Lapsi tarvitsee sekä isän että äidin

Käyttäisit mieluummin sinäkin energiasi pohtiaksesi sitä, että miksi niin moni isä hylkää lapsensa. Ja toisaalta ne tapaukset, kun isä haluaisi olla isä lapselleen, mutta äiti estää tämän. Molempia tapauksia on Suomessa kymmeniä tuhansia, ja moni varmasti kaipaisi puolestapuhujaa ja auttajaa.

mikä sinä tai kukaan muukaan uskovainen olette sanomaan luojasta ja luojan tarkoitusperistä. Jos parrakas vanha ukko nimeltä jumala on niin mahtava ja meidät kaikki luonut tällaisiksi kuin olemme ja määrännyt meille kohtalotkin, niin miksi sitten on olemassa homoseksuaaleja, pedofiileja tai murhaajia? Tai miksi on sairauksia kuten syöpä tai alzheimer? ja terroristit saa vapaasti rellestää maan päällä ja ihminen ihan omaksi huvikseen tappaa eläimiä sukupuuttoon ja saastuttaa maat ja hengitysilman?

Ihminen rakensi luojan mieleensä. Luoja ei rakentanut ihmistä mielestään. Muistetaan tämä järjestys, niin vältytään hullunkurisilta ja samalla ihmisyyden vastaisilta teoilta kuten, aito avioliitto-hankkeelta.

Sinä tarvitset Jumalan piiskaa :(
Varo omaa kohtaloasi.

Jep. Sitten vaan huostaanottamaan kaikki leskien lapset, niinkö?

Mulle ei saatana tulla jauhamaan tätä paskaa. Jumala tai joku muu pösilö otti äitini pois tästä maailmasta kun olin turhan pieni lapsi. Isälläni pyöri naisia, useitakin yhtäaikaa. Mieluummin olisi ottanut vaikka toisen isän minulle puolisokseen, kunhan olisi ollut pysyvä parisuhde siinä ja toinenkin vanhempi tyrannin sijaan.

Ite jouduin siskojeni kanssa äitini julmuuden uhriksi kun vanhemmat erosivat. Vuosi erosta ja äitiä alkoi häiritä kun hänen isin haukkumiset ja kaikki mustamaalaus eivät vaikuttaaneet minuun, vaan tulin isiltä hieman surullisena kun olisin halunnut olla hänen kanssaan enemmän. Äiti kun oli puhunut omasta osallistumisestaan minun ja siskojeni elämääni varsin yliampuvasti, ja toisaalta meidän kuullen kertoi isin olleen lähinnä elättinä perheessämme, vaikka lähes kaikki ulkonaolemiset ja retket teimme isin kanssa ja saimme kavereitakin mukaan ottaa. Rakastimme tietenkin äitiäkin. Tuo rakkaus vain pikku hiljaa hiipui kun hän alkoi keksiä mitä erikoisempia juttuja estääkseen meitä menemästä isille. Usein itkimme äidin sukulaisilla, jonne äidin kanssa jouduimme lähtemään vaikka oli isin vuoro pitää meitä, että pääsisimme ensi viikonloppuna isille. Ei päästy, eikä edes hänen äitinsä saanut äidin mieltä muutettua. Lopulta äidin toiminta johti siihen että saimme nähdä isiä vain silloin tällöin jonkun mulkoillessa vieressä. Vain muutama tunti kuukaudessa valvojan nähden mursi isimme.. Hän muutti monen sadan kilometrin päähän. Siskojen kanssa olimme sitä mieltä, että hän ei olisi kestänyt enää kauaa tuota touhua. Monta vuotta siinä meni äidin kiukun kohteena. Kun äiti ei ollut kotona, katselimme usein kuvia isistä ja meistä sekä suunnittelimme etsivämme hänet vielä joskus. Äiti haukkui isiä että nyt tämä hylkäsi meidät lopullisesti ja me aina huusimme että hän on väärässä ja että jätämme hänet kun saamme tietää missä isi on. Se oli kauheaa aikaa, onneksi me siskokset saimme tukea toisistamme.

Olimme jo 16-19 vuotiaita kun isiltä tuli joulukortti, jossa oli yhteystiedot. Löysimme kortin roskiskaapista, jonne äiti oi sen ilmeisesti viskannut. Silloin ei ollut kännyköitä, mutta kun kävimme puhelinkopista soittelemassa ja isi vihdoin vastasi, niin siitä alkoi uusi elämä. Isi tuli muutaman päivän päästä hakemaan meitä. Äitille emme sanoneet mitään. Kaikesta näki että isi oli kärsinyt paljon äitimme takia. Hän oli niin surkea ja ikäistään vanhemman näköinen. Mutta rakkaus ja välittäminen olivat tallella. Itkimme autossa parkkipaikalla tuntikaupalla, kunnes lähdimme isin luokse. Äidille ilmoitimme, että emme ikinä halua häntä nähdä enää. Se tunne kun sai ilon ja tulevaisuuden takaisin... Isi puhui meille että pitää antaa äitille anteeksi, kaikkihan on nyt hyvin. Kyllä me sitten häntä tapaamassa kävimme tahoiltamme jo aikuisina. Mutta ne olivat väkinäisiä kertoja, ja koko ajan minäkin odotin anteeksipyyntöä. Ei tullut.

Olen katkera etenkin siitä että isi oli silminnähden kärsinyt äidin takia, oli jo eläkkeellekin joutunut.

Valitettavasti lapset menettävät isän ja isä lapset avioerossa.
Toivottavasti oikeustieteen tohtori Anja Hannuniemen tutkimus vaikuttaa lastensuojelusta vastaavien tahojen toimintaan.

http://yle.fi/uutiset/lapsistaan_vieraannutettu_isa_elatusmaksut_ovat_ainoa_asia_joka_muistuttaa_lasten_olemassaolosta/8577685
------------------------------------------------------------------------------

Joo mutta erittäin tarkkana oltava siinä millaiset vanhemmat koska vanhempien geenit siirtyvät suoraan lapselle eli lapsi on geenienne yhteinen summa. Ja voi kurjuus jos sattuu lapsi saamaan vanhemmiltaan juuri ne huonoimmat geenit. Kannattaa siis miettiä minkä näköinen itse on ja minkä näköinen se kumppani jonaka kanssa aikoo yhteistä lasta. Jos molemmilla vanhemmilla esim. dominoivana kohteena esim. iso nenä, leuka tai isot luut niin lapsi ainakin tyttölapsi tulee kyllä kärsimään kaksin verroin kovemmin tuosta omianiasuudesta kuin vanhempansa koska se kaksinkertaisuu lapselle vielä voimakkaammin.

Kannattaa myös miettiä rotuominaisuuksia jos aikoo tehdä lapsen alempi rotuisen kanssa niin lapsi tulee saamaan alempirotuisen geenejä ja lapsesta tulee todennäköisesti ruma ja alempirotuisilla geeneillä varustettu ehkäpä jopa epämuodostunut etenkin jos jompi kumpikaan vanhemmista tupakoi, käyttää alkoholia tai huumeita.

Toisen vanhemmista kannattaa olla vastakohta ulkonäöllisesti tai ainakin melko neutraali jos molemmat vanhemmat ovat esim. voimakaspiirteisiä tai erittäin tummia niin tyttölapsi tulee kyllä kärsimään melkoisesti etenkin täällä suomessa.

Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen, myös eron jälkeenkin.

Tasa-arvovaltuutettu. Tiedote 17.2. 2011.

https://www.tasa-arvo.fi/-/isillakin-on-oikeus-vanhemmuuteen-myos-eron-jalkeen
--------------------------------------------------------------------------------------

Lapsi tarvitsee rakastavan vanhemman/vanhemmat. Se onko niitä yksi vai useampi ja mitä sukupuolta on lapsen kannalta täysin mitätön seikka.

Luulenpa, että lapsi ei osaa vaatia sitä vanhempaa itselleen mitä ei ole koskaan ollutkaan. Eli jos ei ole isää ollut, sitä tuskin kaipaakaan. Toki jossain iässä varmasti tulee mietteitä, miksi muilla on isä vaikkapa kaveripiirissä ja itsellä ei ole.

Se kaipuu voi tulla sitä kautta, mutta epäilen ettei se ole ihan sellaista kun lapsella jolla on jo muistikuvia isästä ja joka sitten katoaa eikä koskaan enää palaa. Vertaan tätä nyt ehkä ontuvasti, mutta vertaan silti että itse kaipasin lapsena kovasti sisaruksia. Koska muillakin oli, mutten koskaan niitä saanut vanhempieni yrityksistä huolimatta. Asia vaivasi hetken ja tuntui epikseltä, mutta hyvin lyhyen hetken. Minua kuitenkin rakastettiin ja loppujen lopuksi se oli tärkeintä, vaikkei kaikkea saanutkaan. Edes sitä haavetta todeksi eli sisarusta, jota nukkumaan menessä aina hartaasti toivoin.

Ikäänkuin se olisi aamulla jo pinnasängyssä minua, isosiskoaan odottamassa.

Noin muuten pidän tärkeämpänä että lapsi saa kaiken tarvittavan, rakkauden ja huolenpidon vaikka kahdelta äidiltä ja kahdelta isältä. Kun että on heitteillä ja huonoissa käsissä. Kyllä poika varmaan miehen mallia maailmalta osaa ammentaa, samoin tyttö naisen mallia. Ovathan lapset oppivaisia ja uteliaita luonnostaan. Osaavat ihmeesti imeä tietoa ympäristöstään.

TOTTA!!!