Raivostuttava paniikkihäiriö!!!

Renttuvua

Olen ns. Normaali kuntoileva ja elämäniloinen nuori mies ja mua vaivaa ahdistuneisuus ja toistuvat paniikkihäiriöt. Eivät hallitse elämää, mutta pistää epäilemään itseä ja omaa terveyttä. Olis mukava jutella muiden samasta paskasta kärsivien kanssa koska se voisi muistuttaa itseä että kaikki on edelleen hyvin vaikka välillä päässä pimenee todellisuus. Toki toivon että omista ajatuksistani ja kokemuksista olisi apua jollekkin toiselle. Itsellä tosiaan rankat fyysiset oireet.

8

281

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • LifeIsFear

      Ei me panikoijat olla ns. normaaleja :D

      Missä tai minkälaisissa tilanteissa sun kohtaukset alkaa? Onko ne oikeasti paniikkikohtauksia, vai kohtalaista tai voimakasta pelkoa? Ja minkälaisia asioita sitten pelkäät? Sydäriä? Syöpää? Veritulppia? Kuolemaa yleensä? Ja olitko itsellesi rehellinen, kun sanoit, ettei ne hallitse sun elämää?

      Mulla on ns, krooninen huoli, tai epäily, ja silloin kun tulee jotain epämääräisiä tuntemuksia, niin silloin se muuttuu peloksi. Olo on hutera, epätodellinen, elämä tuntuu olevan hiuskarvan varassa, kun on ainakin 8 000 000 eri tapaa kuolla. Varsinaisia paniikkikohtauksia olen saanut vasta 2 kertaa. Mielestäni se jatkuvasti jäytävä huoli, eri voimakkuuksilla esiintyvä pelko ja erilaisten pahojen skenaarioiden pyörittely mielessä on paljon paljon pahempaa kuin ne kohtaukset. Muistan kun sain rytmihäiriökohtauksen 4 tai 5 vuotiaana, ja muistan sen aiheuttaman pelon edelleen. Siitä lähtien on ollut mulla jatkuva riivaaja. Kaikki kivut, puristukset, väpätykset, sytkytykset, paineen tunteet yms yms rinnassa herättää pelon, että sydän voi pysähtyä. Se invalidisoi elämää. Ja hallitsee. Kyllä se on varsinkin aiemmin rajoittanut aika paljon mun liikkumista ja poistumista kotoa, mutta nykyään olen ollut väkisin aktiivisempi. Kodista tulee helposti turvapaikka, josta ei halua lähteä, ja se johtaa staattisuuteen ja kunnon laskuun ja sosiaalisen elämän romuttumiseen. Ja mukaan tulee valvominen kun hukuttaa todellisuutta leffoihin ja surffailuun. Ja sairauksien googletteluun. Mun "sairaus" ei kuitenkaan ole ollut sellaista, että en pysty esim. menemään kauppaan, tai että saisin kassajonossa paniikkikohtauksen.

      Huoli on myös todellisuuteenkin perustuvaa, että kun tiedän, että tämä huoli ja pelko esim. sydämen kestävyydestä ja toiminnasta pitää jatkuvasti mut jännittyneessä tilanteessa, heikentää unenlaatua jne. niin se rasittaa koko miestä. Verenpaine on korkealla, rytmihäiriöitä usein, huimausta, korvien soimista, puutumista, tikkuilua, pahoinvointia, palan tunnetta kurkussa, oksettavaa oloa, niska ja hartiat usein jäykkänä ja kipeänä, varsinkin se heijastuu kaulaan ja kurkkuun, sitten on tietenkin jatkuvaa väsymystä ja uupumusta, heikkoa lihaskuntoa jne... henkistä ja fyysistä kidutusta.

      Aiemmin olin ihan romuna, mutta harrastukset, liikkuminen, rentoutussessiot, sosiaaliset tilanteet, ruokavalion korjaus jne. on vaikuttanut kohtuullisen positiivisesti. Jää vähemmän aikaa vatvoa niitä sairauksia tms. mitkä ikinä onkaan huolenaihe, ja kun olo on pirteämpi, niin sekin vaikuttaa positiivisesti. Vaikkakin huoli ja pelko kuitenkin vainoaa edelleen, mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Kun tämän "elämäntyylin" on kokenut, niin jo tieto siitä ylläpitää tätä sairautta. Oishan se kiva, kun saisi pyyhittyä nämä kaikki ikävyydet muistista.

      • Renttuvua

        Niin no saattaa olla että nykyään enemmänkin voimakasta tai kohtalaista pelkoa. Ja lähes poikkeuksetta kotona. Mulla sitä ei laukaise mikään muu kuin se että huomaan jonkin oudon tuntemuksen ja siitä se vatvominen lähtee. Ennen olin vain kotona koska pelkäsin pumpun pettävän mutta useiden tutkimusten jälkeen kun todettiin että fyysisesti mitään vikaa ei ole niin helpottu jonkin verran. Nykyään käyn paljon salilla ja ihan normaalisti ihmisten kanssa tekemisissä joten voi kyllä rehellisesti sanoa ettei se hallitse elämää. Suuri riesa kumminkin Ja tekisin mitä vain jotta pääsisin eroon koko vaivasta koska se masentaa. Tällaista kuoleman pelkoa ja pelkoa ylipäätään omasta terveydestä Ja välillä tuntuu että tulee hulluksi! Mutta jos joku asia pitäisi nimetä niin pelkään kyllä sydäriä. Lääkkeitä en syö koska olo vain paheni silloin aluksi. Pahimmasta selvisin siis ilman lääkkeitä. Silloin kohtaukset johtivat lähes aina ambulanssin soittoon kun taju lähti hyperventiloidessa. Nyt niitä ei ole ollut vuoteen. Oireet ovat nykyisin vasemman käden puutuminen, väsyminen ja huimaus..rinnasta polttaa ja närästää. Eli kaikki sydänoireetxD yllättäen. Mut ei se sydäri sieltä ole tullut viellä.


    • Renttuvua

      Onko teillä sitten todettu ihan oikeaa rytmihäiriötä? Itsellä tuli kovia tykytyksiä mitä epäiltiin rytmihäiriöiksi yms. Mikä oli kertaluontoinen aluksi. Tohtori väitti että rymäri mistä pelot alkoivat ja "rymärit toistuivat" homma tutkittiin ja todettiin että olivat vain tykytyksiä mitkä johtuivat stressitilasta. Näiden takia sitten sain paniikkihäiriön ja ahdituneisuutta edelleen sydämmen syhteen vaikka vahva ja terve se on :o

    • insku71

      Hei,itselläni on kanssa ko.sairaus ja sairastuin siihne kun olin 22v ja nyt olen 44v. Olen lääkityksellä , joka auttaa kyllä hyvin,mutta nyt on taas niin kamalan vaikeeta.Kertakaikkiaan 24/7 paniikki , joka pysyy poissa vain kun nukun. Kaikki alkoi paheta sen jälkeen kun rakas kissamme yllättäen kuoli pari viikkoa sitten.
      Myöskin olemme huomanneet että meillä on ( ja nyt ei saa nauraa ) jotain pikku ötököitä,joita olemme koittaneet kotikonstein hävittää,tai siis itse asiassa minä olen,koska olen nyt kertakaikkiaan saanut jonkun pakkomielteen niihin.
      En ehkä osaa selittää miksi tai kuinka pahaoloni nyt vaivaa minua,mutta jokainen pienen pieni ötökkä sängyssä,tai lattialla,tai sitten vain tämä jatkuva kamala pahanolon tunne,kun ei jaksa.
      Aamulla kun herään tekee pahaa ja maailma pyörii päässä, ja haluaisin sairaalaan,vain sen takia etten jaksa,tai sitten haluaisin vain juosta karkuun,jonnekin,pois pahaa oloa. Oloni on kuin se pyörisi vain ja ainostaan ympyrää,enkä löydâ ulospääsyä.

      Rakas aviomieheni tukee minua aivan valtavasti ja hän on kyllä aarre !! Mutta kun minua myös ahdistaa ja pelottaa että kuinka kauan hän jaksaa. Asun ulkomailla,Belgiassa,olen asunut jo sen verran kauan että maa on tuttu,joten se ei tuota mitään ongelmia minulle.

      Mutta kun nyt saisi vain pââstään taas pois kaiken tuon edellä kirjoittamani,eikä koko aikaa pohtisi jotain kirppuja tai mitä lienevät.Niitähän on herranjumala maailma täynnä ja varsinkin vanhoissa taloissa.Mutta kun se on TÄMÄ PIMEÄ vuodenaika,joka todella saa minut aivan karseen sairaaksi.

      Haluaisin vain jotain vertaistukea teiltä,kotomaan ihmisiltä,ja todellakin ymmärryksellä ja sillä mielellä että olen todellakin paniikkihäiriö potilas . Ja välillä ei huumoria oikein tahdo riittää.

      Kiitos teille kaikille ja toivottavasti joku edes haluaa kirjoitella kanssani.!!

      Yst.terv :

      Iina Lammi.

      • VoimaaVoittamiseen

        Alla oma selviämistarinani. Kaipasin myös vertaistukea, kun ammattilaiset eivät pystyneet tarjoamaan muuta kuin lääkettä tai hengitysoppia. Pakoon juoksemista. Mutta se ei auttanut. Ihanaa, että miehesi tukee - siinä sinulle ensimmäinen ilon ja kiitollisuuden aihe.


    • Moi. Et ole yksin, vaikka siltä tuntuisikin. Ja siltä se tuntuukin jos ei ole ihmisiä lähellä. Eikä sekään takaa mitään. Itse me omien tunteidemme kanssa saamme painia, meidän vastuu. Olen myös kokenut hiukan pelkoa. Mutta enimmäkseen olen ollut tarpeeksi puupää ollakseni kokematta sitä. Tai onnekas. Mutta en silti onnellinen. Haluan jakaa seuraavan tekstin, jonka tein pelkotilojeni jälkeen. Ehkä siitä on jollekin edes vähän lohtua.

      Älä panikoi.
      Maa jalkojesi alla ei ole kadonnut lopullisesti, se vain leikkii piilosta. Sinä et leiki. Tekee mieli roikkua jossain, olisi edes joku kosketus johonkin. Mutta pidä vain kiinni, ole roikkumatta. Se ei kestä.
      Älä panikoi, vaikka eteesi aukenee tyhjyys. Vain katseesi menee sinne. Et sinä. Kosketa poskeasi, olet siinä. Pelko menee ohi. Älä panikoi. Pelko menee ohi. Se kasvattaa sinua.

      • Erittäin hyvin kirjoitettu ja todellakin koitan muistaa kaiken sanomasi. Sanoissasi on hyvin paljon viisautta ja ne aivan varmasti auttavat minuakin. Kiitos "henkinenrokeesi"

        Kirjoitellaan tänne ja voit olla varma että minä ainakin tulen olemaan täällä apua hakemassa,koska elämä nyt vain on taas niin raskasta !!!


    • VoimaaVoittamiseen

      Kärsin reilun puoli vuotta paniikkihäiriöstä, mutta nyt koen, että olen sen voittanut. Omalla kohdallani tätä äärimmäisen ikävää vaivaa kesti moneen muuhun verrattuna mitättömän vähän, mutta toivottavasti löytämäni tieto auttaa teistä edes jotakuta. Päämäärä on unohtaa koko raivostuttavuus. Itse tein sen näin - sitten, lopulta kun olin käynyt terapiassa ja aina kohtauksen tullessa ottanut Diapamia.

      Lopetin kaikkien näiden asiaa käsittelevien keskustelupalstojen lukemisen. Keskityin kaikkeen mistä vähänkin sain iloa tai ainakin johonkin joka piti ajatukseni muualla kuin pelossa. Kuuntelin mieluisaa musiikkia ja liikuin sen tahdissa. Pyrin kaikin puolin elämään mahdollisimman normaalia elämää. Opettelin rentoutumaan ja vain olemaan. Sitten tein elämäni uudelleen arvioinnin nettipsykiatrin itsehoito-oppaan - kymmenen päivän mukaan. Kohtaukset lievenivät ensin kun vain otin kohtaukset mielenkiintoisena matkana. Minkähänlaisena kohtaus nyt tällä kertaa tulee? Ajattelin, kun se oli tulossa. Lopetin kehoni merkkien analysoinnin ja jäin vain kuuntelemaan kehoni tuntemuksia. Erityisesti keskityin havainnoimaan sattuuko minua. Jos ei satu, kyseessä on "vain " kohtaus eikä esim. sydänkohtaus.

      Mikä sitten kohtauksen kohdallani aiheutti ja miten sen löysin? Testaa itsesi tunne lukkosi -nettitestillä. Minä pelkäsin menettämistä. Jos jotakin keskustelupalstaa kaipaatte niin lukekaa Ari Saarion blogia. Tsemppiä kaikille kärsiville. Typerä vaiva on voitettavissa ja vastaus löytyy teistä, kipeää sen kaivaminen on mutta toisaalta uusi elämä on voitettavissa.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?

      Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https
      Maailman menoa
      271
      2536
    2. Muistatko kun kerroin...

      että palelen..? Myös nyt on kylmä. Tahtoisin peittosi alle.
      Ikävä
      41
      1411
    3. En sitten aio sinua odotella

      Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e
      Ikävä
      67
      1402
    4. Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"

      Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      22
      1166
    5. Hei, vain sinä voit tehdä sen.

      Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change
      Ikävä
      7
      1144
    6. Kuka sinä oikeen olet

      Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej
      Ikävä
      48
      1136
    7. En vain ole riittävä

      Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o
      Ikävä
      26
      1133
    8. Kellä on rumin tukka?

      Kuka on haapaveden rumin ihminen? Vinot silmät ja ikivanha mersu?
      Haapavesi
      9
      1121
    9. Oon pahoillani että

      Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(
      Ikävä
      46
      1073
    10. Kuinka paljon nalle harmittaa

      Kun mä saan panna hehkua ja sä et? :)
      Ikävä
      6
      1042
    Aihe