Yhteisiä vuosia on kertynyt parikymmentä. Siihen on mahtunut paljon ylä-ja alamäkeä. Vuosia sitten miehelläni oli suhde toiseen naiseen ja ammattiavun kautta saimme voimia jatkaa. Kesällä riitoja oli paljon. Suutelimme ja arvostelemme toisiamme.mies muuttui äkäiseksi ja tunnethteys oli poikki. Sitten yhden riidan jälkeen sanoi ettei tiedä rakastaako ja haluaa avioeron.
Kahteen kuukauteen mahtuu paljon itkua, puhetta mikä meni pieleen.
Mies sanoo että aina on joutunut taipumaan tahtooni. Juu, olen voimakastahtoinen.
Nyt mies on katkeranoloinen,syyttelee vanhoista asioista. Miettii mitä haluaa elämältä. Onneksi menee psykologille selkiyttämään ajatuksiaan.
Itselleni tilanne on välillä sietämätön, tuntuu pahalta, että mies mietti rakastaako. Haluan antaa aikaa, mutta välillä kilahtaa. Eilen ehdotin että menisi miettimään asioita rauhassa vanhemmilleen.asuvat samassa kaupungissa. Mutta en tiedä haluanko sittenkään sitä.hankalaa, pari kuukautta on mennyt jo jonkinlaisessa sumussa.
Kahteen kuukauteen mahtuu paljon itkua, puhetta mikä meni pieleen.
Mies sanoo että aina on joutunut taipumaan tahtooni. Juu, olen voimakastahtoinen.
Nyt mies on katkeranoloinen,syyttelee vanhoista asioista. Miettii mitä haluaa elämältä. Onneksi menee psykologille selkiyttämään ajatuksiaan.
Itselleni tilanne on välillä sietämätön, tuntuu pahalta, että mies mietti rakastaako. Haluan antaa aikaa, mutta välillä kilahtaa. Eilen ehdotin että menisi miettimään asioita rauhassa vanhemmilleen.asuvat samassa kaupungissa. Mutta en tiedä haluanko sittenkään sitä.hankalaa, pari kuukautta on mennyt jo jonkinlaisessa sumussa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suutelimme=syyttelimme.
Ei kannata kitkutella, ei se siitä paremmaksi muutu. Itse olin puolisentoista vuotta eli ihan liian pitkään. Silti sain kuulla syyttelyä, miksi hosun. Jos sulla on paha olla odottaessa, pistä sinä ero vireille, ja muuta pois tai potki äijä ulos miettimään.
Juu, sehän se onkin, kun tunteet vaihtelee laidasta laitaan.nyt on ollut sellainen luovutus fiilis. Jos toinen sanoo ettei ole onnellinen, niin miten se nyt yhtä äkkiä muuttuisi. Miehelle on kertynyt sisälle paljon katkeruutta ja vihaa. Mies on aina ollut kiltinluontoinen ja tehnyt asioita vasten tahtoaan, kun ei ole osannut sanoa ei. Tai sitten minä olen inttänyt niin kauan, että on menty niinkuin minä haluan.
En tiedä, mies on mulle varmaan katkera lopunikää.
Itsekin olen alkanut pohtimaan, tuleeko tästä enää mitään. Mies on ollut kyllä huomaavainen ja ystävällinen...mutta molemmilla pinnan alla kytee. Lapset ovat väsyneitä riitelyyn. Jotain ratkaisua pitäisi saada aikaiseksi.
Pari-kolme vuotta kun menee niin siinä rupee olemaan jo aika poikki ja mitta täynnä.
Ilmeisesti miehesi on viimeinkin saanut tarpeekseen siitä ettet ole ottanut häntä koskaan huomioon, vaan aina vain jyrännyt oman tahtosi läpi hänestä välittämättä. Sitähän se "voimakastahtoisuus" yleeensä on. Ei ihme jos on katkeroitunut.
Nytkin pitäisi sitten vain saada aikaan sinua miellyttävä lopputulos, miehestä välittämättä. Miehen katkeruudella ja tunteilla ei niin väliä...
Olen läksyni oppinut, mutta varmasti liian myöhään...joo, sitä miehenikin sanoo, että tietenkin pitäisi lopputulos tulla niinkuin minä haluan.
Kyllä haluaisin, että voisimme selvittää välimme ja miehenpuolelta löytyisi tunteita. Ymmärrän ettei kyse ole nyt minun tahdosta.
Toivon vain, että jonkinlainen ratkaisu löytyisi.
Hei Surusilmä3
Olen pahoillani tilanteestanne, jossa elätte. Teillä on pitkä avioliitto ja monenlaisia kokemuksia yhdessä elettynä, nyt vaikuttaa siltä, että joudutte eroamaan. Olette aikaisemmin, vuosia sitten käyneet ulkopuolisen luona keskustelemassa ja saaneet liittoanne korjattua. Olisiko vielä mahdollista mennä jonkun ammatti-ihmisen luokse puhumaan, ehkä se kannattaisi, ei siitä ainakaan haittaa olisi. Huolehdi joka tapauksessa itsestäsi ja omasta voinnistasi, sureminen ja huolet väsyttävät ja painavat mielialaa väkisinkin alas, vielä erityisesti, kun on pimeä talvi edessä. Etsi itsellesi ihminen, jonka kanssa voit purkaa tunnelmiasi, toivottavasti sinulla on ystäviä tätä varten.
Tsemppiä, jaksamista,
Pirkko-pappi
Vaikka eroaisitte, niin terapiasta on kuitenkin apua, jotta ero menee paremmin. Et puhu itse mitään tunteistasi miestä kohtaan, ovatko ne sinultakin kadoksissa? Ellet sinäkään oikein tiedä rakastatko, niin ero on ehkä hieman helpompi. Hieno juttu, että kykenet tässäkin tilanteessa ajattelemaan lasten parasta. Epätietoisuus on koko perheelle raskasta. Vanhemmille muutto ei minusta ole hyvä vaihtoehto, se vain pitkittää asiaa eivätkä lapsetkaan siitä selviä ihmettelemättä. Te voitte pohtia terapiassa sitäkin, miten lapsien kanssa toimitaan. Ammattilainen auttaa teita puhumaan asioista rauhallisemmin.
Kiitos kommenteista! Kyllä rakkautta vielä riittää minun puoleltani, mutta tilanne on uuvuttava. Välillä on parempia päiviä, mutta pari päivää on ollut raskaita. Eilen teimme listaa parisuhteen plussista ja miinuksista. Kovin oli miinusvoittoinen miehen mielestä:( toivo alkaa hiipua, mutta vielä jokunen toivonkipinää on jäljellä. Tällä hetkellä on surullinen olo. Mies kokee tulleensa huonosti kohdelluksi. Ja eilen sanoi, että jos suostuisi yrittämään niin häntä alkaisi pian Vi...tamaan.
Onneksi olen sen luontoinen, että pystyn puhumaan asiasta ystävilleni ja saan purkaa ajatuksiani.
Minut erotettiin pitkään jatkuneesta avioliitosta viime kesänä. Itse olin valmis jatkamaan, mutta vaimoni ei enää pitänyt sitä mahdollisena. Nyt kun ollaan oltu erossa ja taas ollaan hyvissä väleissä, niin ero tuntuu itsestänikin vielä hieman turhalta.
En tiedä, mitä vaimoni nyt asiasta miettii, mutta ainakin kesällä hän sai minut vakuuttuneeksi, että hänen mielestään päätös oli oikea. Itsekin olen nyt tyytyväinen siihen, että erottiin - osittain varmasti siitä syystä, että olen mennyt elämässäni eteenpäin.
Ehkä avioliittomme olisi kesällä ollut vielä pelastettavissa, enää se ei ole mahdolllista. Uskoisin, että miehesi fiilikset ovat samankaltaiset kuin vaimoni olivat. Luin uudestaan aloitusviestisikin ja tilanne on teillä melko samanlainen kuin meillä. Tällä kokemuksella suosittelen eroa. Se on kuitenkin varmaan se tie, mikä helpoiten mahdollistaa teille molemmille onnellisemman loppuelämän. Tietysti, jos teiltä molemmilta löytyy tahtoa korjata parisuhteenne, niin mikäs siinä. Uskoisin kuitenkin, että monta vuotta menee ennen kuin oikeasta onnellisuudesta kannattaa edes haaveilla.