Avioerojen suuresta määrästä voi päätellä että ihmiset eivät kestä nykyään vastoinkäymisiä niin kuin ennen...heti kun arki ei menekkään niin kuin on suunniteltu alkaa nahistelu. Olen nähnyt mitä avioerot voi pahimmillaan olla ja mihin johtaa varsinkin jos on pieniä lapsia ja alkaa riitely omaisuuden jaosta. Itse olen tyytyväinen omaan parisuhteeseeni, ei kihloja ei avioliittoa ja jos ero tulee ei tarvitse nahistella omaisuuden jaosta kun kummallakin on omat tilit ja rahat ja erikseen ostettuja tavaroita toki yhteisiäkin. Työttömyyskin toki aiheuttaa nykyään paljon eroja mikä on suuri harmi eihän sille tilanteelle mitään itse voi jos potkut tulee. Ennen oltiin myös sitoutuneita elämään yhdessä nykyään tuntuu että liian helpolla heitetään kirves kaivoon.
Tilasto ihme
avioliitoton
2165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Vaikka arki sujuisikin ilman suurempia vastoinkäymisiä niin sitten tylsistytään. Edes lapset eivät ole esteenä kun lähdetään uutta onnea etsimään. Joskus se uusi onni ei ole sen kummempaa ja onhan tällainen lasten kannalta hirveää.
Se että lähtee etsimään elämää ei tarkoita että lähtisi etsimään "uutta onnea" muuta kuin sellaisille, jotka pelkäävät menettävänsä parinsa jollekin toiselle. He eivät käsitä, että 'uusi onni' voi olla muutakin kuin toinen ihminen.
Ennen ei ollut niin paljon eroja, sillä naisilla ei monestikaan ollut mahdollisuutta lähteä huonostakaan avioliitosta. En tiedä onko siis huonompi, että ihmisen ei enää tarvitse vain kestää huonoa liittoa. On totta, että avioliitosta nykyisin lähdetään ihan niinkuin yleensäkin parisuhteesta myös liian heppoisin perustein, minä-minä perustein, mutta kyllä suuri osa eroista on perusteltuja. Itseäni ainakin kovasti surettaakin liiton päättyminen, mutta jos kivet ja kannot on käännetty, niin eipä siinä oikein muutakaan voi tehdä, kyllä lapsetkin monesti kärsii huonossa liitossa.
Paremminkin nykyään on niin paljon vaihtoehtoja kuin olla parisuhteessa .
Ennen ei niin vaan lähdetty kun ei ollut verkostoja jotka auttaa heti jos ei
toinen hypi oman pillin mukaan .
Nyt asunnon saa kenkiä laittamatta jalkaan sohvalta . Samoin työpaikkaa voi
helposti etsiä vaikka maailman laajuisesti vaikka hiprakassa kotoa mihinkään
menemättä . Samoin saat tukea vanhemmilta , ystäviltä , keneltä tahansa missä vain .
koska vain puhelimen ja somen avulla .
Kun haluat uuden puolison avaat vain sovelluksen ja valitset .
Tämän seuraus on se että mikään ei riitä koska kaikki on niin helppoa .
Ei se avioliitto mitään ruusutarhoissa elämistä ole... monet liitot myös kariutuu toisen pettämiseen vaikka kotonakin olisi homma kunnossa. Ja se syy kun halusi vaan kokeilla, olisi kokeillut usempia sitten ennen avioita. Tottakai ei huonossakaan liitossa kannata olla mutta monet parit elää myös ilman seksiä ja hoitavat tarpeensa muualla, senkin ymmärrän. Kukin elää tavallaa ja kaikilla on tarpeet. Mutta ero pitäis kuitenkin hoitaa niin että lapset kärsii mahdollisimman vähän.
"ei kihloja ei avioliittoa ja jos ero tulee ei tarvitse nahistella omaisuuden jaosta kun kummallakin on omat tilit ja rahat ja erikseen ostettuja tavaroita toki yhteisiäkin."
Jaa niin, että tuoko on merkki sitoutumisesta? No totta, että jos sinä eroaisit, se ei näkyisi avioerotilastossa...
Eihän sitoutuminen tarkoita yhteistä tiliä tai tavaroita saati sormusta vaan kiintymystä toiseen.
Höpsistä. Ennen avioliitot olivat järkiavioliittoja. Ei niihin mitenkään sitouduttu. Niissä vain oli pakko olla, koska ei ollut vaihtoehtoja.
Ja pikkaisen epäilyttävää arvostella ihmisten eroja avioliitoista. Mikä niissä on sen erikoisempaa kuin erot avoliitoista? Nimittäin avoliitoista erotaan paljon useammin kuin avioliitoista. Yhtälailla jotkut tappelee omaisuudesta, muttei virallisesti lakituvassa.
Olen tuossa muutamat erot nähnyt tuttava piirissä ja ei kateeksi käynyt... toinen pari aviossa toinen avoliitossa...Kyllä tuo avoliitossa oleva pariskunta selvisi erosta paljon vähemmin riitelyin kuin aviossa oleva mutta ei kai niitä yleistää voi, tiedä häntä kun en eronnut ole, ainakaan vielä.
Kuka kertoisi, mikä se huono liitto on ja mikä siihen on vienyt. Ette kai ole lähtenyt hetken mielijohteesta yhteen.
On suorastaan ihme, että uusi suhde on yhtään parempi kuin entinen.
ainut että lapset saa sovitun sopimuksen mukaan ex:lle ja voi liihottaa uuden kanssa vapaana. Ei se ole huono liitto välttämättä ollut, vaan poispääsy vastuusta, jota lapset aiheuttaa.
Vaan ajatteletteko lainkaan lapsienne kohtaloa. Tämä alue on jäänyt täysin tutkimatta, vaikka väitä väitöskirjoja tehdään vaikka mistä. tämä tärkeä asia on jäänyt tutkimatta, pieni lapsi ei osaa vielä kertoa ja murrosikäisellä on muutoinkin vaikeaa, seuraavaksi on ensisuhteet. Eli pitäisi kuunnella kaikkia ikäkausia ja sitten omassa perheessä elävää eroperheessä kasvanutta aikuista vanhempaa.
Minkä minä olen nähnyt, että kun erotaan, kohta juostaan tuolla yöelämässä aivan uuden näköisenä, on vesirajahameet, ukoilla vaatetus myös menee uusiksi, mutta sama vanha paska niiden vaatteiden sisällä on, viis välittää vastuistaan, usien on vielä talouskin täysin päin peetä. Mutta siinä sitä kovaäänisesti mennään viihteellä.
Hienosti annat ymmärtää että ainoastaan lapsiperheiden eroista pitää puhua ja kiinnittää huomiota .
Lapsettomat mitä väliä niistä tai jos erotaan kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa niin heidä oma vika varmaan .
Koittaisit katsoa asoita hieman laajemmin . Eron jälkeen siellä yössä laukkaavat vain kaltaisesi .
Ne joita ero satuttaa pysyvät kyllä poissa silmistä ja yöstä etsimässä uutta saalista .
On oikeasti karsea lukea noin suvaitsematonta ja yksisilmäistä ja tuomitsevaa tekstiä kuin hiuylk. Kertoisitko hiuylk millainen on oma parisuhteesi?
Monet ihmiset todellakin yrittävät saada avioliittonsa kuntoon ja aina tämä ei onnistu. Kyllä minullekin osa vanhemman sukupuolen edustajista, hyvin läheisistä jotka tietävät vaikeuksistamme on sanonut, että fiksumpi ja järkevämpi olkoon hiljempaa ja myötäilköön toista, mutta tuo on sitä 50-luvun avioliittomallia, me naiset perskules ei enää suostuta elämään tiessä missä olosuhteissa.
Lisäksi monilla tietämilläni ihmisillä se uusi suhde on todellakin ollut se huomattavasti onnellisempi, joillakin se on ollut vasta kolmas suhde. Ihminen kun kehittyy ja kasvaa henkisestikin elämänsä aikana, nuoruuden ihminen saattaa kärsiä kaikenmaailman komplekseistakin.
Mitä tulee eronneiden ihmisten baareissa käymiseen ja uuden kumppanin etsintään niin eikö se ole normaalia, että ihminen eron aiheuttamaa tuskaa ja yksinäisyyttäkin lievittää vaikkapa baarissa juhlimalla. Onko baareissa käynti jotenkin ei-eronneiden yksinoikeus, samoin eivätkö eronneet saisi edelleen uskoa parisuhteeseen. Ei eronneista kaikki ole pettureita, muuta kuin yksinkertaisten ja ajattelemattomien ihmisten mielestä.
Liian helposti erotaan kun ei osata puhua sivistyneesti eikä kunnioiteta toisten mielipiteitä. Etenkin miehet haukkuu heti naisen jos nainen on oikeassa eikä miehet kestä sitä. Onneksi meillä ei riidellä ikinä.
Olen olut avoliitossa yli 21 vuotta, ylä ja alamäkiä, tasa maatakin tottakai. Kyllä puhuttiin ja muutenkin hoidettiin suhdetta mutta niin vain kumppani päätti pettää. En unohtanut ja sitten oli minun vuoroni vierailla aidan toisella puolella enkä katunut ole. Jokainen elää tavallaan eikä sitä ole mielestäni muiden asia arvostella tai moralisoida tai antaa ohjeita miten parisuhteessa pitää elää.
Riitaisuus erossa ei johdu avioliitosta, vaan ihmisistä, jotka voivat pahoin liitoissaan. Avoliitoista erotaan enemmän, koska se ei ole samanlainen oikeustoimi kuin avioliitto. Avioliitolla on pitkät perinteet nimenomaan yhteiskunnallisesti; avioliitto oli ennen enemmän liiketoimi kuin ihmissuhde. NS. järkiavioliitot ovat yhä tätä päivää. Nykyisin olisi eritoten järkeä tehdä avioehto avioliiton satamaan purjehdittaessa. Tiedän itse kyllä monia eronneita, jotka ovat ihan nätisti eronneet, ilman dramaattisia riitoja.
Eiköhän ne ole niitä vihan ja pettymyksenkin tunteita, jota suhteen päättyminen kummallekin osapuolelle aiheuttaa. Olen kyllä myöskin sitä mieltä, että vaikka eroja nykyään on avioliitoista paljon niin kyllä ne ainakin nuorille perheille, missä lapsiakin on, on turvatumpi vaihtoehto kuin avoliitto. Toki avoliitossakin voidaan tehdä esim.testamentti.
Erotessa tunteita voi olla jos jonkinmoisia. Itse koin vain helpotusta, kun pääsin exästä = taakasta eroon.
Parasta olisi, jos luovuttaisiin pinttyneestä elinikäisen liiton ajatuksesta ja ymmärrettäisiin(myös sivulliset) että suhde voi olla myös lyhyempi, kuin loppuelämä.
Miten suhde voisi olla lyhyempi kuin loppuelämä? Vai oletko kuullut jonkun joskus unohtaneen ex-puolisonsa ja eronsa?
Kyllä Ihmiset raahaavat aina ex-puolisoita loppuelämänsä mukanaan, usein vielä paljon tiukemmin kuin puolisot toisiaan. Siinä mielessä vierellä oleva luotettava pysysvä elämänkumppani on ennemmin vapauttava asia, kuin vaihtuvat suhteet.
Voi hyvät hyssykät. Jos joku raahaa ex-puolisoita mukanaan loppuelämänsä, se on hänen asiansa (häpeänsä). Minä ainakin ELÄN eron jälkeen vähintään 100% parempaa elämää kuin ex liiton aikana.
Nykyisin erotaan paljon enemmän kuin entisinä aikoina. Mutta silti itse ihmettelen, miksi ei erota vieläkin enemmän. Parisuhteet ovat jotenkin kulahtaneita juttuja nykymaailmassa.