Eli tilanteemme on seuraavan: olen 24-vuotias, mieheni 34. Asumme omassa omakotitalossa taajaman ulkopuolella kissojen ja koirien kanssa.
Meillä on molemmilla se ajatus, että lapsia ei hankita (älkää takertuko näihin kielimuotoihin; "ei sitä lasta niin vaan hankita...."). Takaraivossa on tietysti ympäristön paineet: sukulaiset, ystävät ym, jotka kyselevät, että koskas se lapsi tulee, kun elämämme muuten on oikeinkin kunnossa. Emme esim. käytä alkoholia, eikä kumpikaan polta. Olemme molemmat joustavassa, hyväpalkkaisessa, työpaikassa. Eläimiä meiltä tosiaan löytyy, joten vastuunkantoa toisen laittamisesta etusijallekin on kokemusta.
Mutta sitten niihin meidän ajatuksiin siitä, miksi emme ehkä lasta haluaisi:
1. Ikäero, omaa ikääni en koe ollenkaan ongelmaksi, miehen ikä harmittaa. Jos lapsi syntyisi esim. kolmen vuoden päästä, olisi mies jo 37, siinä meneekin sitten ikuisuus lapsen kanssa, saatika jos tekisi useamman.
2. Oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli niin sekavaa, että se väistämättä heijastuisi jossain vaiheessa lapseen.
3. Olemme onnellisia juuri näin!
4. Lähipiirin lapset eivät aiheuta minkäänlaisia positiivisia tuntemuksia..
Haluaisin nyt jonkinlaiseen päätökseen tämän pohdinnan, että eletäänkö me sitten loppuelämä kaksin. Onko se mielestänne "hirveä" ajatus?
Sitten ajattelin vielä kysyä teiltä, mitäköhän vaatimuksia on naisen tai miehen piuhojen katkaisulle?
Jahkailu päätökseen; lapsia vai ei?
83
1087
Vastaukset
- Ilmeisestieilapsia
Lisätään vielä yksi kohta: en haluaisi lapseni kasvavan näin epävakaassa maailmassa, kuin nyt on. :/
- Mies30v
Niin, oikeastaan sinun pitäisi miettiä asiaa siltä kannalta että mitä sinä itse, -henkilökohtaisesti ( kuvittele ettei sinulla miestä tai muita ihmisiä mielipiteidensä kanssa) ajattelet lapsista? Haluaisitko olla äiti? Haluaisitko seurata pienen ihmisen kasvua aikuiseksi?Jaksaisitko myös niinä huonoina hetkinä kun oma elämä mättää ja lapsella on jokin huonosti? Tarkoitus on siis löytää se oma sisäinen ajatus lapsen saamisesta ja päätöksen tekeminen on helpompaa.
Itse olen sitä mieltä että kyseisen tuloksen pitää olla molemilla vanhemmilla ehdoton kyllä. Lapsen kasvattaminen on iso vastuu, isompi oikeastaan mitä ihmiset ymmärtävätkään.Siinä annetaan pohjat lapsen elämälle olla onnellinen ja ns. kunnon aikuinen.
Jos päätöksesi ja lopulta yhteinen päätöksenne on että ei-lapsia, niin se ihan yhtä hyvä kuin jos päätätte että kyllä lapsia. Pääasia, että teette lapsen kannalta ja toisaalta itsenne kannalta oikean ratkaisun.Sukulaisten, tuttavien yms höpinät tai yhteiskunnallisella ajatuksella että kaikilla pitäisi olla lapsia, voi hoittaa olankohautuksella.Ihmisen tulee olla onnellinen eikä tehdä asioita koska "on pakko".
Ja lopuksi, ei miehesi mikään ikäloppu ole 37v saamaan lapsia.Monet tekevät tänäpäivänä lähempää neljääkymppiä lapsensa.
- dkjjs
Miksi olet nyt päättämässä asiaa? Olet vielä tosi nuori ja miehillä hedelmällisyys kestää huomattavasti pidempään (ja vastuu yöhoidoista jne. on nuoremmalla naisella!). Ikäerosta ei ole mitään haittaa siis. Tuossa iässä en itse halunnut lainkaan lapsia, ei olisi tullut mieleenkään. Kammosin vauvoja! Itsekin asuin koirien kera mieheni kanssa ja nautin elämästä vapaudesta. Mutta sitten yhtäkkiä 32 vuotiaana aloin kaivata lasta (en vauvaa, ne huutaa ;)). Siskoni sai silloin lapsen ja huomasin, että tuohan on aivan mahtava juttu joka meiltä vielä puuttuu. Rakkaus omaan lapseen on suurinta rakkautta mitä voi kokea! Nyt olen 38 vuotias ja odotan toista lasta, vaikka mitään vauvakuumeita en ole ikinä kokenut. Mies on jo yli nelikymppinen ja todella innoissaan tästäkin tulokkaasta. Meillä on mahtava perhe ja en voisi olla onnellisempi. Älä siis katko omia tai miehesi piuhoja ja pidä se mahdollisena, että mieli voi muuttua. Lapsettomaksi jäämisessä ei ole mitään pahaa, mutta sitten on, jos mieli sitten myöhemmin muuttuukin ja piuhat on poikki. Tai tulee ero ja toinen haluaa uuden kumppanin kanssa lapsen.
Ai niin... 70 vuotias appiukko jaksaisi meidän esikoista vaikka kuinka kauan eli ei se ole iästä kiinni!- AntakaaAjanKulua
Samaa mieltä. Päätös siitä, että ei halua koskaan lapsia on naisella edessä vasta vähän yli kolmikymppisenä, miehellä vielä vanhempana. Ja loppujen lopuksi ei voi tietää, sopiiko lapsielämä itselle, ennen kuin on kokeillut.
Sen neuvon annan kuitenkin, että ei missään nimessä sterilisaatiota teidän tilanteessa. - lapsialapsia
kyllä on outoja jorinoita.lipponen sai lapsen 70 vuotiaana.entäpä muut hemmot.itse olen yli 60v.ja ajattelin tehdä vielä lapsia
- isukki55vee
lapsialapsia kirjoitti:
kyllä on outoja jorinoita.lipponen sai lapsen 70 vuotiaana.entäpä muut hemmot.itse olen yli 60v.ja ajattelin tehdä vielä lapsia
lipposen lipsuttelija sai muuten toisen sarjan lapsensa 55 vuotiaana ei todellakaan 70 v , miehelle 55 v on vielä ihan kohtuullinen ikä lapsen saamiseen , jos mies on hyvin säilynyt eikä mikään paappa siinä iässä
- nknw
"Rakkaus omaan lapseen on suurinta rakkautta mitä voi kokea!"
- Sinäkö siis määrittelet kaikkien puolesta rakkauden syvyyden? Mikä sinut nostaa niin korkealle jalustalle? Tietoisku sinulle: ihmiset ovat erilaisia, kuten ihmisten kokemat tunteetkin. Et siis mitenkään voi verrata tunteita ja niiden syvyyttä -ellet ole aivan idiootti. Harvinaisen halventavasti puhut esim. minun rakkaudestani puolisoani kohtaan
"70 vuotias appiukko jaksaisi meidän esikoista vaikka kuinka kauan eli ei se ole iästä kiinni!"
- Appiukkosi ei kaiketi ole lapsen kanssa 24/7, kasvata häntä, elätä häntä ym.
"Päätös siitä, että ei halua koskaan lapsia on naisella edessä vasta vähän yli kolmikymppisenä"
- Minä olen "aina"tiennyt, etten halua lapsia. Samoin mieheni. Olemme nyt lähes viisikymppisiä, eikä mieli ole muuttunut mihinkään. Tein siis tuon päätöksen jo teini-iässä.
"ei voi tietää, sopiiko lapsielämä itselle, ennen kuin on kokeillut"
- Huh...kokeilitko lapsielämää ennen kuin omasi hankit? Mitä jos olisit todennut ,että se ei olekaan sinun juttusi, olisitko antanut lapsesi pois ja aloittanut puhtaalta pöydältä? Siis ettekö te ihmiset todellakaan hetkeäkään ajattele sanojanne, ennen kuin ne tuotte julki -kannattaisi, jottei nolaisi itseään noin pahasti :)- AntakaaAjanKulua
"Minä olen "aina"tiennyt, etten halua lapsia. Samoin mieheni. Olemme nyt lähes viisikymppisiä, eikä mieli ole muuttunut mihinkään. Tein siis tuon päätöksen jo teini-iässä."
Just, ja sinähän oletkin kaikki. Muuten vaan sterilisaatiokeskusteluissa on aina näitä katujia. Sterilisaation purkuja tehdään todella paljon, harmi vain että ne eivät useinkaan onnistu. Jos aloittaja esim. tekisi kolmikymppisenä sterilisaation sinun neuvostasi, niin ottaisitko sinä siitä vastuun, jos hän katuisi? 24-vuotias on ihan kakara, ja mieli taas joko muuttuu tai ei. Miksi sinusta aloittajan olisi tehtävä jokin lopullinen päätös juuri nyt?
"ei voi tietää, sopiiko lapsielämä itselle, ennen kuin on kokeillut"
- Huh...kokeilitko lapsielämää ennen kuin omasi hankit? Mitä jos olisit todennut ,että se ei olekaan sinun juttusi, olisitko antanut lapsesi pois ja aloittanut puhtaalta pöydältä? Siis ettekö te ihmiset todellakaan hetkeäkään ajattele sanojanne, ennen kuin ne tuotte julki -kannattaisi, jottei nolaisi itseään noin pahasti :)"
Näin se asia nyt vain on. Ei se siitä riipu, vaikka sinusta ei olisi kivaa tai reilua, että se asia on niin. :) - Jopasnytharmittaa
Noin katkeralta kuulostat kuitenkin..
- Tyllinen
Ja muutenkin -- ei "lopullinen lapsettomuuspäätös" ole naisella edessa todellakaan "vähän yli kolmekymppisenä" (paitsi ehkä jossain landetuppuperähikiällä, jossa lapset tehdään mielellään heti ammattikoulun jälkeen parikymppisenä), vaan pikemminkin vasta vähän alle nelikymppisenä tai nelikymppisenä!
Itse olen se "vähän yli kolmekymppinen", (vielä) lapseton, enkä ole ajatellut tässä tehdä mitään piuhat-rusetille-en-koskaan-hanki/saa-lasta -päätöstä.- AnnatkoAjanVainKulua
Sinulle vinkkinä, että lapsenhankintapäätöksen aika on juuri nyt. Jos et ala nyt tehdä lapsiasialle mitään, niin silloin käytännössä olet päättänyt, että ei ole niin väliksi vaikket lapsia saisikaan. Ja jos odotat nelikymppiseksi, olet tehnyt melko varman lapsettomuuspäätöksen. Toki yli nelikymppisenäkin saadaan lapsia, mutta erittäin epävarmaa se on, sekä hyvin hyvin kiireistä.
- jöööö
AnnatkoAjanVainKulua kirjoitti:
Sinulle vinkkinä, että lapsenhankintapäätöksen aika on juuri nyt. Jos et ala nyt tehdä lapsiasialle mitään, niin silloin käytännössä olet päättänyt, että ei ole niin väliksi vaikket lapsia saisikaan. Ja jos odotat nelikymppiseksi, olet tehnyt melko varman lapsettomuuspäätöksen. Toki yli nelikymppisenäkin saadaan lapsia, mutta erittäin epävarmaa se on, sekä hyvin hyvin kiireistä.
Ensisynnyttäjäksi ei suositella ryhtymään enää 35-vuotiaana. Sitten siinä synnyttämisessä ei kai ole yli kolmevitosena tai -kutosenakaan mitään niin riskaabelia, jos on jo ennestään synnyttänyt. Joka tapauksessa riskikerroin kasvaa, mitä vanhempi nainen on synnyttäessään (ensi kertaa).
Tosin adoptoidahan voi ja se onkin todella järkevä vaihtoehto. Tosin sekään ei onnistu enää yli nelikymppisenä, näin olen kuullut. - ihantäyttäsoopaa
Täysin vanhaa tietoa ja ihan täyttä potaskaa! Keho kuluu synnytyksessä eikä 35-36-vuotiaalla ensisynnyttäjällä ole oikeastaan mitään riskiä asiassa. Siis muuten kun on muutenkin. Totta kai jos hän on huonokuntoinen on riskejä, mutta jos on ylipainoa, huono terveys ja kunto, niitä on nuorenakin. Riskikerroin ei kasva yhtään mihinkään yhtään enempää vaikka synnyttäisi ensimmäisen kerran 45-vuotiaana. Jonkun verran kasvaa esim. raskausriskit, jos ei ole kunnossa ja vammaisuusriski kasvaa niin että kun 25-vuotiaana downin syndrooman riski on 0,05% eli melko olematon, on se 45-vuotiaana muistaakseni jo 5%, eli lapsi on terve kyllä 95% varmuudella, mutta siis riskihän on monikertainen jos sitä haluaa katsoa.
Että ihan täyttä huuhaata ja just sitä että kun lääkärit pääsee kertomaan ne kertoo noista kertoimista ja niillä on liian tiedon ongelma, kun voi kuvitella kaikkea, mutta kuitenkin tosiasia on se, että ihan höpönlöpöä se on. Että ei se ole mitään "ei suositella enää" vaan että ennen vanhaan kolmekymppinen oli vanha ensisynnyttäjä, nykyään kasvavissa määrin ensisynnyttäjinä on myös nelikymppisiä: josita isoin osa menee ihan hyvin!
Ja se mitä sillä oikeasti yritetään saada aikaan on että naiset synnyttäisi nuorena: kyllähän 20-vuotiaan keho palautuu toisella tapaa kun 40-vuotiaan keho mutta ei se 40-vuotias mikään 80-vuotias lonkkapotilas ole! Harvoin muistetaan kertoa että isoin osa niistä nelikymppisistäkin on viikossa kunnossa ja sama sairaalassaoloaika niillä on kun muillakin, ei muutu. Eikä muisteta kertoa niistä parikymppisistä, jotka repeää, kun on ensin punnertanut 3 vuorokautta putkeen ja ovat 2 kk kipeänä sen jälkeen jne. Että kummasti unohtuu sen kertominen että kyllä niitä riskejä aina on eikä niitä ikä poista. Kun se raskaus ja synnytys nyt ihmisellä vaan on semmosta. Raskaus ja synnytys on tosiaan aina riski, mutta on täysin vanhentunutta tietoa ja sekin oli mutua ja semmoista naisten painostamista, että alle 40-vuotiaana olisi mitään kummempia riskejä jos oikeasti lukuja katsoo. Luonto kyllä pitää pääosin huolta siitä, että jos riskejä on, loppuu lasten saanti. Luonnon mielestäkin riskin jossain kohtaa kasvaa kohtuuttomiksi ja silloin tulee vaihdevuodet pelastamaan naisen ja sitä ennen se on niin sanotusti herran hallussa.
Adoptio onnistuu ainakin Kiinasta 45-vuotiaaksi saakka (se vaihtelee maakohtaisesti) ja rahalla varmaan vaikka miten vanhaksi saakka. Lisäksi voi ruveta sijaiskodiksi jne. että kyllä, vanhemmiksikin vanhemmiksi pääsee. - AntakaaAjanKuluaVielä
Sinulla on niin huuhaatietoa. Korjaan muutaman törkeimmän väitteen, vaikka ketjun aiheen kannalta ne ovatkin täysin merkitykstöntä tietoa.
Adoptio ei Suomessa onnistu rahan voimalla, ja aivan varmasti se ei onnistu "aina". Adoptiovanhemmille on tiukat kriteerit ja lapsia on saatavilla vähemmän kuin on halukaita vanhempia.
Suomen lain mukaan lapsen ja adoptiovanhemman ikäero saa olla enintään 45 vuotta, jos ei lapsen etu muuta edellytä. Useimmissa maissa vaadittu äidin ikä on tätäkin matalampi, esim. 39 vuotta. Kiinassa nuoremman vanhemman pitää olla vähintään 30 vuotta ja enintään 50 vuotta lasta vanhempi. Kiinan adoptioista sanotaan Pelastakaa lapset ry:n sivuilla, että sieltä annetaan adoptioon tällä hetkellä pääsääntöisesti 2-6 -vuotiaita erityistarpeisia poikia sekä yli 6-vuotiaita lapsia, ja ilmeisesti Suomen viranomaiset tosiaan joustavat ikärajasta näissä tapauksissa. Vauvoja voi käytännössä adoptoida vain Suomesta, ja heitä ei kyllä anneta yli 45-vuotiaille, jotka eivät ole sukua, kun nuorempiakin ottajia on jonossa.
http://www.pelastakaalapset.fi/@Bin/2529496/CCCWAn hakijoiden kriteerit 1 1 2015 alkaen.pdf
http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kansainvalinen-adoptiopalvelu/kontaktimaat/kiina/erityistarve-adoptiot-kiinasta-k
http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kansainvalinen-adoptiopalvelu/kontaktimaat/kiina/
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120022
Downin oireyhtymän tilastollinen riski on 45-vuotiaan munasoluilla yksi kolmestakymmenestä täysiaikaisessa raskaudessa ja yksi viidestätoista raskauden ensimmäisellä kolmanneksella (osa menee kesken vielä sen jälkeen). Toki sekin tarkoittaa, että lapsi on todenäköisimmin terve. Siis sikäli kuin nainen yleensäkään onnistuu tulemaan raskaaksi ja pysymään raskaana loppuun saakka (yli 40-vuotiaiden raskauksista menee kesken vähintään puolet mm. munasolujen huonon kunnon takia). Se on sitten taas ihan eri juttu, jos tulee raskaaksi esimerkiksi hedelmöityshoidoista aiemmin pakastetulla alkiolla, jolloin tilastoriski on tietysti sen mukainen kuin siinä iässä kun munasolu on alun perin ovuloitu.
http://www.laakarilehti.fi/files/lehdisto/SLL392010-sainio.pdf
Mutta siinä olet oikeassa, että ei ole todellakaan mitään sellaista suositusta, ettei yli kolmevitosena saisi ensisynnyttää. Vaan se suositus koskee sitä, että voi olla vaikeampi tulla raskaaksi kuin nuorempana. - adoptoidakolapsi
Jaa, ehkä kyse on sitten lääkärien propagandasta, kun 37-v. tuttuni sai "tuomion" että ei kannattaisi enää siinä vaiheessa jättää pillereitä popsimatta, koska on juurikin ne lapsen terveysriskit naisellekin riskialttiimpaa (ei nyt mitään kuolemanvaaraa, vaan siis just keskenmenot ja muut tämmöiset).
Adoptiosta sen verran, että olen myös kuullut, että yli 40-v. ei enää saa adoptoitua muksua Suomessa, minkä lisäksi adoptiovanhempien on oltava naimisissa, jotta adoptointi onnistuu nuorempanakaan. Siskoni joutui menemään naimisiin silloisen miehensä kanssa, jotta saivat adoptoitua. Ero tuli kyllä melkein heti perään, mutta lapsi sai jäädä, sillä sosiaalityöntekijät kävivät säännöllisesti tapaamassa vanhempia ja lasta ja tarkastamassa asioiden olevan ok. Käynnit jatkuivat vuosia, vaikka kaikki oli aina ok. Nykyään se lapsi on aikuinen. :) Voivathan käytännöt olla toki muuttuneet, tuo oli 90-luvulla. - Kgvgfvgc
ihantäyttäsoopaa kirjoitti:
Täysin vanhaa tietoa ja ihan täyttä potaskaa! Keho kuluu synnytyksessä eikä 35-36-vuotiaalla ensisynnyttäjällä ole oikeastaan mitään riskiä asiassa. Siis muuten kun on muutenkin. Totta kai jos hän on huonokuntoinen on riskejä, mutta jos on ylipainoa, huono terveys ja kunto, niitä on nuorenakin. Riskikerroin ei kasva yhtään mihinkään yhtään enempää vaikka synnyttäisi ensimmäisen kerran 45-vuotiaana. Jonkun verran kasvaa esim. raskausriskit, jos ei ole kunnossa ja vammaisuusriski kasvaa niin että kun 25-vuotiaana downin syndrooman riski on 0,05% eli melko olematon, on se 45-vuotiaana muistaakseni jo 5%, eli lapsi on terve kyllä 95% varmuudella, mutta siis riskihän on monikertainen jos sitä haluaa katsoa.
Että ihan täyttä huuhaata ja just sitä että kun lääkärit pääsee kertomaan ne kertoo noista kertoimista ja niillä on liian tiedon ongelma, kun voi kuvitella kaikkea, mutta kuitenkin tosiasia on se, että ihan höpönlöpöä se on. Että ei se ole mitään "ei suositella enää" vaan että ennen vanhaan kolmekymppinen oli vanha ensisynnyttäjä, nykyään kasvavissa määrin ensisynnyttäjinä on myös nelikymppisiä: josita isoin osa menee ihan hyvin!
Ja se mitä sillä oikeasti yritetään saada aikaan on että naiset synnyttäisi nuorena: kyllähän 20-vuotiaan keho palautuu toisella tapaa kun 40-vuotiaan keho mutta ei se 40-vuotias mikään 80-vuotias lonkkapotilas ole! Harvoin muistetaan kertoa että isoin osa niistä nelikymppisistäkin on viikossa kunnossa ja sama sairaalassaoloaika niillä on kun muillakin, ei muutu. Eikä muisteta kertoa niistä parikymppisistä, jotka repeää, kun on ensin punnertanut 3 vuorokautta putkeen ja ovat 2 kk kipeänä sen jälkeen jne. Että kummasti unohtuu sen kertominen että kyllä niitä riskejä aina on eikä niitä ikä poista. Kun se raskaus ja synnytys nyt ihmisellä vaan on semmosta. Raskaus ja synnytys on tosiaan aina riski, mutta on täysin vanhentunutta tietoa ja sekin oli mutua ja semmoista naisten painostamista, että alle 40-vuotiaana olisi mitään kummempia riskejä jos oikeasti lukuja katsoo. Luonto kyllä pitää pääosin huolta siitä, että jos riskejä on, loppuu lasten saanti. Luonnon mielestäkin riskin jossain kohtaa kasvaa kohtuuttomiksi ja silloin tulee vaihdevuodet pelastamaan naisen ja sitä ennen se on niin sanotusti herran hallussa.
Adoptio onnistuu ainakin Kiinasta 45-vuotiaaksi saakka (se vaihtelee maakohtaisesti) ja rahalla varmaan vaikka miten vanhaksi saakka. Lisäksi voi ruveta sijaiskodiksi jne. että kyllä, vanhemmiksikin vanhemmiksi pääsee.Se, että Downin syndrooma on 5% varmuudella ei todellakaan tarkoita, että lapsi on terve 95% varmuudella. On olemassa tuhansia muitakin sairauksia, joiden riski kasvaa iän myötä, eikä Downin syndrooma ole edes yleisimpien joukossa. Pelkästään erilaisia kehitysvammoja sadoittain.
- Kgvgfvgc
Lisänä äskeiseen, että edes 20-vuotiaalla ei lapsi ole terve yli 99% todennäköisyydellä. Jo ykköstyypin diabetes on lapsilla kymmeniä kertoja yleisempi kuin Downin syndrooma. Ja onhan noita kehitysvammojakin vaikka kuinka paljon.
- yksakka
harkitse rauhassa asiaa,olet vielä nuori.jos et oikein tiedä haluatko vai et,niin silloin oikea ratkaisu on ei,lapsi pitää olla täydestä sydämestä haluttu,ei tavan vuoksi ja ympäristön paineesta.jäimme mieheni kanssa lapsettomiksi yhteisellä päätöksellä,enkä ole katunut,mistään en tunne jääneeni paitsi.ehkä vanhuus tulee olemaan yksinäinen,mutta se olisi ollut aika itsekäs syy lasten hankinnalle.
- Asioiden_tuntija
Vanhuuden yksinäisyyteen lapset ovat modernissa yhteiskunnassa aika huono apu. Modernissa yhteiskunnissa ihmiset eivät ole paikkaan sidottuja ja onkin tyypillistä, että aikuistuttuaan lapset muuttavat kauas lapsuudenkodeistaan työn tai opiskelun perässä jääden asumaan monen tunnin matkan päähän vanhemmistaan. Nykyajan työssäkäyvät keski-ikäiset ehtivät käymään vanhempiaan katsomassa muutaman kerran vuodessa. Heillä saattaa olla vapaa-aikoinaan muitakin hoidettavia, kuten pieniä lapsenlapsiaan. Nykyään on manner-Suomessa meneillään edellisen sukupolven tapaan suuri muuttoliike taantuvista maakunnista enimmäkseen neljään selvästi kasvavaan maakuntaan (Uusimaa, Pirkanmaa, Varsinais-Suomi ja Pohjois-Pohjanmaa) ja niissäkin lähinnä maakuntakeskuksiin. Nykyajan koulutettu nuoriso pakkautuu töiden perässä enimmäkseen pääkaupunkiseudulle, Tampereelle, Turkuun ja Ouluun siinä missä heidän vanhempansa muuttivat maaseudulta maakuntien keskuskaupunkien yliopistoihin ja opistoihin opiskelemaan.
Varsinkaan nykyään ei enää tehdä suurta määrää lapsia monestakaan eri syystä, kuten siksi, että kaupungeissa asuminen on hyvin kallista ja koska nykyajan ammatit vaativat entistä pidemmän koulutuksen, joten lapset eivät usein ole taloudellisesti täysin omillaan kuin vasta lähes kolmekymppisinä. Lisäksi ulkoistamisista, automatisoinneista ja elinkeinorakenteen muutoksesta johtuva suurtyöttömyys vaikeuttaa nuorten pääsyä vakituisiin työpaikkoihin. Ylipäätään vakituiset työpaikat kiven alla nykyään.
Toinen juttu on, että yhteiskunnan asenteet vanhemmuutta kohtaan ovat muuttuneet vähitellen vaativammiksi. Kaikki lasten kanssa tekemisissä olevat tahot, kuten koulu, päivähoito, terveydenhuolto, seurakunnat yms. on valjastettu lastensuojelun kumppaneiksi mukaan seulomaan ongelmia varhaisen puuttumisen hengessä. Lisäksi Suomessa ollaan luomassa kansallinen sähköinen terveystietovarasto ja tietosuojaa ollaan heikentämässä viranomaisyhteistyön parantamiseksi. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta tästä voi tulla ongelmia esimerkiksi perheille, joissa on erityislapsia, koska kunnallisella puolella neurologisia ongelmia tulkitaan toisinaan väärin psykiatrisiksi, jolloin niistä syytetään vanhempia ja perhe voi joutua lastensuojelun hampaisiin. Lastensuojelu ja sijaishuolto ovat heikosti valvottuja ja jälkimmäisestä on kasvanut parissakymmenessä vuodessa miljardibisnes, jossa kansainväliset sijoittajat kahmivat voittoja. On suositeltavaa, että ne, joilla on mitään epäilyksiä kyvystään vanhemmuuteen esim. oman terveys- tai sosiaalihistoriansa takia, tai joilla on geeniperimänsä laadusta mitään epäilyksiä, jättävät vanhemmuuden kokonaan väliin.
Tulevaisuus kuuluu ihmisille, jotka ovat älynlahjoiltaan vähintäänkin, sanotaanko nyt, parhaassa kuudenneksessa, itsekuriltaan erinomaisia, ja mielenterveydeltään moitteettomassa kunnossa voidakseen kestää tulevaisuuden, nykyistäkin henkisesti kuormittavamman työelämä vaatimukset entistäkin suuremman epävarmuuden sietokyvyn osalta. Lopulta tulevaisuus ei tietenkään kuulu ihmisistä parhaimmillekaan, koska erilaiset tekoälyjärjestelmät lopulta korvaavat kaikki ihmiset tuottavassa työssä. Näin tapahtuu pakostakin maanpuolustuksen osalta, koska kaikkien maanpuolustusten osajärjestelmien integrointi toiminnan optimoimiseksi ja vasteaikojen minimoimiseksi päätöksenteko joudutaan koneellistamaan uhkien torjuntakyvyn varmistamiseksi. Jonkinlaista esimakua tulevasta on Yhdysvaltojen laivaston lentotukialusryhmien puolustusjärjestelmä, jossa uhkiin vastaaminen on täysin automatisoitu: järjestelmä arvioi salamannopeasti mitkä kaikista sadoista tai tuhansista järjestelmään kuuluvista aseista on paras kunkin sekunnin murto-osan aikana torjumaan minkäkin uhan. Koska totaaliseen maanpuolustukseen kuuluvat yhteiskunnan kaikki taloudelliset ja tekniset resurssit, jotka on itse asiassa alkeellisella tavalla jo tietoteknistetty ja optimoitu, vähitellen koko yhteiskunta siirtyy liiketaloudellisista ja sotilaallisista syistä tekoälyjärjestelmien ohjaukseen. Koska nuo järjestelmät alkavat vähitellen ottaa itse vastuun omasta kehityksestään, siitä seuraa massiivinen valkokaulushuippuasiantuntijoiden potkuaalto Piilaaksoa myöten.
Ei olekaan ihme, että kokonaishedelmällisyysluku, joka kertoo keskimääräisen naisen lapsiluvun koko lisääntymisuran aikana, on laskenut hyvin nopeasti, vuosien 2010 ja 2015 välillä, noin 1,8:sta 1,65:een. Kansantaloustieteilijät ja poliitikot tietysti huolestuvat huoltosuhteesta mutta näköjään kansa ymmärtää tosiasiat, koska joutuu elämään niiden kanssa. Tulevaisuudessa ihmistyön tarve vähenee entisestään, koska yhä vaativampia tehtäviä kyetään automatisoimaan. Hyväpalkkaisia vakituisia töitä on tarjolla yhä vähemmän ja niitäkin ihmisille, jotka ovat oikeasti kovan luokan asiantuntijoita. Mutta huipullakin tuulee tulevaisuudessa entistä enemmän, koska maailma muuttuu koko ajan enemmän.
- Kansalainen015
Tunnen yhden pariskunnan, joka vihdoin onnistui lapsen teossa. Nainen silloin 42 vuotias, siis ensiynnyttäjä. Ei mitään ongelmia. Oli uskomatonta nähdä se pariskunnassa säteilevä onni :)
- bennyhill75
Mitä itse olen kuunnellut useampia aikuisia naisia ympärilläni, niin vasta liian vanhana ovat huomanneet haluavansa lapsia, kun aika on mennyt jo ohi...
- KHMM-65
Hei, ei kannata asiaa vielä miettiä sinä olet niin nuori ja koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vaikka ero nykyisestä puolisosta. Älä kauhistu en tietenkään povaa kenellekkään ero mutta koskaan ei voi tietää. Ja jos myöhemmin tulet vielä ajatuksiin omasta lapsesta, vaikka nykyisenkin puolison kanssa, ei kannata tehdä mitään hätiköityä. Eläkää ihanaa elämäänne, älkää miettikö lapsia. Ja jos joskus mieli muuttuu niin ehkä sitten. Olet vielä nuori. Kaikkea hyvää teille. Itse luulin että en ikinä halua lapsia, mutta 30v. tapasin aviomieheni ja koitettiin kaikin keinoin, ei se vaan sitten onnistunutkaan. Joten tätä kirjoitellessäni olen nyt 50v. lapseton. Hyvää joulua ja parempaa uuttavuotta 2016.
- lapseton2015
Eiköhän asian pohjimmiltaan itse tiedä. Liian moni tekee lapsia siksi, että niin kuuluu tehdä, ja jopa katuu lastenhankintaa. Asia on tosin lähes tabu. Äitimyytti elää ja voi hyvin. Kielteisiä tunteita ei saa ilmaista. Se, että saa biologisia lapsia, ei ole mikään tae hyvästä vanhemmuudesta. Toisin kuin moni väittää, etenkin tällaisilla palstoilla. Jos synnyttäminen/siittäminen itsessään tekisi hyväksi vanhemmaksi, niin mitään lastensuojelutoimenpiteitä ei tarvittaisi.
Maailma tuskin muuttuu missään vaiheessa varmemmaksi paikaksi. Toisesta maailmansodasta lähtien on enemmän tai vähemmän eletty globaalisti sodan uhkan alla. Toiset sulkevat siltä silmänsä, toiset näkevät asian. Ydinohjusten lähettäminen on ollut monta kertaa vain muutaman millin päässä. Nykyään ilmaston muutos on tullut ilmeiseksi. Suomessa ei liene 1860-luvun nälkävuosien jälkeen ollut pahempaa nälänhätää, mutta tilanne voi muuttua nopeasti.
Noin 20 % naisista jää lapsettomaksi. Mielestäni asia ei ole paha. Maailman väkiluvun kehitys on sairas, eikä maapallo kestä olemassaolevaa tilannetta. Jossain vaiheessa homma räjähtää käteen.
Itse mietin jossain vaiheessa nuorempana lastenhankinta-asiaa. En ole koskaan pärjännyt elämässä mitenkään hyvin, ja omat lähtökohtani ovat muutenkin surkeat. Nyt olen lähes vaihdevuosi-iässä. Tässä tilanteessa tuntuu vain hyvältä, ettei lapsia ole. Ne olisi joka tapauksessa ennätetty ottaa huostaan jo monia kertoja.
Jostain googlettelin, minkä verran missäkin iässä terveet ja naiset tulevat raskaaksi perinteisin keinoin. Vuoden kuluessa raskaaksi tulee 30-vuotiaista 76 %, 35-vuotiaista 66 % ja 40-vuotiaista 44 %. 30-vuotiaalla on 20 % todennäköisyys tulla raskaaksi yhden kuukautiskierron aikana, 40-vuotiaalla 5 %:in. Eri lähteissä todennäköisyydet vaihtelevat. Joka tapauksessa yli 30-vuotias terve nainen voi tulla ihan hyvin raskaaksi, jos kärsivällisyyttä on odottaa yli vuoden.
Älä tee lapsia kenenkään painostuksen vuoksi, kyseessä on iso elämänvalinta! Olisiko yhtä moni valmis ottamaan kotiinsa vaikkapa dementikkomummonsa asumaan kuin mitä ihmiset painostavat lastenhankinnassa? Lapsi on ihan yhtä sitova ja rasittava kuin dementikkomummokin. Ja dementikkomummot suljetaan surutta laitoksiin.- Joskus24ollutitsekin
Ei sitä kyllä 24sena mitään mistään tiedä ;)
Aloittajalle: anna ajan kulua äläkä pohdi koko asiaa, palaa asiaan joskus 10 vuoden kuluttua, maailma näyttää silloin aivan erilaiselta kuin nyt. Onnea tulevaisuuteen!
- onnelinenisä
Jos aloittaja vielä lukee viestiketjuja niin voin sanoa että vaimoni oli 40 vuotias kun synnytti ainoan lapsemme (pojan) 2001 joulukuussa. Minä 36 vuotias. Kun tapasin vaimoni hän oli 33 vuotias ja minä 29. Laman takia olin pienellä palkallani ulosotossa ja vaimo työttömyyden takia aloittanut uuden ammatin opiskelut jotka kesti 7 vuotta. Vaikka halusin lapsen meillä ei ollut mitään taloudellisia edellytyksiä kasvattaa silloisessa tilanteessa lasta. Vaimo myös ikäänsä puolesta empi lapsen hankkimista kun tykkäsi helposta elämästä ilman vastuuta ja halusi tietenkin suorittaa opiskelut loppuun. Jossain vaiheessa hän kuitenkin kuten minäkin halusi lapsia. Ei meinannut enää onnistua vaikka yritimme. Kunnes hän 39 vuotiaana soitti minulle että on raskaana. Olin Floridassa työkokouksessa silloin ja rupesin itkemään kesken kokousta. Olin aivan sekaisin. Vaimo täytti 40 v. kun poika syntyi. Toista lasta emme saaneet vaikka jonkin aikaa yritimme. Mutta olemme onnellisia yhdestäkin lapsesta joka teini ikäisenä kyllä tuottaa harmaita hiuksia mutta antaa myös paljon..... Mieti tarkkaan mitä oikeasti halut. Älä nyky hetkeä mistä kenties nautit. 10 vuoden kuluttua mietit jo ihan eri tavalla. Itse en edes halua miettiä minkälaista elämäni olisi nyt 5-kymppisenä ilman lasta. Todennäköisesti kokisin sen tyhjäksi........
- Tarkoitinpas
Onpa omituista,kun kaikki pitää kysyy muilta??hanki tai ole hankkimatta lasta,ehkä parempi ettet hanki,kun vaikutat tuollaisesta itsekkäällä hemmottelua pikkutytöltä, siis lapsen onni,ettei saa tuollaista äitiäKeskity töihin ,bileisiin ja muutenkin vapaaseen huolettoman elämään
- neljääitee
No usein voi käydä niin, että sitten 40 jälkeen alkaakin sitä lasta tekeen mieli. Eli ei voi sanoa milloin varmasti tietää. Ja kyllä meillä on lapset hankittu, suurimmalla osalla ei ole ongelmia lastenteossa
- minäsain
ekan muksuni ollessani 53-vuotias, joten ikä on vaan numeroita :)
- Trixit
Tiesin jo viimeistään 15-vuotiaana, etten halua lapsia. Ja päätös piti. Nyt olen 56 vuotta eikä kaduta yhtään. :) Haukkukaa vaan itsekkääksi ym, sitä en koe olevani. Minä olen se lapseton sisarus, joka kantaa vastuun vanhasta äidistämme, lapsellisillahan ei ole aikaa, ja teen sen mielelläni. Välitän kovasti myös miehestäni, jonka kanssa olen ollut jo 21-vuotiaasta asti, ja sisarusten lapsista, jotka pieninä viettivät meillä monet kesä- ja talvilomat, ja yhä ovat minulle tärkeitä sekä ilmeisesti minä myös heille. En siis vihaa lapsia, mutta tiesin että äidiksi minusta ei kyllä ole, Rakastan rauhaa, hiljaisuutta ja harmoniaa, matkoja ja lukemista ilman häiriötekijöitä. Pieni poikkeus "hiljaiseloon" silloin tällöin ei ärsytä vaan piristää.
- Herkkäsielu
Minulla oli 23-vuotiaana elämässäni todella sysimusta hetki ja kun selvisin noista vaikeuksista niin päätin että näin kovaan maailmaan en halua omia lapsia,vaikka lapsista tykkäänkin.Toiset ihmiset joutuvat kovan paikan eteen jo nuorena tässä maailmassa,elämä opettaa.
- Valinnantehnyt
Herkkäsielu kirjoitti:
Minulla oli 23-vuotiaana elämässäni todella sysimusta hetki ja kun selvisin noista vaikeuksista niin päätin että näin kovaan maailmaan en halua omia lapsia,vaikka lapsista tykkäänkin.Toiset ihmiset joutuvat kovan paikan eteen jo nuorena tässä maailmassa,elämä opettaa.
Komppaan Herkkäsielua. Elämä lapsuuskodissa oli hyvin traumaattista. Omasta mielestäni kummallakaan vanhemmallani ei ollut valmiuksia vanhemmuuteen. Aikuisiällä minulle oli varhaisessa vaiheessa selvää, ettei minun ole tarkoitus saada omia lapsia. Pohtiessani asiaa, minulle selkeni asia, etten kykenisi hyvään vanhemmuuteen. En haluaisi yhdenkään lapsen kokevan olevansa rasite vanhemmilleen, ja totesin, että tulisin itse mitä suurimmalla todennäköisyydellä syyllistymään syyllistämiseen, kuinka en voi tehdä sitä enkä tätä, koska lapsi estää "elämästä". Lapsen pitää saada osakseen huolenpitoa ja varauksetonta rakkautta, ja osoituksen siitä, että on tärkein asia vanhemman elämässä. Itse en olisi tähän kyennyt.
- lapseton31
No on naisilla aikaa sinne 40 vee asti miettiä asiaa. Ihan hyvin tulee vielä raskaaksi ennen neljääkymppiä.
- havukkaahonajattelija
Aloittaja ehtii eroamaan 2-4 kertaa miehestään ja silti ehtii tehdä lapsia .
24 vuotiaana on ihan turha miettiä moisia . - eeppeli
..Ihminen on semmonen otus jotta se muuttaa mieltään tämän tästä.
Eli varmaan sitten se naisella on varmaa kun tulee 50 mittariin.. sen jälkeen luonto on pitänyt huolen siitä ettei lapsia tule.
Eli vastaus on että 50 vuotiaana tietää varmasti. - JokermanXX
En asiasta vielä stressaisi. Nykytilastojen mukaan itse asiassa harvempi nainen hankkii lapsia alta 30 v. Itse miehenä sain esikoisen lähempänä 40 v. Välillä kyllä mietin, että hiukan aiemmin olisin hankkinut, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Yövalvomiset kun väsyttävät enemmän kuin parikymppisenä.
Mutta jokainen tyylillään, muiden ratkaisuja ei voi kopioida.
En huolestuisi myös siitäkään, että muiden lapset eivät herätä tuntemuksia. Eivät minussakaan. Siitä huolimatta olen rakastanut lapsiani ensi hetkestä lähtien täysillä. Suhde omaan lapseen on niin ainutlaatuinen, että hyväkään pari- tai perhesuhde ei pääse sitä lähellekään.
En näe siinä mitään pahaa, jos ei halua lapsia. Mutta kehotan miettimään tarkkaan. Naisilla on kuitenkin "hankinta-aika" rajallinen. Miehet voivat vetkutta ratkaisuaan pitkään.
Ja mikäli joskus päädyt tilanteeseen, että lapsen haluat mutta mies ei, niin lähde suhteesta. Välittömästi. - 987789
Jännää asutte omassa talossa ette haluu lapsia, Eli sitten joskus omaisuus menee minne menee, Itse mies ja lapsia en päivääkään vaihtais pois ne on vaan niin ihania, seurata kehitystä elää ilot ja surut, Jos ei olisi lapsia niin miksi tekisin edes töitä yksin eläisi niin pikku pudjetilla että ei kannattais tressata semoisella itseän kuin työ.
- tissivesi
Niin...jännää. Kyllä kai sitä ihan perinnön jakamisen merkeissä vois lapsen tehdä. Voi näitä ihmisiä....
- raskausonraskasasia
Hieno aloitus. sinä olet todellakin vielä nuori ja taidat joutua miehen "takia" miettimään asiaa. Lapsen saaminen voi muuttua monta kertaa matkan aikana. Itse tulin raskaaksi 40 vuotiaana, joka tosin päättyi keskenmenoon. Asia sai ajattelemaan tilannetta.
Sinuna en löisi asiaa "lukkoon". Hienoa että teillä menee hyvin, mutta meneekö vielä viiden tai 10 vuoden päästä? Olette ehkä aivan eri tilanteessa. (vaikka toki onnea teille toivonkin)
Jos raskaaksi haluat, en odottaisi päivääkään. Jos et , se on sinun -ja miehesi päätös. Puhukaa keskenänne. suomi24 ei lapsiasiaanne ratkaise.
Mutta muista 45vuotiaana asia voi olla jo LOPULLINEN. - Jokainenhan
se tekee valintansa itse. Jos sattuu valitsemaan väärin niin sitä sitten katuu. Ja onhan monesti niinkin, että lapsia ei saakaan, vaikka haluaisi, taikka silloin kun haluaisi.
Minä sain ensimmäisen lapseni 24-vuotiaana. Viimeisen eli neljännen lapseni sain 50-vuotiaana. Lukuisat raskaudet päättyivät keskenmenoon.
Päivääkään lasteni kanssa eletystä elämästä en vaihtaisi pois. Nyt on jo elämää lastenlastenkin kanssa. Luultavasti näen vielä lastenlastenlapsianikin.
Eihän kukaan meistä elämässään voi saada mitään aikaan muuten kuin saamalla lapsia. Kaikki muut saavutukset katoavat.
Äidilläni, joka ei edes elänyt erityisen vanhaksi ja oli koko elämänsä ajan köyhä (aikakin toki oli toinen...) oli kuollessaan 108 jälkeläistä. MIkä rikkaus! - muoree
Olen viisikymppinen ja"lapsellinen". Vasta näillä vuosilla olen alkanut ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. Itsellä on tilanne, että lapset ovat jo isoja, eli tavallaan olen nyt taas lapseton ja VAPAA vanhemmuudesta. Ajatuskin pikkulapsista ahdistaa. Toivottavasti saan lastenlapsia aikanaan, mutta en vielä kaipaa sitäkään riemua!
- xrt334w4e3weweqqq
ette elä niin. kun sinulle tulee muutama vuosi lisää niin ukko vaihtaa sinut nuorempaan. sorri mutta näin tulee olemaan. jos lapsia teette niin olisi edes jonkinlainen syy olla yhdessä pitempään mutta sekään ei ole ikinä varmaa. ja jos lapsia haluat niin miksi otit 10vuotta vanhemman kaveriksi !! oma vika mutta varmasti osaat muita syyttää sitten kun on aika. yli 30 kymppinen ei viitsi etsiä oman ikäistä koska 30kympin jälkeen kaikki alkaa rypsahtaa. annan teille n. max 4 vuotta yhdessä olo aikaa sitten vaihtuu patjakaveri. tämä viesti on kylmä totuus joten mitä sitä kaunistelemaan. pahoittelen vielä kerran.
- lapsi_ei_hanki_lasta
Pakko kyllä sanoa, että olet liian epäkypsä ja lapsellinen tekemään päätöstä jälkikasvun hankinnasta. Sen huomaa siitä, että otat noin paljon paineita siitä mitä muut sanovat, ja vaikutat harkitsevan lapsentekoa ihan vaan siksi, että sukulaiset ja ystävät siitä paukuttavat. Kasva ensin itse aikuiseksi ja mieti sitten oletko sovelias vanhemmaksi.
- onnennuppu
Ei ne mielellään kyllä tuonikäiseltä katkaise piuhoja jos on perusterve ihminen
Mutta kyllä minäkinen suosittelisin miettimään vielä sata kertaa,että onko päätös varma..On nimittäin kokemusta suvusta,ihmisiä jotka eivät pidä lapsista mutta sit kolmekymppisinä rakastavat omiaan..Eihän sitä tosiaan tarte kaikkien tehdä lapsia. Tai siis yrittää tehdä..kun kaikki ei niitä saa vaikka haluaisivat..Eläimetkin on tosi kivoja kavereita..Kaikkea hyvää teille, - voitsi
et koskaan tiedä sitä varmasti haluatko vai et. Jos luulet, ettet halua ja elät sen mukaisesti, niin itket typeryyttäsi, kun lapsien hankintamahdollisuus on ohi.
- TeknologiaAuttaa
Aina voi pakastaa munasolut ja hankkia sijaissynnyttäjän, jos siis on rahaa. Näin voi tehdä nainen lapsia ilman miehiä laisinkaan. Moni hankkii vielä siittiötkin ulkosuomalaisesta "pankista". Siihen päälle sitten pari hampuusia heilumaan nurkkiin "kasvatti-isiksi".
Mies liian vanha? Itse sain oman esikoiseni kolmea kuukautta vaille 5-kymppisenä ja hyvin olen hänestä huolehtinut. Nyt olen melkein 59 ja toinenkin kelpaisi. Mutta Suomessa ei tämän ikäinen kelpaa isäksi. Enkä esikoiseni äidin kanssa tee enää yhdessä yhtään mitään, lapsia varsinkaan.
- mitästuotapäättämään
Eli oikea syy lienee, ettet ole varma parisuhteesta. Liian vanha?
Selityksiä vaan keksit.
Hanki hyvä ehkäisy, esimerkiksi pieni hormonikierukka. Eikä tartte kenenkään piuhoja katkoa.
30 vuotta täyttänyt saa steriloinnin, vaikka ei olisi lapsia.
Niitä ei pureta, eli jos haluaakin lapsen, se tehdään sitten ns koeputkihedelmöityksellä yksityisesti. Miehen siittiöt voi olla ongelma, jos sterilointi on tehty miehelle. Luovutussiittiöt voi tulla kyseeseen. - aaaaamenn
Hei. Itse olen 26-vuotias nainen ja en myöskään halua lapsia.
En ole tippaakaan äidillinen, enkä ole koskaan pitänyt vauvoista/lapsista. (Vaikka olisi kuinka söpö vauva sisälläni ei liikahda mitään.)
Eläimet taas ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja omistankin kissan jota hoivaan ja rakastan ylikaiken.
Itsekin elän onnellisessa avoliitossa, on työpaikat, terveys ym. kunnossa. Nautin mieheni ja ystävieni ja kissani seurasta. Muuta en tarvitse :) - KaSä
Olet miettinyt väärältä raiteelta, mieti uudelleen. Tähän kun et saa vastausta kuin itseltäsi, muiden mielipideiden avulla et kuin peittele omia ajatuksiasi. :p
Käyttäkää ehkäisyä vitun retardit-_-
- urtsukainen
70 vuotiaana sen tietää jos ei halua lapsia
- KiitosNauruista
1. Kiertoilmaisu sille, että lapsia voisi tulla, mutta oman miehen kanssa niitä ei tehdä? Suhteenne on siis enemmän hengailun asteella kuin että se kestäisi lasten kaltaisen vastuunoton ja sitoutumisen?
4. Lapsien teko on pelkkää positiivista fiilistä? Taitaisi pelkkä koliikkivauva lopettaa suhteenne silloin?
5. Lapsia on tehty epävakaimmissakin oloissa. Suomen suuret ikäluokat laitettiin alulle nimenomaan sodan tai juuri sodan jälkeisen pula-ajan aikana, jolloin kaikki oli kortilla. Nykysukupolvelle on suuri kauhistus jo se, että työttömän äidin päiväkotihoidosta tingitään, puhumattakaan aivan kauheasta ja kaoottisesta maailmasta.
Juu, suosittelen, että jätätte ne lapset tekemättä. - kepuaikaanko-hulluko
sipilän hallituksen aikaansaamien "lapsiperheparannuksien"aikakaudella ei jälkikasvua kantsi tuottaa,ellei sukunimi ole esim. " ruotsalainen"
- ölevaisuuden
"Perusteluilla", mitä kirjoitat, ei ole mitään merkitystä. Teidän iät eivät merkitse mitään. Nainen voi hankkia lapsia yli nelikymppisenä.
Mielestäni ainut oikea perustelu lapsen hankinnalle on halu saada lapsi, siis tunneperustelu. Siis kaipaus saada oma lapsi.
Itselleni ei tällaista kaipausta koskaan tullut. Olen 50-vuotias nainen, ja joka päivä iloinen siitä, etten taipunut sukulaisten painostuksen edessä vaan tein kuten itse halusin. Olen todella onnellinen lapsettomana. Mitään "maailmassa on tarpeeksi ihmisiä" -puolustuslässytystä en ole harrastanut. En halunnut. Se on siinä. Itse olen teini-iästä lähtien tiennyt, etten halua lapsia. Nyt, 38- vuotiaana en ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Lapsiperheen elämä ei vain sovi minulle. Yksi parisuhde on tuon päätöksen takia hajonnut, mutta en silti ole katunut. Piuhat katkaistiin viitisen vuotta sitten, ja minulla asia on siis varma.
Toisaalta 24- vuotiaana sitä ei tarvitse varmaksi tietää, aikaa on edelleen. Olkaa onnellisia lapsettomina ja tehkää päätös sitten kun on sen aika, ei aiemmin.
(Ja jos tunnet muita ikäisiäsi naisia, jotka haluavat samaan tilanteeseen, saa vinkata.)- pakosti_lapseton
Yhden näkökannan aloittajalle toisin esiin. En jaksanut kahlata koko ketjua mutta sen haluan sanoa aloittajalle, että kuvittelisi elämänsä yli kuusikymppiseksi, jolloin tutuilla on jo lapsenlapsia ja teillä niitä ei olisi. Lapsenlapset ovat niitä saaville rakkaampia kuin omat lapset koskaan ovat olleet. En tiedä onko kaikilla niin mutta ainakin kaikilla omilla tutuillani asia on niin ja tunnen kateutta heitä kohtaan koska minulla ei lapsenlapsia ole. Oma lapsettomuuteni johtui sairaudesta mutta adoptio olisi kyllä ollut mahdollinen. Päätimme kuitenkin niin, että jos lapsia ei luontaisesti tule, ei niitä konsteillakaan haluta saada. Tiedän nyt että päätöksemme oli väärä. Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa miten aika muuttaa maailmaa mutta oman onnen eteen kannattaa ratkaisut tehdä. Vain ja ainoastaan oman onnellisuuden.
- nohjaah
No ei tosiaan ole kaikille lapsenlapset rakkaampia kuin omat... muutama tuttava kun tuli vaareiksi ja mummoiksi, eivät välittäneet koko asiasta. Joskus kysyin (koska tunnen sekä tämän vaarin&mummon että ne heidän lapsensa) että miten sillä pojallasi menee sen lapsensa kanssa, minkäs ikäinen se vauva/lapsi nyt olikaan. Tämä vaari-ihminen vastasi ihan huolettomasti "Jaa, en tiedä. Kai se alle eskari-ikäinen on." kun kysyin, onko se koskaan heillä hoidossa, vaari vastasi että "no ei onneksi. Miksi olisi?"
Kyseessä ei ole edes mikään tunnekylmä paska, vaan ihan lämminhenkinen ihminen. Ei vain ole kiinnostunut lapsista. - NiinEhanaaEttä
Näissä lapsenlapsissa lienee se loisto ja ero omiin lapsiin, että isovanhempi saa valittua/poimittua itselleen ne parhaimmat puolet lapsenlapsesta. Ei turhia sairastamisia tai sairauspoissaoloja, ei lapsen vahtaamista leikkipaikalla tai kuljettelua päiväkotiin. Ei itkupotkuraivareita, kiroilua ja maanittelua kaupan karkkiosastolla...
Isoäiti ja -isä näkevät lähinnä jonkin toisen hoitaman lapsen, joka hymyilee iloisesti ja opetettu vastamaan, miten isovanhemmat toivovat näiden kysymyksiin. Joskus tietysti voi käydä toisinkin. Silloin saadaan lukea kuusikymppisten mummojen sapekkaita kiukunsävyisiä kommentteja iltiksen yleisöpalstalta, miten vanhemmat käyttävät ikäihmisiä hyväkseen, kun heille retuuttavat jälkikasvunsa ruokittavaksi, kasvatettavaksi, lastentarhaksi... Hehheh :D
- Nainen40v
Kyllä nainen siinä 40 vuoden kantturoissa tietää haluaako lapsia vai ei!!!:)
- Nainen42JaMummo
Kyllä siinä aletaan olemaan jo mummoiässä itse kukin!
- lapsetovatihania
Suurin osa ihmisistä rakastuu omaan lapseensa. Lapsi on tuonut elämäämme paljon iloa, olen kiitollinen lapsestamme, hänellä on jo itselläänkin lapsi. Rakastan myös lapsenlastamme. Olen sitä mieltä, että elämämme olisi melko tyhjää ilman lastamme ja lapsenlastamme.
Lapsemme ei ole koskaan aiheuttanut meille ongelmia. Olen kiitollinen jumalalle lapsestamme ja lapsenlapsesta. - Tiesin
Jo nuorena,etten halua lapsia. Olen nyt yli 50v. ja olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni. Olen elänyt onnellista elämää ja enkä ole kokenut jääväni mistään paitsi,vaikka ei lapsia ole ollutkaan.
- Keskityvainuraasi
Ei missään tapauksessa lapsia tuollaiseen perheeseen. Te ette lapsia halua eikä teillä ole edellytyksiä lasten kasvatukseen.
Sellaisten ihmisten, jotka ovat kykeneviä kasvattamaan lapsia, elämänasenne on täysin toisenlainen, kuin mitä kertomasi mukaan teillä on. Te olette tyypillisiä tämän ajan ihmisiä, jotka laskelmoivat ja ajattelevat omaa etuaan ja mukavuuttaan. Ei sellaiseen perheeseen voi hankkia lapsia.
Jos perheessä on pieniä lapsia, siellä ei juurikaan tule omat asiat ja oma mukavuus mieleen, vaan kaikki perheen jäsenet keskittyvät yhteisen edun hyväksi toimimiseen. Lisäksi, jos hetkenkään ajan epäilet omaa tai puolisosi ominaisuuksia, olet väärä henkilö vanhemmaksi. Teillä on ne nykyajan pakolliset avioerot ja uudelleen avioitumiset vielä kokematta, joten unohtakaa lapset.
Tämän ajan Suomessahan mamut hoitavat alemmat työtehtävät ja lisääntymisen, jotta koulutetut valkoiset ihmiset voivat keskittyä itseensä ja uraansa.- kolkytseitsemän
En ymmärrä, miksi sitä ylipäätään paheksutaan, jos joku haluaa keskittyä vain parisuhteeseensa ja sen rinnalla "uraansa". Ennen oli "pakko" tehdä lapsia, koska yhteisöpaine siihen painosti. Ei käytännössä voitu tehdä sitä, mitä oikeasti haluttiin tehdä. Eivät ne kaikki ihmiset silloinkaan lapsista pitäneet tai niitä halunneet, mutta kun oli kirjoittamaton sääntö, että niitähän väännetään.
Nykyään on _mahdollisuus_ elää sellainen elämä, kuin itse haluaa. Nyt ei ole mitään "pakkoa" lapsia tehdä tai ostaa. Jos joku ei niinkuin pidä lapsista, eikö ole silloin hänen sekä lapsen etu, ettei lasta hankita? Eikö tällaisella ihmisellä muka voi olla mitään parempaa annettavaa yhteiskunnalle? Hän voi olla erittäin hyvä kaikessa muussa ja edistää merkittävällä tavalla muun yhteisön hyvinvointia, kunhan hän saa keskittyä nimenomaan siihen uraansa, ei niihin lapsiin.
Ei se ole "itsekästä", että elää kuten parhaaksi näkee -> jos elämä parisuhteensa ja uransa ja/tai harrastustensa kanssa sujuu juuri halutulla tavalla eikä lapsia tosiaan kaipaa sitä pilaamaan (tässä kohtaahan se on juurikin sitä pilaamista), ei ole mitenkään itsekästä elää niin. SE on itsekästä, jos vaaditaan, että "kyllä täytyy luopua omasta ja puolison elämästä ja tehdä lapsi jota ette edes halua!"
Eikä sen puoleen sekään ole "itsekästä", että aikuiset, jotka tosissaan haluavat lapsen, hankkivat sellaisen.
Yhteiskunnassa on moni muukin asia vapautunut, joten miksei tämä saisi? Jotkut vain ovat niin jymähtäneitä sinne äitiys-ihanteeseensa, etteivät pysty hyväksymään sitä, että toisilla on toisenlaiset tavoitteet elämässä, eivätkä nuo tavoitteet ole sen väärempiä tai oikeampia, kuin heidän omansakaan. Kauheassa paineessa olla edelleen hyvä vanhempi mutta silti yhtäaikaa "uniikki" ihminen (jota he eivät tietenkään enää ole, kun toiset uskaltavat tehdä erilaisen valinnan), he sitten mustamaalaavat näitä onnellisia lapsettomia: "lapseton on itsekäs, tunnekylmä, uraorientoitunut (ikään kuin tuo olisi paha asia...), ei kykene rakastamaan ketään eikä mitään, katuu varmasti jälkeenpäin ettei tehnyt lapsia, yhteiskunnan luuseri" jne.
Ehei, lapsia hankkineet eivät ole yhtään sen parempia eivätkä rakasta yhtään sen aidommin, kuin ne lapsettomatkaan. - voikiesus
No kyllä sitä pitää laskelmoida jos lapsia harkitsee. Köyhyyteen ei ole kiva saada lapsia. Onhan näitä perheitä, jotka elää tukien varassa ja elintavat on epäterveellisiä.
- aikatavallista
vaarit viis veisaa omista lapsenlapsista, jos on jo uusi vaimo kierroksessa ja hänen lapsenlapset..
- Keskityvainuraasi
Minä menen sonnalle kun on rauhallinen hetki= ei ole huutavia kakaroita.
itse päätin jo syntyessäni että jos joskus haluun lapsen niin adoptoin kiinasta jonkun orvon tytön
- annamunkaikkikestää
Olipa siinä kommentteja kerrakseen :)
Tyyliin:
-lapsen voi hankkia miel 4kymppisenä
-elämässä ei ole saanut mitään aikaan ellei ole lapsia
-lapset ovat elämän tarkoitus
-olet itsekäs hemmoteltu p...a ellet tee lapsia
-jokainen rakastaa lapsiaan yli kaiken, tietysti
-lapsi pitää tehdä, että on perillinen
Ei paljon elämänkokemusta saati viisautta ole tullut näille välkyille :) Itse kunkin on ne omat päätöksensä omalta kohdaltaan tehtävä. Olin alle parikymppisenä aivan varma, etten halua ikinä lapsia, kolmeenkymppiin ja ylikin oli vähän niin ja näin. Nyt kun ei enää ole aviksessa ja on eläkeiässä, olisi toisaalta kiva, jos olisi jo mahdollisesti lapsenlapsiakin. On paradoksaalista, että nuorempana on jokseenkin mahdotonta ajatella kymmeniä vuosia eteenpäin, mitkä ovat tuntemukset.
Täytyy sinun kuunnella itseäsi, mikä on se perustunne. Ainahan ne lapset tulee siinä sivussa hoitettua ja kasvatettua. Jos sinulla on kokemusta koirista, saattaisit olla erinomainen emo myös ihmislapsille. Koiran hoitaminen kasvattaa ihmistä - kokemusta on...! ;-)- tottapuhut
Niin, suurimmalle osalle näyttää olevan mahdotonta ajatella edes viikkoa eteenpäin. Itse olen ajatellut vanhuuttani jo ihan pikkumuksuna, ja ajattelen edelleen, miettien millaistakohan tulee elämäni olemaan tästä hetkestä 20, 30, 40 tai 50 vuoden päästä. Pyörittelen mahdollisia skenaarioita mielelläni eri näkökulmista ja eri valintojen perusteella: "jos valitsen näin... tai jos valitsen noin..." jne. Vanhuus on tavallaan koko ajan läsnä, samoin kuin sekin aika, kun olen jo kuollut. Vaikka olen "vasta" 27v.
Lapset eivät silti kuulu elämääni missään vaiheessa. Se ei tosin haittaa, koska onhan noita lainalapsia (miehen veljen- ja siskonlapset), jotka tulevat huolehtimaan siitä "perinnönjaosta". Mieheni on sanonutkin, että sikäli kuin hän kuolee ennen minua, minä vain "säilytän" tietyn perintöosuuden veljen- ja siskonlapsia varten, saavat sen sitten kun minäkin kuolen. Omasta omaisuudestani (jos sellaista nyt ylipäätään tulee olemaan) en vielä tiedä, minne sen haluan tupata siinä vaiheessa, kun kuolen. Jos siis mieheni ei ole enää silloin hengissä saamassa sitä.
Koiran, tai ylipäätään eläimen, hoitaminen todellakin kasvattaa ihmistä vastuun saralla! Eläimet ovat muutenkin ne lapsista parhaat ja rakastettavimmat. <3 Jos pitäisi valita, otanko eläimen vai lapsen, eihän tuota tarvitsisi edes miettiä, eläin tietenkin. <3<3 - Kommentoija69
tottapuhut kirjoitti:
Niin, suurimmalle osalle näyttää olevan mahdotonta ajatella edes viikkoa eteenpäin. Itse olen ajatellut vanhuuttani jo ihan pikkumuksuna, ja ajattelen edelleen, miettien millaistakohan tulee elämäni olemaan tästä hetkestä 20, 30, 40 tai 50 vuoden päästä. Pyörittelen mahdollisia skenaarioita mielelläni eri näkökulmista ja eri valintojen perusteella: "jos valitsen näin... tai jos valitsen noin..." jne. Vanhuus on tavallaan koko ajan läsnä, samoin kuin sekin aika, kun olen jo kuollut. Vaikka olen "vasta" 27v.
Lapset eivät silti kuulu elämääni missään vaiheessa. Se ei tosin haittaa, koska onhan noita lainalapsia (miehen veljen- ja siskonlapset), jotka tulevat huolehtimaan siitä "perinnönjaosta". Mieheni on sanonutkin, että sikäli kuin hän kuolee ennen minua, minä vain "säilytän" tietyn perintöosuuden veljen- ja siskonlapsia varten, saavat sen sitten kun minäkin kuolen. Omasta omaisuudestani (jos sellaista nyt ylipäätään tulee olemaan) en vielä tiedä, minne sen haluan tupata siinä vaiheessa, kun kuolen. Jos siis mieheni ei ole enää silloin hengissä saamassa sitä.
Koiran, tai ylipäätään eläimen, hoitaminen todellakin kasvattaa ihmistä vastuun saralla! Eläimet ovat muutenkin ne lapsista parhaat ja rakastettavimmat. <3 Jos pitäisi valita, otanko eläimen vai lapsen, eihän tuota tarvitsisi edes miettiä, eläin tietenkin. <3<3Kannattaa varmistaa, että miehesi sisarusten lapset todellakin perivät sinut, vaikka sinulla ja miehelläsi ei olisikaan lapsia, jos miehesi kuolee ennen sinua. Voi olla tarpeellista laatia testamentti.
- tottapuhut
Kommentoija69 kirjoitti:
Kannattaa varmistaa, että miehesi sisarusten lapset todellakin perivät sinut, vaikka sinulla ja miehelläsi ei olisikaan lapsia, jos miehesi kuolee ennen sinua. Voi olla tarpeellista laatia testamentti.
Jep, testamentti on aikeemme. Mies nyt on sitä mieltä, että riittää kun sen itse allekirjoittaa, mutta minä haluan olla perusteellisempi (aion varmistaa jostain lakitoimistosta tms. sitten siinä vaiheessa, kun sitä tehdään, että se varmasti on lainvoimainen), koska minulla on pelkästään tyhmiä sukulaisia joita inhoan, enkä halua että ne tai niiden lapset saisivat minulta mitään. Tuo miehen osuushan nyt meneekin ilman muuta niille hänen puoleisile sukulaisille. :)
Tosin toivon, ettei meillä kummallakaan ole juuri mitään perittävää sitten enää, kun ollaan vanhoja kääkkiä... Olisihan se mielekkäämpää, että saisi tässä eläessä käyteltyä omat ansiot/säästöt ihan tähän meidän elämäämme, kun tätä omaa elämää vartenhan sitä rahaa hamstrataan, jotta toimeen tultaisiin. :D
- teepäätösitse
"Siinä sivussa" luuleepi moni muukin..... koirat ja kissat eivät ole ihmislapsia :D
- Lapseton25
Ei, älkää hankkiko lapsia. Vastasit itse kysymykseesi. Ja se on ihan ok. Ei kaikkien tarvitse kulkea sitä valmiiksi tallottua polkua. Itsekään en halunnut. Olen jo 48 v.
Voi herranjestas sentään! Tämäkö se on oikea paikka kysellä neuvoa hankkiiko lapsia vai ei! .... Ihmeen paljon sentään on asiallisia vastauksia, kun yleensä tuollaisiin kysymyksiin heitellään ihan idiootteja vastauksia. Miksi ihmeessä asiaa pitäisi muilta kysellä? Kait sen päätöksen jokainen tekee omasta puolestaan eikä jonkun suomi24- palstan kirjoittajien ohjeiden mukaan. Tai- jos täältä neuvoa haette, niin ette todellakaan ole kypsiä päättämään muistakaan isoista asioista.... Mekin vaimoni kanssa loimme nuorempina uraa ja lasten hankkiminen jäi hieman myöhäisemmälle iälle. Ystävät ja sukulaiset kyselivät usein koska hankimme lapsia... Sanoimme vain, että se lienee meidän oma asiamme ja aina ne kyselyt siihen loppuivat. Ja hyvin ehdimme lapsemme tehdä, kasvattaa ja kouluttaa. Sanonpahan vaan, että uran luominen onnistuu aivan hyvin, vaikka olisi lapsiakin, mutta sehän on omasta kunnianhimosta kiinni, mitä kukin elämältään haluaa...
- pdobear
Eiköhän ihminen tajua yleensä siinä vaiheessa haluavansa lasta, kun seksuaaliset suhteet aikuisiin eivät onnistu.
- äijänkääkkä
Sota-ajan lapsena ymmärsin jo sen, että en tahdo tehdä tänne lapsia. Ei minua tämä yksinolo häiritse lainkaan.
Aikansa kutakin, miksi minä ajattelisin omaa hautaustani? Kyllä sen varmasti joku toimittaa kun olen kuollut. Eikä tässä ole tarvinnut koota perintörahojakaan vaan kaikki on voitu itse kuluttaa sen mitä on ansainnutkin.
Ei minun mieltä hautauskuluni häiritse, kyllä kunnan sossu niistä huolehtii aikanaan.
Jos kuolema tulee yllättäen ja pankkitililläni onkin varoja niin mitä siitä, en minä enää niitä rahoja tarvitse kuollessa. Ihan saman tekevää, jos varat riittää hautaukseen niin se sitten on.
Päivä kerrallaan. - faktojapöytään
näin vähän yli nelikymppisenä parin lapsen(15 ja 16 v) oon helpottunu kun ne on tehty ajoissa jakso vielä taistella ja jaksaa...lisää en tee...parilla kaverilla kun on menny vaimo vaihtoon ja tehty neljänkympin yli vielä iltatähti parikymppisen likan kans on ne valittanu kuinka raskasta se todellisuudessa on vaikka on jo kokemusta itelläkin...mutta on vaan huomannu että nykyään miehet haluis lapsia ja naiset(tytöt) haluis mennä vanhemmaks ja on muutenkin kovempia eroilee..nooh sitten kun ne on muka valmiita on ottajat aika vähissä...heh....ps...ite oon ollu naimisissa 15v tammikuussa ja vielä pelittää makuukammarissa mutta yhteisellä päätöksellä ei enää tehdä tosiaan lisää että saadaan jo omaa aikaa........
- Kommentoija69
Tilastojenkin mukaan naiset ovat aloitteellisia avioeroissa (70-80%). Häistä fantasioiminen on naisten juttu ja niin näyttää olevan "eroon kasvaminenkin".
Kannattaa miehet ihan tosissaan miettiä ryhtyäkö ollenkaan parisuhteisiin, jos vähänkin tuntuu siltä, että voisi elää ilmankin parisuhdetta. Yleensä seksikin väljähtyy viimeistään muutamassa vuodessa. Joko itse tai kumppani menettää halut toiseen. Arjen pyörittämisellä ja kaikilla erimielisyyksillä ja riidoilla, joita suhteessa tulee, on helposti sellainen vaikutus. Seksin takia ei missään tapauksessa kannata ryhtyä parisuhteeseen.
Myöskään rakastaakseen ja saadakseen vastarakkautta on aika riskaabelia ryhtyä parisuhteeseen. Parisuhde ei ole mikään ihmisten iloksi taivaasta tipahtanut ihana asia. Se on lisääntymisen biologiaa eivätkä siihen liittyviä tunteita ohjaavat muinaiset vaistot välitä ihmisyksilöiden onnesta yhtään. Pohjimmiltaan mies on naiselle resurssien lähde ja mies naiselle toimiva kohtu. Naisen perussuhtautuminen mieheen on ristiriitaista. Nainen haluaa omasta heikkoudestaan johtuvaa epävarmuutta lievittääkseen kontrolloida miestä ja nujertaa tämän. Toisaalta nujerrettu mies menettää kykynsä pärjätä elämässä. Omien vanhempien antama malli vakaasta parisuhteesta auttaa mutta sellaista ei ole kuin noin puolella väestöstä.
Ainoa järkevä syy ryhtyä parisuhteeseen on halu saada lapsia. Ydinperhe on paras perhemuoto, koska siinä lapset ovat kummankin puolison omia ja lapsilla on mahdollisuus elää jokapäiväistä elämää kummankin vanhempansa kanssa. Parisuhde, joka ei perheenperustamisiässä johda lopulta perheen muodostumiseen eikä ns. "ole menossa minnekään", on lähes aina varsinkin naisen mielestä syvästi epätyydyttävä. Itsestänikin tuntuisi pahalta haaskata kenenkään naisen arvokkaita vuosia roikuttamalla tätä sellaisessa, jos olisin sinkku, joten valinta olisi itsenäisen elämän tai perheen perustamiseen johtavan seurustelun välillä. Jos minulla menisi sukset ristiin vaimoni kanssa, niin luultavasti harrastaisin lyhyitä suhteita tai olisin kokonaan ilman parisuhteita loppuikäni.
- 35v
Ei vanhemmuuteen voi käydä valmistavaa koulua. Se on koettava. Sinuna ottaisin ja tekisin lapsen heti. Yksi riittää mut kolme on paras. En jaksa perustella mut noin se on,... itse olin 35v ja vaimo tuolloin 28. Unet, terveys & ura meni mut on se sitten sen arvoista. Etenkin jouluna ja juhannuksena. Lasten ollessa vanhempia lähti urakin nousuun kun ei tarvitse pärjätä 4h yöunilla...
- lapsettomanaparas
Lasten hankkimiseen ei yksinkertaisesti ole yhtään hyvää syytä. Olemme 34 ja 34, eikä mielen vieressäkään ole käynyt, että hankkisimme lapsia - hankinnalle ei vain ole perusteita.
Hormonipäissään horisevat lisääntymisikäiset saattavat toki perustella järjenvastaista "haluaan" uusilla veronmaksajilla, tulevaisuuden vanhusten hoitajilla, kaukasialaisen rodun katoamisella ym. asioilla, joiden takia kukaan ei todellakaan tee lapsia, vaan silkasta kyvyttömyydestään hallita hormonaalisia himojaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1693010Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha262089- 232034
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.911863Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?711573Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191323Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371232- 101221
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91181