieli, hän ei osaa ottaa net.palautetta vastaan. Hän kertoo kokevansa että syytän häntä ka että hän on kelpaamaton. Mies on alkanut taas puhua erosta. Hän sanoo, että ei tiedä onko meillä tulevaisuutta.

Tämä on mulle raskasta. En voi tällä hetkellä luottaa suhteeseen ja se raastaa. Näen meissä potentiaalia, sillä monella kohtaa meillä synkkaa hyvin.

Mies on kertonut lapsuudessa monen asian mennään pieleen. Häntä ei ole osattu rakastaa tarpeeksi ja se mielestäni nyt näkyy sitoutumiskammoa. Mies ei päästä lähelle ja on usein etäinen. Hän on kertonut myös aikaisemmista suhteistaan, että hän ei ole osannut päästää lähelle ja ettei ole osannut rakastaa.

En osaa kuitenkaan erotakaan, vaikka usein se on mielessä. Onkohan mitään keinoa saada suhdetta toimimaan?