Läheisyyden puute

Parasta olisi että näyttäisit hänelle tämän viestisi.

Sinun pitäisi kyllä lakata ahdistelemasta miestäsi. Hän ei tule tarpeitasi tyydyttämään.

Vastaan vain viimeiseen kysymykseen, että on se liikaa pyydetty, kun kyseessä on suomalainen mies. Hopeahääpäivän lähestyessä olen tullut pohtineeksi avioliittoamme ja sen romanttisuutta, sitäkin onko kyse rakkaudesta vai vain kaveruudesta.

Herttasarjojen romantiikka on usein kaukana suomalaisesta parisuhteesta. Suomalaista miestä ei ole koskaan opetettu pitämään naista jalustalla ja kohtelemaan häntä sivistyneesti. Olemme metsäläiskansaa, jossa nainen on ollut arvossa vain silloin, kun hän on yhtä kova jätkä kuin mieskin - usein naisille parisuhteessa ne munat sitten kasvavatkin.

Oman mieheni romantiikka paljastui hääyönä. Tule nyt jo sieltä, mikä siinä nyt kestää, hän huusi, kun riisuin hääpukuani. Heti sänkyyn päästyäni sain varsinaisen teknisen suorituksen mahdollisimman nopeasti ilman romantiikkaa. Hän sai, minä en - ajattelin, että, joku toinen kerta sitten nautitaan, johan tässä väsyneitä juhlasta oltiinkin.

Minulle on tärkeää myös sanoa hyvää yötä ja suukottaa selkään. Näin pitkässä suhteessa on jo ollut kaikenlaista ikävääkin tarjolla ja kaikkein ikävintä on se, ettei toinen ymmärrä tai tiedosta, että sitä vaan haistaa petikaverinsa käytöksestä kaiken stressistä toiseen naiseen. Teen siis tätä romanttista suukottelua, vaikka saan vastaukseksi vain murahduksen ja en enää lopeta sitä. Kokeilin kerran jakson, etten toivottanut hyvää yötä omalla tavallani ajatellen, että toivottasiko hän sitä sitten puolestaan minulle. Ei, romanttisesti mykkinä menimme nukkumaan.

Pidän hieronnasta, mutta hänen kosketuksensa on niin väkivaltaisen voimakas, että kipeytynyt lihas menee ihan lukkoon. Olen ratkaissut asian käymällä ammattitaitoisella hierojalla. Halailen lapsiani, kun halauksen puute tulee ja he halailevat minua, isäänsä eivät halaile. Harmillista, mutta hänenkään isänsä ei häntä halaillut, joten sukupolvien perinne siirtyy eteenpäin.

Elämä on valintoja ja jos huomaa tehneensä väärän valinnan, keksii kyllä keinot muuttaa jotakin osaa siitä. Olisi hyvä, jos molemmat haluaisivat kehittää parisuhdetaitojaan, mutta eihän se aina niin mene. Keksikää aluksi joku yhteinen pieni piriste arkeenne, joskus vain sekin tehtävä jää suomalaisessa liitossa naisen vastuulle, koska olemme liian feministejä.

Yksi asia mikä tuli heti mieleen oli se, että ehkä miehet on joutuneet tyytymään epämieluisaan naiseen ja täten se kaikista intohimoisin rakkaus loistaa poissaolollaan.
Miesten on lähes mahdotonta saada sellaista naista johon eniten ihastuvat.

Yleensä jos mies ei löydä naista niin naisten neuvo siihen on että "laske rimaa", mitä jos riman laskun seurauksena on juuri tuo että miestä ei sitten juuri enää kiinnosta läheisyys.

Miehillä on aika usein lose-lose tilanne, olla yksin tai sitten ottaa se minkä voi saada mutta mikä ei herätä juurikaan tunteita.

Monta asiaa herää mieleen kirjoituksestasi

Ensinnäkin käske helvetti sen ostaa huulirasva!!

Mies on saavuttanut jo kaiken. Ei tarvi esittää enää sitä ihanaa poikaystävää, kun olet jo itsestäänselvyys. Hän saa kuitenkin piparia silloin, kun pyytää ja tarvii. Ja jos ei saa niin helposti voi katsoa netistä pornoo ja tyydyttää itsensä siten. Ehkä miestäsi myös inhottaa lääppimiset jne jotka tekevät suhteesta parisuhteen.

Ja sinä taasen vääristät koko parisuhteen merkitystä, kun ammennat itsellesi hömppäromantiikkamielikuvia jotka ei ole totta. Romantiikka on ok, mutta et koskaan saavuta sitä tasoa mitä se on teeveessä, katsos kun se toinen osapuoli ei käyttäydy siten kuin sinä toivoisit sen mielessäsi.

meillä minä mies taas olen se keskustelutaitoisempi jatunteiden näyttäjä. toinen tuntuutodell kylmälle ja olenkin miettinyt miten tämmönen saisi jonkun halinvaihtajan. onko tämmöstä palvelua keksitty.

Hei JUUPADUU



Luettuani kirjoituksesi ajattelen, että parisuhteenne lienee tullut pisteeseen, jossa täytyy syvemminkin miettiä, mitä kumpikin parisuhteeltanne toivoo ja odottaa. Kauanko olette olleet yhdessä? Usein alun ihastumis/rakastumisvaihe kestää noin vuoden-pari ja sen jälkeen parin on ikään kuin määriteltävä suhteensa jollain tavalla uudelleen. Tämä vaihe on erityisen herkkä valtataisteluille. Yhtäkkiä suhteesta tuleekin jotenkin kauppatavaraa, jolla mitataan rakkaus. Alun helppous ja toisen arvostaminen tuntuvat kadonneen kuin tuhka tuuleen. Läheisyys, joka aluksi oli helppoa muuttuu vieraaksi. Tämän edessä ei kuitenkaan tarvitse tai saa alistua. Kyse on parhaimmillaan uuden kasvun ja hyvän muutoksen mahdollisuudesta ihastumisparista elämänikäisiksi, toisiinsa sitouneiksi kumppaneiksi. Se vaatii kuitenkin tietoisia päätöksiä ja yksi tärkeimmistä päätöksistä on avoin keskustelu omista tarpeista ja tunteista ja toisen kuuleminen niissä.

Kun menitte alunperin yhteen, keskustelitteko, mitä odotatte parisuhteeltanne? Millainen liitto olisi teille hyvä? Mikä on tinkimätöntä ja millä tavoin voidaan joustaa? Jos ette, nyt on hyvä aika aloittaa keskustelu. Jos keskustelitte, jatkakaa.
Itse ajatelen, että läheisyydestä ei voi tinkiä. Monesta muusta asiasta voi. Läheisyys on kuitenkin se, joka erottaa parisuhteen muista kaveruussuhteista. Tähän sinäkin viittasit kirjoituksessasi. Haluat olla kumppanillesi erityinen, et vain joku. Niin todennäköisesti hänkin haluaa sinun suhteesi.

Ainoa tie on avoimuus, näin itse uskon. Kerro hänelle, mitä kaipaat. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja miten toivot välillenne yhteyttä ja lämpöä. Syyllistäminen ei johda kuin valtapelin alkamiseen. Sen sijaan se, että ilmaisee toivovansa toiselta hyvää, on yleensä 'aseistariisuvaa' ja synnyttää hyväntahtoisen ilmapiirin, sillä se sisältää uskon siihen, että asiat voivat olla paremmin. Kummankin kannalta.

Moni hyötyy erilaisista parisuhdekursseista, joissa vertaistuki on olennainen osa työskentelyä, samoin erilaiset harjoitukset. Mm. parisuhde Katajaa voit googlettaa- Siinä lähtökohtana on, että parisuhteen hoitaminen on taito, jota voi opetella ja jossa voi kehittyä. Hyvin usein, (sanoisin aina) kyse on siitä, että parantamalla viestintä- ja kommunikaatiotaitojaan tulee ottaneeksi ison askelen kohti aitoa, vuorovaikutteista parisuhdetta.

Diakoni Merja, joka toivottaa teille hyvien uusien löytöjen syksyä

surullisen tutulta kuulostaa.itsestänikin tuntuu,että käytännössä olemme eronneet vaikka asummekin yhdessä.mieheltäni en kuule moitetta,en kiitosta,en saa vastausta kysymykseen,eipä tuo taida kuullakaan kun hänelle puhuu.usein olen päättänyt että minäkään en enää sano mitään,mutta sitten taas vahingossa puhun.vuosiin emme ole koskettaneet toisiamme.saati sitten suukotelleet.tähän oppii tyytymään,jos toinen ei rakasta ei sille mitään voi,rakastaminen ei ole velvollisuus.pitää vain suunnata elämä muualle,minulla on koira ja ihana luonto ympärillä.sinulla on rakastavat lapset,nauti heistä ja yritä löytää itsellesi vaikka mielenkiintoinen harrastus.jos tuntuu,että tarvitset miehen läheisyyttä,en moiti vaikka kääntäisit katseesi muihin miehiin. toivotan sinulle voimia hyväksyä tilanne

Kommentoin vain pariin kohtaan.

Itselläni on nivelrikko sormissa ja todellakin, pystyn kirjoittamaan tietokoneella 8 tuntia päivässä, koska kosketukseen ei tarvitse voimaa, mutta en, en todellakaan pysty hieromaan ketään pientäkään hetkeä.

Sitä en tiedä, puhuuko miehesi tässä totta vai eikö hän vai pidä koskettamisestasi.

Toiseksi. Jos mies on tallentanut koneensa taustakuvaksi hoikkien naisten kuvia, niin se on kyllä tosi törkeää. Mies ehkä haluaa kertoa sinulle, ettet todellakaan ole hänen unelmiensa nainen. Hän tahallaan loukkaa sinua.

Mielestäni sitä sinä voisit kunnioittaa, että miehesi ei halua osoittaa hellyyttä julkisesti. Ei julkisesti tarvitse pussailla, jos ei halua.

Olen pahoillani tilanteestasi. Ehkä sinun kannattaisi käydä jossain keskustelemassa.