Hyvät neuvot tarpeen !

Anna vaimollesi tilaisuus valita kumman hän haluaa, sinut vai kännykän/virtuaali ystävät/pixeli muodossa tarjottavan viihteen.

Hänen päätyessään sinuun, varmista ja tee kristallin kirkkaasti ( siis YRITÄ vihjailla tai sanoa) selväksi mitä se tarkoittaa: kännykkä ja tietokonekaveruudet/ ajanvietto silloin kun sinä et ole paikalla. Nuo ei myöskään saa olla esteenä hänen velvollisuuksiin hoitaa yhteiseen talouteen ja elämiseen liittyvät asiat.

Vaimosi saattaa valita virtuaalisuuden sinun sijasta. On täysin oma päätöksesi riittääkö sinulle haamu jakamaan elämääsi.

:( sanoisin että tee takaisin. itse olen nuori, mutta huomasin kaverini aina kuunteli seurassani biisiä ja oli ihan siiä kiini. Niinä kerroina kun hänellä ei ollut akkua tai kuulokkeita mukana minä kostin.

hän sitten hermostu ja sanoi hei mitäs nyt? aina kun nähdään niin tällaista teet. puhelimen räpläys on nykyään selkeästi vähentynyt.

Pahassa jamassa olet. Olen nainen, joka seurustelee miehen kanssa, jolla tietokone auki aina. Hän ei katso televisiota, vaan tietsikka on kaiken a ja o. Onneksi emme asu yhdessä (vielä), sillä en tiedä miten sitten menetellään. Saan hänet mukaani kaikenlaisiin juttuihin, mutta itseäni risoo jatkuva tietokoneen tuijottaminen. Joskus olisi ihan kiva katsoa vaikka leffaa yhdessä.

Joudut ratkaisemaan pahan dileman. Yritä saada hänet tajuamaan tilanne. Jos ei onnistu, niin eipä siinä paljon jäljelle jää kuin ero. Ja tiedän, tuntuu aivan absurdilta erota jonkun hiton tietokoneen takia.

Ikävä tilanne, mutta ei aivan mahdoton. Asiaan on puututtava oikeasti. Aloita rakentava keskustelu vaimosi kanssa.

-Sano että haluat mennä pariterapiaan, koska hänen liian aktiivinen median käyttö heikentää kovasti suhteenne tasoa, ja se on saanut sut harkitsemaan eroa.
-Eli muista olla todella jämynä! Muista myös sanoa, että sinä olet ehdottomasti halukas yhä jakamaan elämäsi hänen kanssaan, ja että rakastat häntä. Mutta että tilanteeseen on tultava muutos, koska muussa tapauksessa olet onnellisempi ilman häntä.
-Jos vaimo ei korvaansa letkauta, niin eiköhän ole aika selvää, että hän ei halua kanssasi enää olla.

Muista että vaimollasi on riippuvuus. Se on sairauden kaltainen tila. Hän tarvitsee apua, eikä muutos tule hetkessä.

p.s. Jos vaimo suostuu terapiaan, järjestä teille ihana ilta. Jotain mistä te nautitte, etenkin vaimo. Onko se leirinuotiota vai tearissa käyntiä, sinä tiedät. Mutta ehdoksi laitat sen, että kännykkä jää KOTIIN, eikä sitä katsota edes kotiin tullessa.

Tee ihmeessä jotain. Meillä tuli ero 30 yhteisen vuoden jälkeen vastaavassa tilanteessa. Yrittäkää keskustella keskenään miksi hän toimii kyseisellä tavalla.

Asia kannattaa - pitää! - ottaa puheeksi, mutta kerää ensin faktoja. Erota havainnot tulkinnoista ja kerro vaimollesi pelkät objektiiviset havainnot. Älä käytä epämääräisiä ilmaisuja kuten "aina (olet nenä kännykässä)", "joka kerta (kun yritän puhua sinulle)", "et koskaan (kuuntele minua)" jne. vaan nosta 'puheeksiottotilanteessa' esille ihan konkreettisia tilanteita, joissa hänen netti-/peliriippuvuutensa on tullut väliinne. Äläkä siis sorru tulkintoihin! (Esim. "en varmaan kiinnosta sinua enää", "muut ovat varmaan parempaa seuraa kuin minä" jne)

Kysy, haluaako hän itse muutosta tilanteeseen vai onko hän tyytyväinen. Jos hän on tyytyväinen, sinun on mietittävä, haluatko jatkaa tuollaisessa suhteessa, koska selvästi hänellä ei silloin ole motivaatiota muuttaa käytöstään. Pidä makuuhuone- ja muut asiat täysin erillään keskustelusta, joka liittyy hänen kännykän käyttöönsä, niiden aika on toisella kertaa.

Tutustu tähän sivustoon ja jos vaimosi on halukas tekemään töitä suhteenne eteen, eli vähentämään kännykän käyttöään, niin kehota häntäkin tutustumaan: http://www.paihdelinkki.fi/fi/testit-ja-laskurit/netinkaytto

Helka vastaa jo ihan hyvin siitä miten osoittaa ongelmia ilman syyllistämistä. Vaimosihan ei puolestaan välttämättä koe omaa toimintaansa ongelmallisena - ainakaan itselleen, joten hän voi kokea asiasi alkuun turhasta valittamisena tai riidanhaastamisena. Tiedät paremmin millainen tyyppi hän on, mutta monihan tuppaa hermostumaan jos kumppani tunkee rakkaaksi ja omaksi koetun harrastuksen piiriin.

Kun kerran osaat kirjoittaa hyvin, että voisit kirjoittaa hänelle kirjeenkin siitä, että miten olet huolissasi kun vieraannutte toisistanne kännykkäharrastuksen vuoksi ja miten tilanteen koet. Kirje saattaa toimia sikäli paremmin, että lukija joutuu pohtimaan tekstiä enemmän kuin keskustelussa tai varsinkin riitatilanteessa, jossa ihmiset usein keskittyvät pitämään omaa puoltansa. Ja saat ainakin tuotua ajatuksesi valmistellusti esille. Olen tehnyt itse näin pari kertaa ja niillä on ollut hyvä vaikutus.

Kuulostaa hyvin tutulle. Minä olisin se vaimo ja mieheni on samanikäinen kuin sinä. Ikäeroa reilu vuosikymmen. Alussa oli välimatkaa ja facesta hän elämäänikin tuli kaverin kaverina. Minä olen myöntänyt että minä olen someriippuvainen. En vain tiennyt että tilanne oli näin paha. Meillä on ollut järjettömiä riitoja aiheesta. Lopulta meillä on tilanne että emme asuu enää yhdessä. Mikä on auttanut! En itse ollut tiedostanut että hoidin somella lähi-ihmissuhteiden tuomaa ahdistusta. Pakenin tuntemattomiin ja puolituttuihin. Nyt kun olen miettinyt niin facessakaan en ollut vuoteen 2010 mennessä juuri käynyt. 2007 olin liittynyt. Näköjään 3 vuodessa aikajaltani löytyy 3 postausta ja nekin laittanut kaveri. Minulla oli silloin niin paljon opiskelu/lapsi/työkiireitä että somessa ei ollut mielenkiintoa olla. 2010 hankin uuden parisuhteen ja muutto uudelle paikkakunnalle laukaisi riippuvuuden. Parisuhde oli alusta asti hirveä ja aloin hakea rauhaa somesta. Sitten siitä tuli pakonomaista. Nyt tosiaan olen tilanteessa jossa elän yksin. Tapaan miestäni harvakseltaan. Pikkuhiljaa olen hankkinut omia harrastuksia ja muokannut elämääni stressittömämpään suuntaan ja tullut tulokseen että olen epäsosiaalinen ihminen oikeasti ja yksin viihtyvää laatua. En tee mitään vilkkaalla sosiaalielämällä ja kymmenillä ystävillä. Aloin ahdistua puhelimen soimiseen ja nähdäänkö siellä ja siellä pyyntöihin. Minulla alkoi mielenterveyskin hajota ja minusta tuli hirveän narsistinen ja agressiivinen. Sitten tuli ihmisiä jotka suorastaan fanittivat minua, nuoria miehiä tarjoamassa itseään, stalkkeri ja lisää miehiä. Aloin tulla siksi somepersoonaksi jonka olin luonut joka oli täysin päinvastainen kuin minä. Mies siinä vieressä muistuttamassa että hän tietää kuka minä olen ja minä en häntä huijaa kun aloin itsekin uskoa olevani se someihminen. Ei auttanut mikään sanominen. Se auttoi että mies lähti. Kyllä tässä muutama kuukausi on mennyt, paljon olen itkenyt, käynyt terapiassa ja alkanut tehdä muutoksia elämäni joka alueella. Mitä enemmän olen löytänyt itseäni ja rauhaani sitä vähemmän aikaa on mennyt somessa ja nyt lopulta facebook on suljettu. Kun olen miehen kanssa pysyy kone ja luuri kiinni. Tärkeisiin puheluihin vastaan. Keskityn läsnäolevaan ihmiseen ja olen hyväksynyt että 24/7 ihmistä ei enää ole. Minusta tuntuu että olen saanut miestäni takaisin kun minulle ei ole somea kieltävää hirviötä eikä minun tarvitse tapella puolustaakseni addiktiokäytöstäni. Miksi ihmeessä otin hänet elämääni jos en aikonut elää hänen kanssaan? Sitä vieläkin ihmettelen.