Olen huolissani toisesta vanhemmastani. Hän on ollut tosi pitkään alakuloinen ja välillä masentunutkin. Tänää varsinkin taas. Eikä kerro syytä.
Pienenä tää meni ihan sillä aina ohi, koska mun sanottiin olevan niin pieni vielä ettei mulle kerrota. Seuraavaks sanottii ettei asiat kuulu mulle.
Missä vaiheessa ne asiat alkaa kuuluu mulle kun ne vaikuttaa kuitenkin koko perheeseen?
Ja tää sanoo että joku kolkyt vuotta rassannu juttu ja ettei voi puhuu. Ootko tosissasi?
Tajusinpa vaan että onko oikein jos kattoo vanhemman tekstiviestejä? Eihän se sinäänsä oo mutta tälle asialle kun ei voi mitään ees tehdä muuten.
Tää vanhempi vaan sanoo ettei kuulu mulle ja ettei liity muhun mutta silti itkee ja kiljuu että ei jaksa ja ei haluu puhua siitä. Eikö se sit oo muka tarpeeks iso asia että se koskee vähän muitakin?
Huoh. Iso huoli on kun ei mitään tietoo mikä tää asia on ja se että selkeesti on tärkee vanhemmalle ja raskas jo tosi pitkältä ajalta.
Ja kyllä hän on sanonut suojelevansa minua asialta jättämällä kertomatta.
Voi kun tietäusinkin mihin edes liittyy niin ehkä osaisin sanoa jotain tai että tarviiko mun ees tietää mutta jos se on näin iso asia että siitä välillä huudetaan ja itketään keskellä päivää niin mitä mun pitäs sitten tehdä?
Olla kun mitään ei olisi tapahtunut? Tukahduttaa kaikki tunteet? Ei oo toiminu aikasemminkaan vaan purkautuu jäätävänä huutona jossain huonossa kohdassa...
Muilla tällaista?
Pienenä tää meni ihan sillä aina ohi, koska mun sanottiin olevan niin pieni vielä ettei mulle kerrota. Seuraavaks sanottii ettei asiat kuulu mulle.
Missä vaiheessa ne asiat alkaa kuuluu mulle kun ne vaikuttaa kuitenkin koko perheeseen?
Ja tää sanoo että joku kolkyt vuotta rassannu juttu ja ettei voi puhuu. Ootko tosissasi?
Tajusinpa vaan että onko oikein jos kattoo vanhemman tekstiviestejä? Eihän se sinäänsä oo mutta tälle asialle kun ei voi mitään ees tehdä muuten.
Tää vanhempi vaan sanoo ettei kuulu mulle ja ettei liity muhun mutta silti itkee ja kiljuu että ei jaksa ja ei haluu puhua siitä. Eikö se sit oo muka tarpeeks iso asia että se koskee vähän muitakin?
Huoh. Iso huoli on kun ei mitään tietoo mikä tää asia on ja se että selkeesti on tärkee vanhemmalle ja raskas jo tosi pitkältä ajalta.
Ja kyllä hän on sanonut suojelevansa minua asialta jättämällä kertomatta.
Voi kun tietäusinkin mihin edes liittyy niin ehkä osaisin sanoa jotain tai että tarviiko mun ees tietää mutta jos se on näin iso asia että siitä välillä huudetaan ja itketään keskellä päivää niin mitä mun pitäs sitten tehdä?
Olla kun mitään ei olisi tapahtunut? Tukahduttaa kaikki tunteet? Ei oo toiminu aikasemminkaan vaan purkautuu jäätävänä huutona jossain huonossa kohdassa...
Muilla tällaista?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.