Suurinpiirtein kaikki miehet joiden kanssa mulla on ollut juttua tässä viimeisen 8 vuoden aikana (tosin niitä on ollut alle 10) on lopettaneet suhteen alle parin kuukauden samasta syystä. Olen kuulemma liian ujo ja hiljainen. Mikä ujoissa ja hiljaisissa ihmisissä on niin kamalaa? Mulla nyt vain kestää aikansa ennen kuin osaan olla uuden ihmisen kanssa oma itseni, enkä minä silloin ole noista kumpaakaan. Näköjään kukaan vaan ei jaksa odottaa tarpeeksi kauan että oppisi tuntemaan minut. Eräskin sanoi että mussa ei ole mitään muutaa vikaa kuin luonne, eikä se tuntunut kovin kivalta. Kaikki ei nyt vain voi olla niitä seurapiirisupliikittaria (tulipas sana :)eikä mun mielestä tarvikkaan olla. Onko se sitten vain niin että puheliaampien tyttöjen kanssa on helpompi tulla toimeen ja muutenkin hauskempaa?
miehet eivät pidä ujoista?
hiirulainenko?
224183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ainakin tää mies tykkää ujoista tytöistä :) ..oletan tietty että ujous on suunnilleen "normaalilla" tasolla..normaalilla tarkoitan sitä punastelua ym. eikä aloitekyvyn puutekaan paha juttu ole...jos vain haluaa mutta ei saa tehdyksi aloitetta ni kyllä minä jeesaan :) ..ja olen mielestäni siinä ihan hyvä..kun ei vaan painosta eikä väkisten yritä niin kyllä ujostakin tytöstä tiikeri tulee ;) ..aikaa ja kärsivällisyyttä pitää vaan vähän löytyä..
.....lukea että naisissakin on"jurmuja".
Jaahas miehetkö ei pidä ujoista, ei pidä paikkaansa. Mut se tutustumis vaihe.... Hiljainen, tirskuva ja hihittelevä. Minä en ainakaan osaa olla luonteva sellaisen kaa. Aina miettii että mikähän tota nyt hymyilyttää ja kun kysyy niin "ei mikään" ja hihittää entistä enemmän. Ziis! Onks se tyhmä vai nauraako se mulle? sitä siinä aina tuppaa miettimään, ja sit jos ei sanaa saa suustaan kun jotain kysyy. Se tutustumis vaihe voi joskus olla aivan hirvee. juttuahan multa kyllä tulee ei siinä mitään ja höpötellä osaan vaikka yksinäni. Siis hiljaisuudessahan ei mitään vikaa ole mut jos ei saa sanaa suustaan muuta kun "no en minä nyt tiedä" tai "joo kiva"... ei hirveen hedelmällistä seuraa.
Sanotaan et tyhjä tynnyri kolisee eniten, mut mie tykkään kuunnella sitä kolinaa =)
Mä en nyt tällä ujoudella tarkoittanut sellaista lapsellista hihittelyä ja tirskumista (oon 26 vuotias ja maailmaakin nähnyt, joten tiettyä varmuutta mussa kuitenkin on)vaan sitä että on vaikea jutella vapautuneesti, ei ehkä keksi paljon sanottavaa ja on muutenkin aika vaisu. ei pysty heittämään samanlaista läppää kuin sellasten ihmisten kanssa jotka tuntee hyvin. Lisäksi esim. miehen kavereiden seurassa on enimmäkseen hiljaa yms.
vitsi mie olin ennen sellainen ujo ja hiljainen hissukka, mut nyt mua ei saa hiljaiseks millään. (ainakaan ennenkuin on liian myöhäistä)
Tais tuo eteläeurooppa opettaa pärjäämään.
Älä huoli, mä olen 100% varma, että löytyy monia jotka vois pitää ja välittää susta. Toi mitä sanoit ei tee susta yhtään huonompa kuin muista, ei kaikkien tarvii olla sellasia pölöttäjiä että suu käy kokoajan jne :) Sun kuvaus olis sopinu muhunkin oikeen hyvin, ja varmasti moneen muuhunkin :)
Toisaalta, mikäli olet niin ujo, ettet vaikkapa tuommoisen parin kuukauden aikana oikein sanoja suustasi saa, niin keskustelun ylläpitäminen on koko ajan miehen harteilla ja se taas on suoraan sanottuna RANKKAA.
yleensä on kyllä loppunut alle kuukaudessa, tuo pari kuukautta on ollut reilusti pisin aika minkä olen koskaan ollut suhteessa. Ja kyllä mä yleensä jotain puhun, mutta en vain pysty olemaan leikkisä tai hauska tai kovin fiksukaan kun jännittää niin kovasti. Sitähän mä just pelkään että munlaiset ei kelpaa kenellekään kun niitä "kivojakin" tyttöjä on tarjolla. Se kenen kanssa tapailin ne legendaariset kaksi kuukautta vastasi suhdetta lopetellessaan kun kysyin että miksi se sitten niinkin kauan oli mua kestänyt jos ei ollenkaan tykännyt että "kun oot niin hyvännäkönen". Nice..Ehkä mun pitäisi tapailla vain miehiä jotka on itsekin ujoja niin ei olis varaa valittaa.
Ei välttämättä tarvitse olla leikkisä tai hauska, kunhan jotain saa suustaan ulos!
Tuosta ujojen tapailusta. Nimittäin itsekin olen ujo ja se on kyllä henkilökohtainen helvetti, jos joutuu kerta toisensa jälkeen keksimään puheenaiheita ja pitämään keskustelua yllä. Vaivaannun itsekin ja alkaa ahdistamaan. Ehkäpä sulle sopisi sellainen, jolta tämä käy luonnostaan?
Mulla on just sama ongelma. En voi jutella vapautuneesti kuin parhaimpien ystävien kanssa. Tuntemattomien kanssa olo on hirveen vaivautunut eikä keksi mitään sanottavaa (varsinkaan mitään vitsikästä tai älykästä). Monet pitää mua varmaan ylimielisenä ja tylsänä tyyppinä tuon takia :(
Tuo ujous johtuu siitä kun olin monta vuotta koulukiusattu. Paras kaveri käänti selkänsä ja rupesi itsekin kiusaamaan minua. Tämä jätti sellaiset jäljet että on vaikeaa ystävystyä uusien ihmisten kanssa kun juuri pelkää tuota hylkäämistä. En mielellään mene muiden kanssa esim. kahville välitunnilla kun pitää kuitenkin heittää jotain läppää jotta tulisi hyväksytyksi porukkaan.
Ymmärrän sua oikein hyvin, koska itselläni on ihan samabnlaisia kokemuksia. Itsekin olen aina ollut rosi ujo. Minäkin olin koulukiusdattu aina 1. luokalta kasin puoliväliin ja kieltämättä siitä on jäänyt pahat jäljet, jotka näkyy nykyäänkin. Uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole mitenkään helppoa, kun kokoajan tuntee itsensä niin araksi ja epävarmaksi.
Itse tapailin yhtä hiirulaista kuukauden verran, ongelmaksi tuli tosiaan tuo, että itsekään en ole kovin supliikki ja ulospäinsuuntautunut miehenalku kun taas tyttö oli todellinen hiirulainen.
Yritin parhaani mukaan pitää asioita kasassa, keksiä puheenaiheita ymym, mutta tuo tyttö ei oikein tullut asiassa vastaan. Ehkä häntä jännitti vain niin paljon, ettei oikein voinut eoilleen mitään. Esimerkiksi muutaman kerran hän käänsi selkänsä minulle (kun mietimme mitä tekisimme, mitä juuri hän haluaisi tehdä tai minne mennä). Toisaalta hän puhui myös kovin hiljaisella äänellä ja joskus oli vaikea arvata mitä hän tarkalleenottaen sanoi. Treffien tullessa päätökseen hän melkeinpä kirmahti pois paikalta, kuin pakoon lähtisi. Monet hänen eleistään vain osoittivat että hän ei olisi minusta kiinnostunut vaikkakin kyllä sen verran sain häntä avautumaan, että tiesin että hän aina todellakin halusi tavata minua uudestaan.
Oli hän monin tavoin mukavakin tyttö ja olenkin katunut monta kertaa, että pistin poikki. Varsinkin kun itse hieman ujompana tarvitsisin tytöiltä enemmän kärsivällisyyttä suhteeni, niin enkö hänelle sitten antanut tuota aikaa? :(
En vain itse jaksanut vetää toista mukanani, varsinkin kun hän ei itse ottanut minuun yhteyttä, vaika vastasikin minulle aina todella nopeasti.
Muista miehistä en tiä, mutta ite kun en ole puheliaimmasta päästä, niin en ainakaan kestä yhtä hiljaista tai hiljaisempaa kumppania.
Sitten myöhemmin valitellaan, että akka puhuu tai nalkuttaa liikaa, itsehän puolisonne valitsette.
minun kaikki ujot kaverini seurustelevat ja ovat seurustelleet jo monta vuotta kun taas vain yksi ei ujoista kavereistani seurustelee muut plus minä olemme sinkkuja!! Minun mielestäni asia on juuri päin vastoin!! pelkäävätkö miehet tehdä aloitteen itsevarmojen ja puheliaiden naisien kanssa???
No mutta mietis kun mies sanoo että kaikki muu on kunnossa mutta naamataulussa ei vaan jokin oikee nappaa...! Että mielummin kuulisin luonteestakin kuin ulkonäöstä ja kaikenlisäksi kun en ole ikinä mitään negatiivista asiasta aiemmin kuullu niin olin kyllä vähän että HÄH???
Ujo tyttö ei haittaa,itse asiassa kiehtoo ainakin aluksi.Usein vaan ujot ihmiset ovat lisäksi sulkeutuneita,se haittaa pahasti kun ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu.
Seurustelin joskus ns.ujo ja sulkeutuneen tytön kanssa noin kolme vuotta ja kolmen vuoden jälkeen en tuntenut ihmistä yhtään paremmin kun kuukauden jälkeen.Aikansa sitä yrittää ymmärtää ja saada toista tulemaan kuorestaan ulos mutta joskus into ja voimat loppuu varsinkin jos huomaa,että kehitystä ei tapahdu.
Eli seurapiiri suhari tai muutenkaan supliikki ei tarvi olla ja itse asiassa se on vaan etu mutta jos siihen yhdistyy vielä kovin sulkeutunut luonne ja oma maailma josta ei ole halua tulla ulos niin vaikeaa on.
Parisuhde ja seurustelut kuitenkin on asioiden ja ajatusten jakamista,että siinä mielessä kyllä sitä ulosantia kannattaa kehittää.
Mä olen ainakin aina pitänyt tytöistä, jotka on hiukka ujohkoja tai vaikka enempikin ujoja. Mua se hiljasuus ja ujous ei ollenkaan haittaa, mä olen itsekin luonteeltani sellanen. Mä itse olen ollu aina tosi ujo. Enemmän mä pidän ujohkoista tytöistä, kuin hirveistä rämäpäistä (vaikkei niissäkään toki vikaa ole). Musta on vain hyvä, jos toinen haluaa tutustua kaikessa rauhassa, mäkin haluan, ei kaiken tarvitse aina tapahtua kertarysäyksellä. Eikä kaikkien tosiaankaan tarvitse olla seurapiirihirmuja.
Ujoudessa ei ole mitään pahaa, eikä se tee ketään sen huonommaksi kuin vähemmän ujoista.
Voit lohduttautua sillä, että on tieteellisesti tutkittu, että ujot ihmiset ovat muita empaattisempia. Ujous on persoonallisuuden piirre ja on tosi loukkaavaa sanoa, että sinun pitäisi olla puheliaampi. Ujo ihminen voi olla hyvinkin sosiaalinen. Sosiaalisuus tarkoittaa kiinnostusta toisia ihmisiä kohtaan ja empatiaa. Monesti ihmiset sekoittavat käsitteen puheliaisuuteen. Itsekeskeinen puhelias ihminen on siis epäsosiallinen. Ujot ihmiset kestävät myös työpaineita paremmin. Tämäkin on tutkittu. Tietyn etäisyyden pitäminen siis on hyvä asia.
Jos nainen on todella ujo ja hiljainen, niin silloin tuntuu vähän siltä, että itse pitäisi koko ajan keksiä uusia jutun aiheita eli tilanne tuntuisi aika yksipuoliselta. Jos molemmat ovat tavanomaisen vilkkaita, niin silloinhan keskustelu rullaa aivan omalla painolla ja kommunikointi on tietyllä tavalla tehokasti eikä tarvitse arvuutella mitä toisen mielessä liikkuu.
Jos kysyy vaikkapa mielipidettä erilaisista asiasta esim. elokuvista, musiikista, poliitiikasta yms., olisi aika masentavaa, jos vastaukset olisivat suunnilleen tasoa "ihan sama". Tietysti toisenkin ääripään edustajat eli sen kaltaiset naiset, jotka laukovat kovaäänisesti mielipiteitään joka asiasta ja puhuvat loputtomasti kuinka papupata omista asioista osaavat olla ärsyttäviä.
Eli parasta olisi löytää sopiva tasapaino liian ujouden ja ylivilkkauden välillä. Ehkä ujon naisen kannattaisi tulla hiukan ulos kuorestaan ja jutella ihan niitä näitä. Jos mies on kyseisestä naisesta kiinnostunut, niin tuskin hän tyrmää eri tyyppisiä keskustelun avauksia.
Ujot on tylsiä. Olen joskus seurustellut ujon naisen kanssa. Hänen kanssaan ei voinut oikein mennä illanistujaisiin kun oli aivan mykkä kun kavereita oli paikalla. Kyläileminen hänen kanssaan oli kiusallista kun hän vastaili yhdellä sanalla ihmisten kysymyksiin ja minkäänlaista keskustelua ei saanut aikaiseksi. Joskus alkoholia nauttineena hän oli hyvää seuraa.
Pidin kyllä hänestä mutta kumppanikseni en halua naista jonka seurassa on tylsää. Kommunikointi on tärkeää.
No siis, Musta ujojen ihmisten ongelma on juuri se, että suuressa porukass tunnetaan itsensä araksi, varsinkin jos muut ei ole kovin tuttuja.
Ujot ihmiset harvoin on, tai edes haluaa olla, ison porukan huomion keskipisteenä. Mutta miksi kaikkien edes pitäs olla ? Se, jos tuntee itsensä arakasi ja epävarmaksi ja on vähän hiljanen ei tarkota ettei viihtys toisten seurassa. Ujoja ihmisiä pitää vaan joskus vähän töniä liikkeelle.
Kyllä se rohkeus siitä vähitellen lisääntyy, kun sitä ujoa ei jätetä yksin niin että se tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Mun oman kokemuksen mukaan ujot ihmiset on monesti tosi mukavia, sillon kun toisen kanssa pääsee jutteleen kaikessa rauhassa ja kun toinen uskaltaa avautua. Ujoilla harvoin muutenkaan on tarvetta esittää jotain muuta kuin on.