Ateismi-foorumilla pohditaan, eikö ole aika merkillistä, että jos perhe ei pidä tapanaan käydä kirkossa eikä ole uskonnolllinen, lasta, nuorta silti pakotetaan osallistumaan jumalanpalveluksiin koulussa. Ja laitetaan uskonnonopetukseen.
Suomessa lapset ja nuoret pidetään jonkinlaisessa uskonnollisessa kuplassa päiväkotien ja koulujen toimesta. Ulottuu lukioonkin asti mm. "pakkouskonnon" kursssien kautta.
Vasta 18 vuoden jälkeen nuoret sitten vapautuvat siitä ja eroavat kirkosta.
Miten tätä kuplaa voisi puhkoa niin että saataisiin raitista ilmaa, humanistista henkeä kouluihin?
Suomessa lapset ja nuoret pidetään jonkinlaisessa uskonnollisessa kuplassa päiväkotien ja koulujen toimesta. Ulottuu lukioonkin asti mm. "pakkouskonnon" kursssien kautta.
Vasta 18 vuoden jälkeen nuoret sitten vapautuvat siitä ja eroavat kirkosta.
Miten tätä kuplaa voisi puhkoa niin että saataisiin raitista ilmaa, humanistista henkeä kouluihin?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Miksi trollailet täällä yrittäen ärsyttää ihmisiä kannanotoillasi, joihin kenelläkään ei kuitenkaan ole mitään sanomista. Mene vetämään oravapuku päällesi ja juokse majavana kiville kaatamaan veneesi itsellesi!
Väitätkö, että avauksessa ei tuoda esiin monissa perheissä piilevää "ristiriitaa".
Uskonnollinen kupla onkin hyvä ilmaus. Aiemmin on puhuttu muös uskonnollisesta kasvihuoneilmiöstä. Samaa tarkoittavat ja sopivat yhteen.
Avauksessa kiinnitetään huomiota kahteen asiaan. Yhtäältä siihen että koulu tyrkyttää ev.lut. uskononharjoitusta lapsille ja heidän huoltajilleen päätöksentekijöinä. Toisaalt siihen, että monesti nekin huoltajat, jotka eivät ole uskonnollisia ja pidä tapanaan kåydä kirkossa jumalanpalveluksissa yms. kuitenkin ruksaavat kyselyyn lapselleen velvoitteen käydä koulun tyrkyttämissä jumalanpalveluksissa ja aamuhartauksissa.
Uskonnollinen kulpa seuraa näiden kahden asian yhdistelmästä. Kuplan puhkaisussa tarvitaan varmaan raittiin ilman aukkoa molemppiin ilmiöihin, niin koteihin kuin koulun rehtoorien ja opettajien toimintaan.
Kysymys on tosiaan myös opettajien ihmisoikeuksista, uskonnonvapaudesta, yksityisyyden suojasta ja yhdenvertaisen kohtelun perusoikeudesta.
Rehtoreilla on tätä nykyä liki diktatorinen valta kouluissa. Huomio rehtoreihin!
Uskonnolliset piirit koittavat varjella tätä koulun uskonnollista kuplaa kuin islamilaiset ja kristillliset kulttuurifundamentalistiset perheet tyttäriensä neitsyyttä ennen oikeauskoista avioliittoa.
Varjele vartija sitä. Onhan niitä vartijoita tälläkin foorumilla sättäämässä.
Nuoret siis eivät usko jumalaan, mutta luulevat että kirkossa ripatilla jumalanpalveluksissa ja aamuhartauksissa nyt vaan "kuuluu" olla. Vähän kuin pioneeri neukkulassa..
Kommenteistä päätellen nuorimmilla on noussut pallihiki päähän.
Muinaisessa DDR:ssä oli "nuorisovihkimys" samaan tapaan kuin Suomessa on ollut - ja on yhä - "konfirmaatio". Kummassakin on luvattu jotain, mitä ei ole uskottu. Tai ei ainakaan nykyään uskota.
Yhden uskonnon suosimisessa piilee myös uskontojen välisen konfliktin riski. Vähemmistöuskonnot eivät välttämättä ole yhtä kilttejä kuin uskonnottomat humanistit ovat olleet.
Niin, onko se edes tosiuskovaiselle opettajalle mikään erityinen etu saada rukoilla oppilaiden joukon kanssa? Tai noh, jos joku nauttii siitä, että lähetyskäskyn edistäminen se tässä etenee...? Eikä tarvi tehdä varsinaista opetustyötä.. ??
Suurin osa opettajista olisi hyvin tyytyväisiä kun ei tarvitsisi lähteä "kirkkokäynneille" eli jumalanpalveluksiin.
ps. Ekskursio on eri asia kuin tunnustuksellinen uskonnonharjoitus jumalanapalveluksessa tai hartaustilaisuudessa
Eiköhän riviuskovainenkin haluaisi harjoittaa uskontoaaan seurankuntansa tai perheensä parissa.
Riviateisti ei halua että koulu tyrkyttää hartauksia lapsille.
Varmaan suhtaudut myös muihin uskontoihin yhtä kielteisesti. Esim. joogan juuret on uskonnossa. Nuo idän ihmeet ei tunnu niin haittaavan. Päinvastoin.
Erilaisia meditaatio-, keskittymis- ja rentotutumistekniikoitahan on myös täysin uskonnottomalta pohjalta.
Valitettavasti myös hindulaisuudessa ja buddahlaisuudessa on vahvoja uskonkiihkoisia ja ääripoliittisia suuntauksia. Kiihkoileva hindu tappoi Mahatma Gandhin, ja aivan viime aikoina on Intiasssa kiinnitetty kriittistä huomiota siihen, että pääministeri on Intiassa suhtautunut hyvin lepsusti kiihkoilevien hindujen surmatöihin ja väkivaltaan.
Sri Lankassa buddhalaisuuteen ja buddhalaispapistoon liitty vahva kiihkonationalistinen suuntaus tai siipi, joka muun muassa on vaatinut toissuskoisten tamilien ankaraa rangaisemista ja monokulttuurista maata.
Samalla suunnalla Bangladeshjissa puolestaan kiihkoilevat muslimit ovat muun mussa tappaneet kuusi sekulaaria kulttuuria edustavaa blogistia (ks. www.iheu.org).
Koulun tarjoama uskonnonopetus alkaa olla pelkkää kulttuuria, kun kotona niistä asioista ei olla kiinnostuneita. Uskonnon tuputtamisesta huolimatta nuoret ei usko, aikuiset ei kasta lapsiaan ja nuoret ikäluokat eroaa kirkosta.
Tänä vuonna oppilaat osallistuvat kouluissa aiempaa runsaslukuisemmin aiempaa paremmin järjestettyin ja paremmin tiedotettuihin ei-uskonnolisiin tilaisuuksiin, joita järjestetään samaan aikaaan kun on oppilaitokssen ohjlemaan ymppätty jumalanpalvelus kirkossa eli ns. "joulukirkko".
Yhä useammassa oppilaitoksesa ei ole "joulukirkkoa", vaan "vain" joulujuhla. Lapsilla ja aikuisilla on tarjolla joukirkkoa ja -konserttia vaikka millä mitalla vapaa-aikana ja viikonloppuisin. Koulu voi keskittyä kaikille yhteiseen toimintaan.
Koulujen uskonnollisen kuplan puhkaisuun - nyt joulun alla.
Ei "joulukirkkoihin" (- jos rehtori niitä tyrkyttää, vaikk ei oo pakko).
Tämä on nyt tällä viikolla mitä ajankohtaisin asia. Ilmoittaa huoltajien ohje koululle.
Ja ensi viikollahan on sitten itse joulunalustilaisuuksien aika. Nyt on normaalien, uskonnottomien tilaisuuksien vuoro.
Äänestetään jaloilla.
Samalla uskonnottomat perheet, joiden lapsi on uskonnonopetuksessa, voisivat ottaa toissenkin askeleen: ilmoittaa oppilaan siirtyvään 1.1.2016 lukien elämänkatsomustiedon opetuksen puolelle. Ilmoitus nyt joulukuussa.
Kerralla kuntoon koko setti.
Joululoma alkaa jo viikonvaihteessa. Asia kannattaa siis hoitaa heti. Tällä viikolla.
Missä työpaikoissa on tapana viedä työntekjät kirkkoon jumalanpalvelukseen kesken työpaikan?
Kirkkohallituksessa?
Kesällä koulua voi katsoa vähän ulkopuolelta.
Kysymys voidaan asettaa kyllä myös juuri noin!
Kasvihuoneilmiön tuulettamiseksi katto ja ikkunat auki.
Pidetään kupla-termi esillä.
Jokainen perhe voi vaikuttaa, kun vaan huoltajat valitsevat sen ei-uskonnollisen vaihtoehdon, mitä tulee tilaisuuksiin. Ks. keskustelua: http://www.metro.fi/kolumnit/a1387819657005
Opetus on eri asia, sillä ET on tarkoitettu nyt vain uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille, vaikka sitä on esitetty avattavaksi kaikille valittavaksi.
Jos on oikeus ET:oon, lapsi kannattaa päästää siihen.
Hyvä kolumni Metro-lehdessä. Vaikka on asia selkeämpi kun vaan ilmoittaa, että ei uskonnonharjoitustilaisuuksia.
Ajankohtainen kysymys tänä syksynä.
Tässä uusia aseita:
Yksityisyyden suojaan sekä vaaleissa että ”uskonasioissa”
Olipa kerran maita, jossa ”johtavan roolin” saaneet puolueet käyttivät asemaansa kouluissa ja oppilaitoksissa sumeilematta. Johtavalla puolueella oli myös suuria lapsi- ja nuorisojärjestöjä, jotka toimivat aktiivisesti kouluissa ja järjestivät leiritoimintaa. Pienemmille oli pioneerileirejä ja nuorille leirejä tarjosi Freie Deutsche Jugend eli Vapaan Saksan Nuoriso. Puolueen ja nuorisojärjestön edustajat pitivät kouluissa oppitunteja sekä päivänavauksia ja juhlia. Nuorisoleireille osallistumista pidettiin ”normina” ja niitä markkinointiin kouluissa. Osallistuminen leireille ei ollut pakollista, mutta osallistumattomuus ei välttämättä ollut eduksi nuoren itsensä ja hänen vanhempiensa opiskelu- ja ammattiuralle kansandemokratioissa.
Suomalaisessa kirkkokansandemokratiassa ”johtava uskonnollinen yhdyskuntamme”, ev.-lut. kirkko, on kunnissa ja kouluissa saanut etuoikeutetun erityisaseman pitää säännöllisesti toistuvia aamuhartauksia päivänavauksen paikalla ympäri vuoden sekä lukuvuosittain muutamia jumalanpalveluksia, joita tarjotaan koko koululle. Tiettävästi millään sekulaarilla, ei-uskonnollisella kansalaisjärjestöllä ei vielä tällaista säännöllistä päivänavausvuoroa ole, eikä yhdellä järjestöllä tarvitsisikaan olla, koska järjestöjähän on runsaasti pienemmilläkin paikkakunnalla yhteistyöhön.
Uskonnolliset päivänavaukset sekä jumalanpalvelukset katsotaan Opetushallituksen ohjeissa tunnustukselliseksi uskonnonharjoitukseksi. Niiden luonne on siten aivan eri kuin koulun yhteisen juhlan luonne on siitä huolimatta, että joulu- ja kevätjuhlassa mahdollisesti lauletaan se yksittäinen virsi.
Vaalisalaisuutta pidetään Suomessa hyvin tärkeänä, vaikka samaan aikaan meillä on oikeus kuulua puolueisiin ja julistaa poliittista ilosanomaa julkisesti, asettua ehdolle ja siten paljastaa poliittinen kantamme. Meillä on myös oikeus paljastaa uskonnollinen kantamme, julistaa uskonnollista sanomaamme mediassa, kuulua tai olla kuulumatta uskonnollisiin yhdyskuntiin sekä harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta.
Sen sijaan Suomessa ihmisten oikeus pitää uskonnollinen tai uskonnoton katsomuksensa yksityisasianaan ei olekaan turvattu. Julkinen valta nimittäin käytännössä varsinkin kouluissa ja päiväkodeissa pakottaa perheet ottamaan julkisesti kantaa ev.-lut. kirkon jumalanpalveluksiin ja aamuhartauksiin, joita yhä ympätään lukuvuoden ohjelmassa koulutyöpäiviin ja tyrkytetään oppilaille ja perheille. Halusipa tai ei, huoltajien pitää päättää, osallistuuko lapsi ”johtavan kirkon” jumalanpalvelukseen vai eikö osallistu. Jos ilmoittaa, että lapsi ei osallistu, siinä perhe joko suoraan tai välillisesti ilmaisee, että on joko uskonnoton tai toisuskoinen.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että julkisen vallan ei tule aiheuttaa tilannetta, jossa joutuu suoraan tai välillisesti paljastamaan uskonnollisia tai ei-uskonnollisia katsomuksiaan. Uskonto katsotaan niin sanotuksi arkaluontoiseksi tiedoksi, jota ei ole pakko paljastaa. Erityisen arka asia voi olla kotoutumispaineissa oleville maahanmuuttajaperheille. Tilanne voi olla kyllin ahdistava myös suomalaistaustaisille uskonnottomille perheille monilla alueilla Suomessa.
Uuden peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman mukaan sekä varhaiskasvatuksen perusteiden mukaan opetuksen tulee olla poliittisesti ja uskonnollisesti ”sitouttamatonta”. Samoin kuin millään puolueella ei ole etuoikeutettua erityisasemaa levittää ”sanaansa” päiväkodeissa ja kouluissa, sellaista ei pitäisi olla ev.-lut. kirkollakaan. Monipuolinen tiedotustoiminta on erikseen. Näin ollen koulujen rehtorien ja opettajien tulisi työssään keskittyä perusopetuksen lisäksi koulun yhteisen toiminnan järjestämiseen. Lapsilla ja nuorilla on Suomessa kyllin mahdollisuuksia perheensä uskonnon mukaisiin tilaisuuksiin perheensä kanssa tai yksin koulutyöpäivien ulkopuolella.