Anoppi ja Appi

Ihailen suunnattomasti oikeinkirjoitustaitoasi. Missä noin viisaita ihmisiä asuu?

älkäävaansanoko kirjoitti:

Ihailen suunnattomasti oikeinkirjoitustaitoasi. Missä noin viisaita ihmisiä asuu?

Heh, oliko ironiaa? äidinkieleni on ruotsi joten suomenkielen varsinkin kielioppiin liittyvä kirjoitustaito ei aina mene oikein...

Kerropa, missä oma anoppi ja appesi joustaa, ja missä sinä itse? Entä onko miehesi pyytänyt jotain sinun vanhemmiltasi, ja he ovat joustaneet eli antaneet periksi? Miten ne pyynnöt sinun vanhemmilta teiltä, onko niitä tullut paljon? Entä sisarukset? Tai kaverit? Molemmin päin?

Kun alkaa laskea kontakteja, jota minulla ja miehellänikin on, ja vaatimuksia ja odotuksia, joita voisi olla, niin niissä menisi meidän kaikki yhteinen ja oma vapaa-aika töiden jälkeen ja vapaapäivinä, ja takuulla lomallakin.

Jos pitäisi kaiket päivät vaan miettiä muiden tarpeita ja miten aikataulut pitäisi suunnitella jatkossa, saisi tehdä aika paljon vain miettimistä. Pitäisi tehdä kaiket päivät vain joustoja, jos ei saisi pitää yhtään omaa päätään, eli tehdä, mitä itse haluaa.

Jos minä ja mieheni esim. haluamme viettää la-päivän kahdestaan, ja miehen kaveri ehdottaisi kahvillakäyntiä mieheni kanssa, mutta minulle se ei käykään, niin aivan tasan tarkkaan kerron sen miehelleni. En jousta, en anna periksi, jos olen sillä päällä. Jos mies taas ei halua, että minä puolestaan menen jonnekin, vaan haluaa, että olla kahdestaan, hän voi sanoa suoraan mulle. Me tykätään olla kahdestaan, mutta älkää murehtiko, pääsee hänkin kavereiden kanssa, välillä. Saan silloin omaa aikaa esim. siivota, pestä pyykkiä ja olla vaan. Näin tullaan tekemään myös jatkossa.

Mitä vanhemmaksi on tultu, ja mitä kauemmin on oltu naimisissa, niin sitä enemmän halutaan olla kahdestaan. Koko kesälomakin oltiin vain kahdestaan, lomamatkalla, ei nähty sukulaisen sukulaista, eikä yhtään tuttavaa, loman alusta loman loppuun, ja ennen kuin mentiin takaisin töihin. En koe, että menetettiin siinä yhtään mitään.

Itse en ole määräämässä yhtään mistään anopin ja apen asioista. Ei kiinnosta nähdä eikä kuulla heistä. Sehän tässä onkin, nyt saa kaikki tehdä ihan mitä itse haluaa, kukin tahollaan, omissa perheissään, oman katon alla. He voivat soittaa, me emme vastaan. Me. emme. enää. soita.

Se, että en tule toimeen juuri mieheni vanhempien kanssa, ja miehen sisaruksetkin on ihan syvältä, ei tee minusta ollenkaan huonoa ihmistä. Ei ole päivittäisiä itsesyytöksiä, että mikä minua oikein vaivaa, miksen ole parempi ihminen, miksen vaan ymmärrä. On aika rauhallinen ja levollinen olo. Tässä elämänvaiheessa ollaan nyt.