Minulla on takana pitkä parisuhde, johon en ollut tyytyväinen. Mies pahoinpiteli, riitelimme päivittäin usein asioista joita en ollut tehnyt, tai jotka eivät olleet minun vika. Ongelma on se, että minusta tuntuu etten pysty enää seurustelemaan. On pieni sitoutumiskammo jäänyt. Mitä jos minulle käy taas huonosti? eli mies on alussa mukava ja paljastuu lopulta täydeksi idiootiksi. Näin on käynyt jo monesti.. Mitä voin tehdä, että pystyn taas joskus seurustelmaan ja elämään normaalia elämää :(
sitoutumiskammo
neitiii
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sanot että näin on käynyt jo monesti. Se tarkoittaa sitä, että sinä kiinnostut väärin perustein ihmisestä! Tutustu rauhassa itseesi, ja mieti mitä todella kaipaat parisuhteelta? Mitkä ovat oikeasti tärkeitä asioita miehessä? Se mitä mies puhuu, ei ole tärkeää. Se olet jo oppinut. Kannattaa myös aloittaa suhde aina hyvin rauhassa. Ei ole kiire mihinkään muutamassa kuukaudessa. Ota deittailun alussakin, vaikka olisit ihastunut, tilaa itsellesi ja omille menoillesi. Se vähentää riskiä, ja näet paremmin etäältäkin, millaiseen mieheen olet tutustumassa.
Mihin olet ihastunut niissä "väärissä" miehissä? Ja miksi olet sietänyt sitä, että sinua kohdellaan huonosti? Onko itsetuntosi heikko? Yleensä näissä jutuissa on takana enemmän tai vähemmän heikko itsetunto. Ihastut mieheen joka on suunnattoman hurmaava ja itsevarma, mieheen joka "rakastuu" sinuun palavasti ja kehuu sinua yms. Sellaiseen jolla on kiire saada "juuri sinut omakseen".
Mutta oletko tutustuessa miettinyt, onko miehellä elämänhallinta kunnossa? Onko hänellä kunnollisia ystäviä? Onko hän pidetty töissä tai harrastuksissa? Onko hänellä hyvät välit perheensä kanssa? Puhuuko hän pahaa kaikista existää, vai kunnioittaako pääsääntöisesti ihmisiä? Jokaisessa meissä on jokin heikkous, ja se että yhden exän joskus haukkuu (syystä), tai jos yhden sukulaisen kanssa on sukset mennyt ristiin, niin se ei vielä tee ihmisestä huonoa. Mutta tutustu hiljalleen kokonaisuuteen.
Ja muista lopettaa suhde HETI kun sinusta tuntuu siltä, ettei sinua kunnioiteta. Jos esimerkiksi yhdenkin kerran mies nimittelee, niin älä hyväksy sitä. Olet paremman arvoinen. Mutta ensin sinun on opeteltava rakastamaan itseäsi, että tiedät olevasi paremman arvoinen, etkä tarvitse toista ihmistä itseäsi kehumaan.
Minulla on takana hyvin vaikea usean vuoden suhde (Helvetti), ja sitäkin ennen muutaman vuoden suhde, jossa tulin pahasti mm, petetyksi. Eli kaksi rankkaa kokemusta. Niiden jälkeen hain itselleni apua. Kävin terapiassa keräämässä palaseni kasaan puolisen vuotta, ja senkin jälkeen olin vielä 2 vuotta sinkkuna.
Sitten olin valmis... Ja tutustuin rauhassa ihanaan, luotettavaan ja normaaliin mieheen. Yhdessä on eletty jo vuosia, ja edelleen voi luottaa häneen täysin. Hän ei koskaan loukkaisi minua tarkoituksella. Sinäkin voit sellaisen kumppanin löytää -mutta vain jos korjaat ensin itsesi.
Tuossa oli niin hyvä vastaus, että ei mitään lisättävää.
Mulla on sama tilanne...minä rakastuin vain yhden kerran mieheen, jonka kanssa elämä oli jatkuvaa raastavaa kuluttavaa vuoristorataa... 10 vuoden jälkeen jouduin lopettamaan suhteen, se vain otti enemmän kuin antoi. Olen vielä suhteellisen nuori, haaveilen parisuhteesta, mutta heti jos joku mies yrittää lähestyä, ahdistun...Vuosi jo erosta, enkä pysty käymään edes treffeillä ahdistumatta..montakohan vuotta mahtaa mennä... :(
voi sinuakin Sipuli-siili, olisit nekin 10v käyttänet muuhun kuin roikkua miehessä jota luulit rakastumisesi huumassa unelmiesi mieheksi.
Sä ole vielä nuori ja hanki vahva itsetunto äläkä tulevaisuudessa sorru haaveisiin, ne on pelkkää itsepetosta jolloin miesten on helppo hyväksikäyttää sua.
Omalle tyttärelleni kävi juuri näin, miehiä tuli ja meni....onneksi aikuiseksi vartuttuaan tajusi että todellisuus ja haaveet on ihan eri-asia ja nyt yh-äitinä pähkäilee....miks juuri hänelle kävi näin, ja yh.äidin "markkina-arvon" kyllä varmaan tiedät.
"yh-äidin markkina-arvon kyllä varmaan tiedät."
Tähän on pakko kommentoida, että elin sinkkuna yh-äitinä kahden avioeron jälkeen. Itse olin aluksi rikki omista epäonnistumisistani kovasta yrityksestäni huolimatta. Mutta markkina-arvoni vaikutti olevan huikea! Miehiähän olisi tullut vaikka ovista ja ikkunoista... Eikä sellaisia miehiä, jotka haluavat vain "sitä", vaan kunnollisia, perheestä haaveilevia, fiksuja ja koulutettuja miehiä, joilla oli elämänhallinta kunnossa. Miehiä, jotka tuntuivat välittävän valtavasti myös lapsistani, jos heidän kanssa olisin suhteeseen alkanut. Jokin minussa, pariin kertaan eronneessa yh-äidissä, teki kerta toisensa jälkeen vaikutuksen miehiin. En siis ole koskaan ymmärtänyt sitä, että yh-äitien markkina-arvon väitetään olevan heikko! Kyllä minulla oli vientiä äitinä ihan yhtä paljon kuin ennen lasten saamistakin. Itse en ihan pian toisen eron jälkeen ollut valmis parisuhteeseen, joten innokkaita miehiä piti toppuutella.
Itsekin olen korkeasti koulutettu, kuulemani mukaan kaunis (se olkoot katsojan silmissä), pidän itsestäni huolta ja kohtelen muita ihmisiä hyvin. Elämäntavoiltani olen hyvin tavanomainen. Nautin siitä, että lauantai iltaisin käyn kotona saunassa ja katson leffaa. Yöelämään edes sinkkuna eksyin vain hyvin harvoin. Varallisuuteni on normaali, eli makselin asuntolainaa n. 3000e palkkatuloillani, ja velaton autoni on varsin edullinen. En siis ole miljonääri, jolla siksi vientiä olisi.
Nykyisin olen ollut jo pitkään, vuosia, uudessa parisuhteessa ja avoliitossa. Naimisiin ei hoppua enää ole, mutta uskon eläväni tässä suhteessa kuolemaani saakka. Mieheni on todellakin löytö, joka taatusti kelpaisi monelle muullekin naiselle. Hän ei siis ole kanssani siksi, ettei muita saisi, vaan siksi, että hän halusi rinnalleen aikoinaan juuri minut -yh-äidin lapsineen. Miehelleni minun lapseni ovat kuin omia, ja elämme normaalia perhe-elämää. Tosin lähes joka toinen vkloppu olemme kahdestaan.
Eli sanoisin että jos yh-äidillä ei ole vientiä, niin kyllä vika on naisessa. Ei siinä seikassa, että hänellä on lapsia.