Sydän tykyttää niin että korventaa

Hipheijakkaa kirjoitti:

Hei kohtalon siskot, ja veljet myös. Olen muutaman viikon itsekseni kärvistellyt tuskissani mutta nyt on pakko höpöttää asiani "julkisuuteen". Olen korviani myöten niin perin ihastunut erääseen mieheen työpaikalla jossa olen ollut kaksi kuukautta. Huonoa tilanteessa on se että hän on minun pomo. Meillä on pieni "tiimi" mikä on aivan supermahtava ja hän on sen porukan pomo. Hän on erittäin ystävällinen, reilu, luotettava, huumorintajuinen... mitä kaikkea muutakin. Mikä tietenkin herättää epäilyksiä siitä että kuvittelen vain nyt omassa pienessä päässäni että hänkin ehkä olisi minusta kiinnostunut. Silti en voi olla sivuuttamatta joitain pieniä asioita.... kuten sen että hän kerran antoi minulle oman henk.koht. puhelinnumeronsa vaikka työasioissa on käytössä työpuhelin. Ja jonkun kerran olemme sattumoisin unohtuneet kahvitauolle jutustelemaan kotiasioista ja vanhempana olemisesta (meillä on kummallakin yksi lapsi) ja nuo juttuhetket on olleet (ainakin minulle...) hyvin mieluisia. Ongelmana tässä nyt tietenkin on se että hän on pomo. En missään tapauksessa halua joutua minkäänlaiseen "ihme" tilanteeseen, kävi sitten miten kävi. Näen melkein painajaisia siitä millaisia eri maustein maustettuja soppia tästä kuviosta voisikaan saada aikaan! Olen nyt miettinyt että menisiköhän miten pahasti metsään jos jossain vaiheessa (varmistettuani ensin että hän TODELLA on vapaa mies) kysyisin häneltä lähtisikö hän kanssani vaikka leffaan sitten kun en enää ole töissä samassa paikassa? Työni päättyy joko kuukauden päästä tai vuoden vaihteessa ja sitten en enää näe tapaamisessa mitään ongelmaa. En tosin ole aivan varma miten kestän töissä sen jälkeen kun saan vastauksen kysymykseeni... mutta sitä ehdin kyllä vielä pohtimaan. Mutta miltä tämä kuulostaa arvon raadin mielestä?

Ihastuminen on ihanaa niin kauan kuin herää todellisuuteen... tai kun todellisuus ravistelee kovakätisesti hereille.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä